Nuorten aikuisten hyvinvoinnissa on alueellisesti merkittäviä eroja. Enemmistö suomalaisista lapsista ja nuorista voi hyvin, mutta huomattava osa on kohdannut ongelmia matkalla aikuisuuteen.

Esimerkiksi lähes  kolmannes  on  joutunut  turvautumaan  jossakin  vaiheessa  toimeentulotukeen.  Joka  kolmas  on  myös saanut joko psykiatrisen diagnoosin tai ostanut psyykelääkkeitä.

Erityisen eriarvoisessa asemassa ovat nuoret, joiden lapsuutta on leimannut vanhempien vakavat ongelmat ja lastensuojelun tarve.

Tämä on Ristikankaan mukaan tärkeä havaita, kun esimerkiksi erilaisilla yksilöinterventioilla koetetaan saada nuoria työelämään.

Hän korostaakin erityisesti varhaiskasvatuksessa ja kouluterveydenhuollossa yhteis- ja ryhmätoimintaa, jotta päästään puuttumaan ajoissa lasten ja nuorten asioihin.

Neuvola ja perhekeskukset ovat erityisen merkittäviä ylisukupolvisten hyvinvointiongelmien ratkaisemisessa. Sote-uudistuksen yhteydessä niiden toimintaan täytyy kiinnittää erityistä huomiota.

– Se, miten nämä sijoittuvat sote-kuviossa, jätän poliitikoille, mutta niiden täytyy olla lähipalvelua, joissa palvelukontakti on pysyvä.

Toisin sanoen lapsen neuvolatyöntekijä ja huoltajien ja lapsen yhteinen kontakti ei saisi juuri vaihtua.

– Jos olet väsynyt tai puolikuollut, et pysty puhumaan siitä ihan oudoille ihmisille. Ihan ehdottomasti näiden on oltava lähipalveluita enkä usko, että mitään muuta kaavaillaankaan.

Kun maan hallitus pyrkii tällä hetkellä helpottamaan työn perässä muuttamista, tutkimus tuo esiin yksityiskohtan, jolla on oma vakava viestinsä: muuttamisen vaikutus ihmisten hyvinvointiin on jäänyt aivan liian vähällä huomiolle.

Lapsuusajan taaja muuttaminen lisää tutkimustulosten mukaan hyvinvointiongelmia. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi yli kymmenen kertaa muuttaneista reilusti yli puolet oli saanut elämänsä aikana toimeentulotukea.

– Kyllä tämä on selkeä riskitekijä, joka täytyy huomioida. Eletään ajassa, jossa liikkuvuutta kannustetaan, se on työllisyyspolitiikan isoja pilareita, Ristikari sanoo.

Hän ymmärtää ajan vaateen, mutta muistuttaa, etteivät lasten ja perheen palvelut tällä hetkellä huomioi paikkakuntaa vaihtavia perheitä. Muutto on lapsille iso asia, kaverisuhteet ja arjen rutiinit menevät uusiksi.

– Usein perheet muuttavat jotta taloudellinen tilanne paranee, mutta täytyy olla tarkkana etteivät lapset jää maksumieheksi. Meidän palvelujärjestelmän pitäisi kyetä vastaamaan siihen, jos perheet vaihtavat paikkaa.

Ristikarin mukaan tähän ei tarvita vain sosiaali- ja terveyspalveluja vaan myös koulua sekä kansalaisjärjestöjen ja kirkon toimintaa.

– Mitä vaikkapa varhaiskasvatus voisi tehdä, kun perhe on muuttanut, voidaanko siellä miettiä asiaa jotenkin eri tavalla? Ristikari kysyy.

Hän valittaa sitä, että Suomessa keskustellaan niin vähän suuresta maan sisäisestä muuttoliikkeestä ja sen seurauksista. Pidetään ikään kuin itsestäänselvyytenä, että ihmiset ovat valmiita muuttamaan.

Myös muuttaneiden ihmisten yksinäisyyden kokemuksiin pitäisi pystyä vastaamaan.

– Myös lapsiperheissä voi olla yksinäisyyttä ja turvattomuutta, jos vaikka toinen vanhempi käy töissä uudella paikkakunnalla.

Ristikari muistuttaa, että maakuntien välillä on suuria eroja nuorten hyvinvoinnissa.

– Eri alueilla lapsi- ja perhepalveluita pitää miettiä tarkkaan. Esimerkiksi Pohjanmaalla monet asiat ovat todella hyvin. Olisi hyvä tehdä maakuntamatkailua Pohjanmaalle, ja selvittää mitä lääkkeitä siellä on ollut ja onko siellä vain taloudella mennyt paremmin vai onko  asioita, mistä muualla voitaisiin oppia

Suomi nuorten kasvuympäristönä -tutkimus toteutettiin THL:n Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineiston pohjalta. Tutkimus on osa sosiaali- ja terveysministeriön Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa (LAPE).

Kansallinen syntymäkohortti 1987 on seurantatutkimus, jossa on seurattu kaikkia Suomessa vuonna 1987 syntyneitä noin 60 000 henkilöä sikiökaudelta 25-vuotiaiksi asti sekä heidän vanhempiaan.