Kasvatustieteen maisteri Raakel Plamper sanoo Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan, että maksullisuus tukee opiskelijoiden käsittämistä korkeakoulutuksen asiakkaina ja kuluttajina sekä kaventaa ymmärrystä korkeakoulutuksen yhteiskunnallisesta merkityksestä.

Väitöstutkimuksessa haastateltiin suomalaisia maksuttomaan koulutukseen oikeutettuja ja kansainvälisiä lukuvuosimaksuvelvollisia maisteriopiskelijoita. Opiskelijoiden puhetapojen vertailun avulla analysoitiin maksullisessa ja maksuttomassa koulutuksessa rakentuvien merkitysten eroja.

Erojen analyysin pohjalta tulkittiin, millaisia vaikutuksia maksullisuudella on käsityksiin opiskelijoiden roolista ja asemasta sekä korkeakoulutuksen merkityksestä Suomessa.

Plamperin väitöstutkimuksessa havaittiin, että maksullisessa korkeakoulutuksessa tällaiset käsitykset saavat enemmän tukea. Opiskelijat voitiin mieltää korkeakoulun asiakkaina ja kuluttajina, koulutus palveluna ja tutkinto tuotteena.

Asiakkuutta korostavat puhetavat eivät ole täysin vieraita maksuttomassakaan koulutuksessa. Plamper havaitsi silti haastatteluissa, että maksuttomaan koulutukseen oikeutetut opiskelijat pystyivät helpommin kritisoimaan opiskelijan asemaa koulutuksen kuluttajana – ja halutessaan myös toimimaan toisin.

– Sen sijaan maksullisessa koulutuksessa merkittävä taloudellinen sijoitus loi paineen käyttäytyä asiakkaan tavoin esittäen vaatimuksia, jotta sijoitukselle saataisiin vastinetta. Lukuvuosimaksuja maksavilla opiskelijoille oli kuitenkin harvoin selvää, mitä heillä on oikeus vaatia ja koulutukseltaan odottaa, hän kertoo tiedotteessa.

MAKSULLISESSA korkeakoulutuksessa muut kuin taloudelliset merkitykset jäävät varjoon. Haastatteluissa maksullisuus kytkeytyi usein ajatukseen, että korkeakoulutuksen hyödyt ovat ensisijaisesti yksityisiä.

Maksulliseen koulutukseen liitettiin harvemmin ajatus siitä, että saamansa koulutuksen voi “maksaa takaisin” toimimalla yhteiskunnan hyväksi, mikä taas tunnistettiin osaksi maksutonta koulutusta.

Väitöksessä muistutetaan, että oppiminen on kokonaisvaltainen prosessi, jossa käsitykset ja maailmankuva voivat muuttua. Kuluttajalogiikassa korostuu usein asiakastyytyväisyys, jolloin epämiellyttävinä koettuja muutoskokemuksia ei välttämättä pidetä toivottavina.

Korkeakoulutuksessa syvällinen oppiminen voi kuitenkin antaa opiskelijalle välineitä ja motivaatiota yhteiskunnan kehittämiseen. Tämä rooli jää helposti varjoon, jos opiskelija ymmärretään ensisijaisesti asiakkaana tai kuluttajana.

– Haastatteluissa maksutonta koulutusta kuvattiin nimenomaan joustavuutensa vuoksi henkilökohtaisen inhimillisen kasvun mahdollistajana, kun taas maksullista koulutusta luonnehdittiin aika- ja suorituspaineiden vuoksi sellaiseksi, että se rajoitti kasvuprosesseja, Plamper kommentoi.

TUTKIMUKSEN tulkinnan mukaan opiskelijan asema asiakkaana tai kuluttajana kuvaa korkeakouluopiskelua kapeasti. Se sivuuttaa opiskeluajan merkityksen elämänvaiheena ja inhimillisen kasvun prosessina eikä tunnista opiskelijan roolia yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä, muutoin kuin taloudellisessa mielessä työelämään siirryttäessä.

Nämä merkitykset olivat kuitenkin useille haastatelluille opiskelijoille tärkeitä maksullisuudesta tai maksuttomuudesta riippumatta. Siksi olennaista olisi kehittää kriittistä ja analyyttista ajattelua sekä kykyä huomioida erilaisia näkökulmia monialaisessa yhteistyössä.

– Jos opiskelijat mielletään asiakkaina tai kuluttajina, nämä prosessit eivät välttämättä näyttäydy tarpeellisina – etenkään, jos ne hidastavat tutkinnon suorittamista ja työelämään siirtymistä.

– Lukuvuosimaksukeskustelussa ja korkeakoulutusta kehitettäessä tulisi siksi huomioida vahvemmin koulutuksen yhteiskunnalliset hyödyt ja opiskelu inhimillisen kasvun prosessina. Opiskelijan asema yhteiskunnan tuottavana jäsenenä tulisi tunnistaa muustakin kuin taloudellisesta näkökulmasta, Plamper sanoo.