Hillary Clintonin ja Donald Trumpin näkemyserot ovat poikkeuksellisia jopa amerikkalaisittain. Esimerkiksi Trumpin Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia ihailevat kannanotot ovat ainutlaatuisia, semminkin kun kukaan ei tunnu tietävän, mitä Trump tosiasiassa ajattelee maailmanpolitiikan kuumista kysymyksistä.

Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen mielestä Clintonin puhe vahvemmasta Venäjä-politiikasta on jossain määrin arvoituksellista.

– Mitä se käytännössä tarkoittaisi, aprikoi Tiilikainen ja huomauttaa myös kongressivaalien tuloksen ohjaavan sitä, kääntyykö Yhdysvallat entistä lujemman voimapolitiikan suuntaan esimerkiksi Ukrainan kysymyksessä.

Puolustusalaan erikoistunut Walter B. Slocombe lakiasiaintoimisto Caplin & Drysdalesta Slocombe uskoo, että Clinton vaatisi Eurooppaa pitäytymään tiukassa Venäjä-politiikassa ja jopa laajentamaan Venäjän vastaisia pakotteita ja edellyttäisi Minskin sopimuksen noudattamista.

Tiilikainen uskoo Trumpin tuntevan Putinin kanssa jonkinlaista veljeyttä ja haikailevan maailmaa, jossa suurvallat ovat riippumattomia muista.

– Tässä on jonkin verran arvoituksellisuutta ja pelottavaa sävyäkin, jolla hän hakee suurvaltojen keskinäistä kumppanuutta. Ehkä vähän pienempien maiden päiden yli, joten kyllä tässä Euroopan näkökulmasta vähän paha kaiku on.

Yhdysvalloille olisi etua vakaasta Euroopasta, mutta sitä ei välttämättä ole luvassa. Euroopan tulevaa politiikkaa leimaavat Britannian EU-ero, Ranskan ja Saksan vaalit, pakolaistilanne sekä keskeneräiset vapaakauppasopimukset.

Itämeren ympäristön turvallisuustilanne ja keskustelu Suomen ja Ruotsin mahdollisesta Nato-jäsenyydestä heijastuvat Washingtoniin.

Slocombe ennakoi, että Clinton jatkaisi ja jopa vahvistaisi Naton nykyistä turvatakuupolitiikkaa Euroopassa ja pitäisi Nato-joukkoja Baltian maissa.

– Rehellisesti sanottuna uskon, että hän voisi nostaa esille senkin, liittyvätkö Suomi ja Ruotsi Natoon. Vaikka päätös on toki teidän.

Tiilikainen pohtii turvallisuuspoliittisen tilanteen kiristymistä ja mahdollisia muutoksia Naton aktivoitumisessa.

– Se on uusi lehti hänen (Clinton) politiikassaan; miten pitkälle hän on sitä valmis viemään ja miten hän kuuntelee eurooppalaisten liittolaisten toiveita, sanoo Tiilikainen.

Trumpin linjauksia Euroopasta ei tunneta muilta kuin siltä osin, että tämä on kyseenalaistanut Yhdysvaltain Nato-velvoitteen auttaa liittolaisia.

– Koska hänellä ei ole kokemusta Eurooppa-politiikasta, on vaikea sanoa, kenen neuvoja hän kuuntelisi, kun hänen pitäisi muodostaa kantoja, Tiilikainen miettii.

Yhdysvaltain syvä sisäinen kahtiajako ei välttämättä pääty vaaleihin, sillä demokraattien ja republikaanien kannattajien profiili ja arvomaailma ovat perin erilaiset.

Maltillisten demokraattien ja republikaanien näkemykset ovat perinteisesti olleet varsin lähellä toisiaan. Viime vuodet kongressin päätöksenteko on repivän sisäpoliittisen tilanteen takia osin halvaantunut, koska puolueet eivät pysty sopimaan kompromisseista.

On mahdollista, että sama meno jatkuu vaalien jälkeen.

Jos presidentinvaalin vie hyvin selkeästi Hillary Clinton, heikentäisi se republikaanien mahdollisuuksia leimata tulosta peukaloiduksi – epäilys, jonka Donald Trump toistuvasti on tuonut esille.

– Jos tulos on tiukka, syntyy ongelma, arvioi Slocombe.

Tällöin politiikan teko voisi jatkua likaisen vaalikamppailun viitoittamassa sävyssä.

Johtaja Nicole Austin-Hillery New Yorkin yliopiston Brennan Centeristä Washingtonista uskoo silti, että maa selviää vallanvaihdoksesta asianmukaisesti.

– Kukaan ei halua demokratiamme romahtavan eikä maamme rampautuvan näkemyserojen vuoksi. Uskon, että sekä kongressi että Valkoinen talo pyrkivät parantamaan tilannetta ja uskon myös amerikkalaisten edellyttävän tätä.