Tutkijaryhmä analysoi ennallistettujen soiden tilaa yli 20 vuoden ajalta satelliittikuvien pohjalta.

Suomen pinta-alasta soita on noin kolmasosa, lähes kymmenen miljoonaa hehtaaria ja niistä on ojitettu noin puolet, yli viisi miljoonaa hehtaaria. Suomessa soita ojitettiin metsänkasvatusta varten voimakkaimmin 1960-1970-luvuilla.

Kun suo ojitetaan, turve kuivuu ja siihen varastoitunut hiili vapautuu ilmakehään. Ojitetut turvemaat aiheuttavatkin arviolta noin viisi prosenttia globaaleista kasvihuonepäästöistä.

OJITUKSEN JÄLKEEN esimerkiksi suolajit ovat lähteneet taantumaan ja monet ovat uhanalaistuneet. Ennallistamisen myötä suoalueille voi palautua sinne luonnostaan kuuluvia lajeja.

-  Hyvä esimerkki on riekko, joka on hävinnyt Etelä-Suomesta käytännössä kokonaan, koska se ei ojitusalueilla menesty, Tolvanen sanoo.

Tolvasen mukaan soiden ennallistamisen ilmastovaikutus riippuu tarkastelujakson pituudesta.

-  Lyhyellä tähtäimellä soiden ennallistaminen käytännössä kiihdyttää ilmastonmuutosta, koska metaani lähtee maaperästä nousemaan. Kuitenkin pitkällä aikavälillä suot ovat hiilinielu, jonne hiili varastoituu tuhansien vuosien ajan ja on siten pois ilmakehästä.

Suotyypistä riippuen suot muuttuvat ennallistamisen jälkeen hiilinieluksi 50-500 vuoden aikana, Tolvanen sanoo.

Ennallistamisella on lisäksi merkittävä vaikutus vesistöjen rehevöitymisen vähentämiseen, sillä suot ovat veden puhdistajia.

-  Kun vesi menee suokasvillisuuden läpi, siitä filtteröityy pois orgaanista ainetta ja ravinteita. Kun soita on ojitettu, ne ovat lähteneet juoksemaan pois suolta, mikä on lisännyt pienten vesistöjen ravinnekuormitusta. Sen takia meidän vesistömme, jotka muutenkin olisivat jo aika ruskeita, ovat vielä ruskeampia, sanoo Tolvanen.

Soiden ennallistamisella puhdistusvaikutus saadaan palautettua.

AALTO-YLIOPISTON johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin 72 aluetta Suomesta, Virosta, Latviasta, Liettuasta, Britanniasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista. Maita yhdistää soiden merkittävä osuus maapinta-alasta. Mukana oli muun muassa puustoisia ja avoimia soita, turpeennostoalueita ja maanviljelystä varten ojitettuja turvealoja.

Tutkijaryhmä tarkasteli satelliittiaineistojen pohjalta lämpötilan ja heijastavuuden lisäksi soiden kasvillisuutta. Tutkimusta johtaneen Aalto-yliopiston professorin Miina Rautiaisen mukaan kaikki kolme tekijää tarjoavat tärkeää tietoa soiden ennallistamisen etenemisen tilasta.

Ennallistamisen vaikutukset kasvillisuuteen eivät olleet yhtä nopeita ja yhtenäisiä kuin lämpötiloihin ja heijastavuuteen. Kun lämpötilan ja heijastuvuuden osalta turvemaat alkavat muistuttaa jo kymmenessä vuodessa luonnontilaista, kestää kasvillisuuden palautumisessa huomattavasti pidempään.

-  Kun suot ovat muuntuneet kymmenien vuosien ajan, palautuminenkin kestää saman verran kuin mitä ojituksen aiheuttama taantuminen on kestänyt, Luken Tolvanen sanoo.

Siinä vaiheessa, kun ennallistamisesta on kulunut 30 vuotta, voi olla ettei suolla tehtyjä ojitustoimia enää erota.

ENNALLISTAMISTYÖ alkoi 1990-luvun aikana kokeiluluontoisena. 2000-luvulla ennallistaminen on kasvanut Tolvasen mukaan merkittävästi EU:n Life-ohjelman rahoituksen avulla.

-  Nyt ihan viimeisinä vuosina soiden ennallistamista on tehty vielä huomattavasti enemmän Helmi-ohjelman, jonka tavoitteena on ennallistaa lähes 60  000 hehtaaria vuoteen 2030 mennessä, myötä.

Tolvasen mukaan soiden ennallistaminen etenee siten, että yleensä ensin suoalueelta poistetaan puusto, joka haihduttaa ja laskee pohjavettä. Sen jälkeen tukitaan ojat, jotta pohjavesi lähtee nousemaan suon pinnalle. Kun suopinta on vettynyt, maaperän hajoamisprosessit ja suokasvillisuuden palautuminen käynnistyvät pikkuhiljaa.

Tolvasen mukaan EU:ssa puhutaan myös passiivisesta ennallistamisesta, jossa ojitetuille soille ei tehdä mitään, vaan niiden annetaan vain palautua.

EU:n viime vuonna hyväksymässä ennallistamisasetuksessa sanotaan, että 30 prosenttia taantuneista luontotyypeistä pitää ennallistaa vuoteen 2030 mennessä.

Tolvasen mukaan tulevana syksynä luodaan selkeät kansalliset ennallistamistavoitteet ja lopullinen suunnitelma valmistuu ensi vuoden aikana.

Suomen ennallistamistyöryhmä määrittelee kansalliset tavoitteet. Ennen sitä kansallisten ryhmien tulee määritellä, mitä ennallistamisella sekä taantuneilla elinympäristöillä tarkoitetaan.

Suomessa ennallistaminen tulee koskemaan joka tapauksessa suuria pinta-aloja. Tolvasen mukaan Suomen kohdalla tullaan puhumaan miljoonista ennallistettavista hehtaareista.

Soiden ennallistamista on tehty tähän asti pääosin valtion mailla. Tolvasen mukaan kuitenkin nyt, kun ennallistamisasetus tulee ja pinta-alatavoitteet ovat valtavat, ennallistaminen tulee koskemaan tavalla tai toisella myös yksityismaita.

Aalto-yliopiston professori Rautiaisen mukaan satelliittiaineistojen analysoiminen tulee olemaan jatkossa merkittävää kansainvälisesti, kun ekosysteemejä aletaan ennallistaa.

-  Jatkossa tulee entistä enemmän velvoitteita ja paineita seurata ekosysteemien tilaa, jolloin meidän tulee myös kehittää sellaisia menetelmiä, joilla seurantaa voidaan tehdä tehokkaasti isoille alueille, Rautiainen kertoo STT:lle.

Teksti: STT / Anni Oikarinen