Ruotsi on 1900-luvulta lähtien nähnyt turvallisuuspolitiikassaan Itämeren lähinnä alueena, jota kautta vihollinen tulee aluksineen sen kimppuun.

Nyt Nato-jäsenyyden toteutuessa merestä tuleekin Ruotsille liittolaisten kanssa yhteistä, valvottavaa aluetta, josta sen pitää myös kantaa vastuuta.

– Ajatus siitä, että kohta Ruotsin pitää yhdessä Suomen kanssa puolustaa Suomenlahtea ja sen vastakkaista rantaa, vaatii suurta asennemuutosta, sanoo Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun entinen rehtori Karlis Neretnieks.

Sama koskee myös Lappia, Pohjois-Norjaa ja Pohjois-Ruotsia. Sielläkin uusien Nato-maiden pitää opetella aitoon, rajat ylittävään yhteistyöhön.

ENTINEN kenraalimajuri ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Neretnieks puhui maanantaina Espoon Hanasaaressa järjestetyssä, Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden aiheuttamia muutoksia arvioivan Stronger Together -kirjan julkistustilaisuudessa.

Neretnieksin mukaan Ruotsissa on poliittisessa keskustelussa korostettu Naton kolmatta artiklaa, jossa jäsenmaita patistetaan pitämään oman maan puolustus kunnossa.

– Kun puhutaan vain omasta puolustuskyvystä, ei ole tarvinnut kiinnittää niin paljon huomiota viidenteen artiklaan, joka velvoittaa auttamaan muita kriisiin joutuvia jäsenmaita, Neretnieks sanoo.

– Tämä on ollut ikään kuin kätevä viikunanlehti, jonka taakse piiloutua. Mutta yhteisvastuu on Natossa hyvin konkreettista, ja vaatii tarvittaessa uhrauksia naapurimaiden puolesta.

Neretnieksin mukaan tämän mieltäminen tulee olemaan monelle ruotsalaiselle poliitikolle ja myös kansalaisille vaikeinta.

UKRAINAN sota on ollut ruotsalaisille herättävä shokki, mutta se on parantanut myös kansalaisten geopoliittisen realismin tajua.

Karlis Neretnieks pitää onnekkaana, että suhtautuminen puolustuksen tarpeisiin alkoi vähitellen muuttua jo 2014 Krimin valtauksen jälkeen.

– Se, että Ruotsissa poliitikot alkoivat edes pikkuhiljaa ottaa asiaa tosissaan, on pitkälti entisen puolustusministerin Peter Hultqvistin (sd.) työn ja paneutumisen ansiota, Neretnieks sanoo.

Hultqvist alkoi jälleenrakentaa asevelvollisuudesta luopuneen maan puolustuskykyä, otti oppia kollegoiltaan Suomesta ja uskalsi ajaa riviäänestäjillekin vaikeita asioita eteenpäin.

– Ilman häntä ja Suomen esimerkkiä olisimme sotilaallisesti paljon vaarallisemmassa tilanteessa. En ole demarien äänestäjä, mutta tätä hänen toimintaansa voin sotilaan näkökulmasta kehua, Neretnieks sanoo.