Smithin mukaan jo etukäteen oli selvää, että talouspakotteita puretaan, turismia elvytetään aloittamalla tilauslennot Venäjältä Turkkiin ja energiaprojekteja edistetään.

Smith ei yllättynyt, että Putin ja Erdogan eivät löytäneet yhteisymmärrystä kiistakapulaan Syyriaan, jonka presidenttiä Bashar al-Assadia Venäjä tukee ja jonka Turkki haluaa syrjäyttää. Tutkijan mukaan ratkaisu tehdään muualla kuin valtionpäämiesten välillä.

– Venäjä ei etsi ratkaisua Syyriaan Turkin kanssa, se etsii sitä Yhdysvaltojen kanssa. Kun ratkaisu on löytynyt, Turkki taivutetaan siihen Venäjän ja Yhdysvaltojen yhteisvoimin.

– Projektit on pakko tehdä yhdessä, toisista ei välttämättä tykätä, mutta se ei ole kummankaan etu, että tapellaan julkisesti.
Venäjälle on Smithin mukaan tärkeää, että Turkki ei kasva alueella liian isoksi toimijaksi ilman Venäjää.

Venäjän ja Turkin suhteet romahtivat Turkin ammuttua alas venäläisen sotilaskoneen viime marraskuussa.

Lehdistötilaisuudessa molemmat presidentit vakuuttelivat, että tapaus on nyt unohdettu ja laitettu sivuun. Smith ei usko tähän.

– Siinä saa aika perustavanlaatuisella tavalla muuttua Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikka, jos venäläisen sotilaslentokoneen alas ampuminen unohtuisi vuodessa.

Helsingin yliopiston tutkijan Halil Gürhanlin mukaan ensimmäisiä konkreettisia merkkejä Venäjän ja Turkin lämmenneistä väleistä on lupa odottaa vuodenvaihteeseen mennessä. Näin etenkin silloin, jos Turkki lieventää kantaansa Syyriasta.

Gürhanli sanoi jo aikaisemmin päivällä, ettei mahdollista yhteisymmärrystä Syyriasta julkisteta tiedotustilaisuudessa.

– Ettei näyttäisi siltä, että Turkki perääntyy, Gürhanli selvitti syytä salamyhkäisyyteen.

Gürhanlin mukaan Turkki tarvitsee enemmän Venäjää kuin Venäjä Turkkia, vaikka toki Venäjälläkin on Turkissa paljon saavutettavaa.

– Kortteja ei ole jaettu tasan. Venäjän käsi on paljon vahvempi kuin Turkin, Gürhanli kuvasi lähtöasetelmaa presidenttien tapaamiseen Pietarissa.

Tutkijan mukaan Erdoganilla ja Putinilla ei ole kuitenkaan henkilökohtaisia vaikeuksia päästä yli aiemmista riidoistaan, joita seurasi sotilaskoneen pudottamisesta.

Molemmat presidentit ovat kotimaissaan niin vahvoja, että he voivat helposti muuttaa linjaansa päinvastaiseksi valta-aseman siitä kärsimättä, Gürhanli arvioi.