SAK:n puheenjohtajan Jarkko Elorannan mukaan alaikärajan nostaminen yhdellä vuodella nykyisestä 61 vuodesta saattaisi lisätä työntarjontaa ja sitä kautta työllisyyttä.

Käytännössä nykyinen alaikäraja on vaikuttanut iäkkäämpien työntekijöiden irtisanomisiin.

– Ikärajan nostamisen myötä ihmiset olisivat aktiivisemmin työmarkkinoiden käytettävissä, Eloranta sanoo.

Nykyisin työeläkeputkeen on päässyt vuonna 1957 ja sen jälkeen syntyneet 61-vuotiaina, kunhan ikäraja on tullut vastaan ennen työttömyysetuuden enimmäisajan päättymistä. Pohdinnassa olevassa mallissa ikäraja nousisi vuonna 1961 ja sen jälkeen syntyneillä 62 vuoteen.

Työllisyysvaikutukset olisivat Elorannan mukaan merkittäviä.

– Puhutaan tuhansista ihmisistä.

Uudessa hallitusohjelmassa työllisten määrää halutaan kasvattaa hallituskauden aikana 60 000 hengellä, mikä nostaisi Suomen työllisyysasteen 75 prosenttiin. 30 000 uuden työllisen välitavoite on asetettu kunnianhimoisesti jo vuoden päähän elokuulle.

– Ainakin meille on töitä luvassa. Näyttää, että monissa asioissa meitä halutaan vastuuttaa ja meidän asiantuntemusta halutaan käyttää, Eloranta luonnehtii hallitusohjelman kirjauksia.

Tärkeimmäksi työllisyysteoksi hän nostaa syksyllä alkavan sopimuskierroksen.

– Sillä on kaikkein suurin merkitys sille, miten työllisyys kehittyy tulevina vuosina. Kierroksen hoitaminen niin, että palkansaajien ostovoima pysyy plussalla, kilpailuedellytykset kohtuullisella tasolla ja ratkaisu julkisen talouden kannalta hyvänä on tärkeintä.

Muiksi keinoiksi työllisyyden vahvistamisessa Eloranta mainitsee työmarkkinoita vaivaavan kohtaanto-ongelman helpottamisen ja etuusjärjestelmän kehittämisen.

– Niillä voi olla lyhyen tai pitkän aikavälin vaikutuksia. Myös aikuisten osaamiseen liittyvillä kysymyksiä on merkitystä. Olemme tehneet niistä työnantajien kanssa yhteisiä esityksiä.

Palkansaajakeskusjärjestöjä lämmittää Elorannan mukaan erityisesti hallitusohjelman työttömyysturvan ja palvelujärjestelmän uudistamista koskevat kirjaukset ja aktiivimallin poistaminen.

– Lähtökohta, jossa hallitusohjelmassa todetaan, että työlainsäädäntöä kehitetään heikomman osapuolen eli työntekijän näkökulmasta on merkittävä. Siinä on iso filosofinen ero edellisen hallituksen ohjelmaan verrattuna, jossa heikoin osapuoli oli työnantaja.