-  Kyllä tämä Alaskan kokous on aika vakava paikka Euroopalle, tiivistää tutkija Joel Linnainmäki Ulkopoliittisesta instituutista.

Trump suostui tapaamaan Putinin, vaikka vielä hetki sitten puhe oli Venäjälle asetettavasta määräajasta ja pakotteista.

-  Tämä itsessään on osoitus siitä, miten taitava Putin on käsittelemään Trumpia, Linnainmäki sanoo.

Venäjälle riittäisi, että Trump joko heikentäisi tukeaan Euroopalle ja Ukrainalle, unohtaisi toistaiseksi puheet Venäjä-pakotteiden kiristämisestä tai kyllästyisi ja päättäisi pestä kätensä koko Ukrainan sodan sotkusta.

-  Putin toki hyötyisi tästäkin siinä mielessä, että hän saisi pelattua aikaa, mutta Ukrainan asemaa tällainen lopputulos ei suorastaan välttämättä heikentäisi, Linnainmäki perustelee.

Epätodennäköisimpänä hän pitää lopputulemaa, jossa Trump turhautuisi lopullisesti Putiniin ja päättäisi alkaa painostaa Venäjää sekä tukea Ukrainaa.

LINNAINMÄEN mukaan Yhdysvaltain näkemykset Venäjästä ja sodasta Ukrainassa ovat liikkuneet viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana lähemmäs Euroopan ja Ukrainan näkemyksiä. Myönteistä on jo pelkästään se, että Yhdysvaltain hallinto konsultoi nykyään eurooppalaisia säännöllisesti tapaamisista ja tulevista aikeista.

Konkreettisin linjaero näkyy suhtautumisessa mahdollisiin alueluovutuksiin Venäjälle, jotka sekä Ukraina että Euroopan maat ovat jyrkästi torjuneet.

-  Trump on sen sijaan puhunut useaan otteeseen siitä, että tulitaukosopimukseen voisi sisältyä jonkinlaisia aluevaihtoja Venäjän ja Ukrainan välillä, Linnainmäki sanoo.

Jotkut olivat näkevinään Euroopassakin muutosta presidentti Alexander Stubbin ja muiden eurooppalaisten johtajien sunnuntaina julkistamassa yhteislausunnossa. Sen mukaan ”nykyisen rintamalinjan tulisi olla neuvottelujen lähtökohta”. Edellisessä lauseessa tosin todetaan, ettei kansainvälisiä rajoja pidä siirtää voimalla.

KANSAINVÄLISTEN rajojen kunnioituksen periaate on mukana myös Pohjoismaiden ja Baltian maiden sunnuntaisessa kannanotossa, jossa ei sen sijaan mainita mitään rintamalinjasta. Nykyinen rintamalinja sijaitsee syvällä Ukrainan alueella.

Linnainmäki ei näe eroa lausuntojen sanamuodoissa kovin merkittävänä, koska molemmissa korostetaan Ukrainan suvereniteettia ja toimijuutta.

-  Sitä, että minkä tahansa sopimuksen pitää olla Ukrainan hyväksyttävissä.

Linnainmäen mukaan alueluovutuksia äänekkäästi vastustettaessa ymmärretään samalla hiljaisesti se tosiasia, ettei Ukrainalla ole voimaa vallata menettämiään alueita takaisin, mikäli sota jatkuu nykyisellään ja nykyisin resurssein.

-  Se tarkoittaa sitä, että jossain vaiheessa niistä alueista tullaan joka tapauksessa keskustelemaan. Millä tavalla, missä vaiheessa ja osana millaista sopimusta ovat asioita, mistä tässä nyt väännetään, hän kuvailee.

JONKINLAISTA etenemistietä hahmotteli viikonvaihteessa myös Naton pääsihteeri Mark Rutte. Hän vihjasi ABC:n haastattelussa, että jossain tulevassa ratkaisussa voidaan joutua toteamaan mustaa valkoisella, että Venäjä pitää käytännössä hallussaan osaa Ukrainan alueesta. Rutten mukaan tämä ei kuitenkaan merkitse alueiden muodollista tunnustamisesta Venäjälle kuuluviksi.

Diplomatian raiteella etenemisessä haittana ovat eri osapuolien erimielisyydet työjärjestyksestä. Siinä missä Ukraina haluaa tulitauon tai aselevon heti ja ilman ehtoja, Venäjä pitää keskeisiin vaatimuksiinsa suostumista ehtona neuvotteluihin ryhtymiselle Ukrainan kanssa.

-  Venäjä haluaa tyhjentää karkkikaupan ennen kuin neuvottelut ovat edes alkaneet, Linnainmäki kuvailee.

Hänen mukaansa Alaskan tapaaminen osoittaa, että eurooppalaisesta näkökulmasta poiketen Yhdysvallat ei ole halunnut asettaa kovia ennakkoehtoja Venäjän kelpuuttamiselle neuvottelupöytään.