Työn ja talouden tutkimuslaitos Laboren tutkimus perustuu tiedotteen mukaan laajaan tekstiaineistoon, joka sisältää kaiken eduskunnan istunnoissa puhutun vuosina 1907-2018.

Tutkijat mittasivat tilastolliseen analyysiin perustuvalla tekstianalyysillä, kuinka erilaista eri poliittisten ryhmien kielenkäyttö on ollut eli kuinka hyvin puoluekannan voi ennustaa sanavalintojen perusteella. Jos tilastollinen malli tunnistaa helposti puhujan puolueen pelkän puheen perusteella, on polarisaatio suurta.

Tutkimus keskittyi erityisesti vasemmiston ja oikeiston väliseen polarisaatioon, mutta tulokset olivat vastaavia, kun tutkijat vertasivat hallituksen ja opposition puheita sekä yksittäisten puolueiden välisiä eroja. Selvitettiin myös polarisaation yhteyttä päätöksenteon tehokkuuteen ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten tuloeroihin.

Tiedotteen mukaan 1970-luku erottuu selvänä huippuna, mutta sitä eivät selitä yleensä vastakkainasettelun taustalla olevat populismin nousu tai tuloerojen muutokset. Sen sijaan polarisaation taustalla olivat 1970-luvulla Neuvostoliittoon liittyvät kysymykset, joissa erityisesti SKDL:n näkemykset erosivat jyrkästi muista puolueista.

VAIKKA vastakkainasettelu on eduskunnassa pidettyjen puheiden mukaan kasvanut systemaattisesti 1990-luvulta lähtien, se ei edelleenkään ole historiallisesti poikkeuksellisella tasolla.

Polarisaatio oli 1990-luvun alkaessa poikkeuksellisen alhaalla, minkä jälkeen se on maltillisesti mutta yhtäjaksoisesti kasvanut.

– Historiallisesti katsottuna nykyinen vastakkainasettelu on kuitenkin melko keskimääräisellä tasolla eikä poikkeuksellinen, sanoo Laboren erikoistutkija Jeremias Nieminen tiedotteessa.