– Meillä on yhä joku ihmeellinen harha tässä asiassa alkaen erilaisista tuista, jotka on rakennettu teollisia investointeja varten. Palveluinnovaatiot ja -investoinnit on tukikriteereissä unohdettu, Palvelualojen ammattiliiton PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen sanoo.

Hän muistuttaa, että esimerkiksi Ruotsissa talouskasvu syntyy pitkälti uusissa palveluissa. Suomen nykyhallituksen hän sanoo haikailevan 80-luvulle. Silmät on ummistettu elinkeinoelämän rakenteen muutokselta.

TÄNÄÄN perjantaina järjestetyssä PAMin 25-vuotisseminaarissa pohdittiin palvelualojen tulevaisuutta. Keskustelemassa olivat Rönni-Sällisen lisäksi alan neljän työnantajajärjestön johtajat. Yhteinen näkemys oli, että Suomi on muuttumassa nykyistä selvemmin palveluyhteiskunnaksi ja -taloudeksi.

Rönni-Sällinen näkee, että palveluista voisi tulla Suomen taloudelle uusi tukijalka. Hän sanoo päättäjien ajattelun olleen jo pitkään teollisuusvetoista ja yhteen toimialaan tukeutuvaa.

– Meillä on pitkään ollut yksi voittava toimiala, jonka varassa on toimittu. Ensin metsäteollisuus, sitten Nokia-huuma ja nyt vaikka telakkateollisuus. Useampi tukijalka, talouden laajempi kirjo, tukisi talouden kestävyyttä ja pienentäisi suhdanteiden vaikutusta, Rönni-Sällinen sanoo Demokraatin haastattelussa.

– Viimeistään nyt olisi Suomessakin aika yhdessä miettiä palveluiden kestävän kasvun rakentamista vastaamaan vaikkapa temuttamiseen. Kasvua mietittäessä palveluiden rooli on merkittävä, Rönni-Sällinen pohti.

Tuomas Aarto jakaa Rönni-Sällisen näkemyksen siitä, että palvelualat ovat jääneet valtion kehitys- ja tukitoimissa lapsipuolen asemaan.

Aarto toivoo, että elinkeinotuissa huomioitaisiin palvelualat nykyistä paremmin. Nyt esimerkiksi Business Finlandin tuet on rakennettu niin, että palvelualojen yritykset eivät pysty niitä hakemaan.

Rönni-Sällisen mukaan palveluiden roolista on periaatteessa osin yhteinen näkemys työnantajien kanssa, mutta:

– Tässä asiassa yhteistyö ei ole oikein vielä konkretisoitunut Ehkä työnantajat edelleen elävät meitä enemmän tässä hetkessä, kulloinkin käsillä olevissa neuvotteluissa, Rönni-Sällinen totesi Demokraatille.

PAMilla ja Kaupan liitolla on yhteinen ”pyöreä pöytä”, jossa pohditaan alan tulevaisuutta. Yhteistä näkemystä haetaan muun muassa seuraavaan hallitusohjelmaan liittyvästä vaikuttamisesta. Tavoitteena on kohentaa palveluiden merkitystä ja saada hallitus panostamaan nykyistä enemmän palveluiden kehittämiseen.

PALVELUALOJEN tulevaisuuden pohdinnassa kyse on myös alan työllisyydestä ja samalla työntekijöiden aseman kehittämisestä. Rönni-Sällinen korostaa laadun roolia kun mietitään palvelualojen kasvutekijöitä ja arvostusta.

– Laatu merkitsee sitä, palveluista ollaan valmiita maksamaan. Laadun rakentamisessa työntekijöiden rooli on merkittävä. Tämä merkitsee vaikkapa riittävää palkkausta sekä turvattuja työsuhteita ja -paikkoja. Työsuhteiden hyvä laatu lisää alan veto- ja pitovoimaa, millä saadaan osaajat pysymään alalla ja houkuttelemaan uusia työntekijöitä.

Tällä hetkellä palvelualat ovat vielä leimallisesti läpikulkuala ja monella työuran ensimmäinen työpaikka, jolta usein siirrytään muille aloille.

– Alalla vaihtuvuus on valtava, mutta se on vain osatotuus. Palvelualoilla on paljon myös 30-40 vuoden työsuhteita, Rönni-Sällinen muistuttaa.

ALAN heikko arvostus näkyy myös PAMin järjestäytymisasteessa. Silpputyöt, lyhyet työsuhteet tai vaikkapa työskentely opiskelun yhteydessä eivät saa liittymään jäseneksi työntekijöiden etuja ajavaan liittoon.

Alalla on myös paljon maahanmuuttajia, jotka eivät aina edes tunne ammattiliittoa.

Niin PAM kuin palvelualojen työvoimapulasta huolissaan olevat työnantajat pitävät alan imagon kohennusta tärkeänä. Rönni-Sällisen oma näkemys on, että tässä tilanteessa tehokkainta imagotyötä olisi kokoaikaisten työsuhteiden lisääminen.

– Alalla pitäisi taklata vastentahtoinen osa-aikatyö. Työntekijöiden pitäisi pystyä elämään omalla palkallaan ja rakentamaan tulevaisuuttaan näissä meidänkin alan työpaikoissa. Osa-aikaisten määrä on kuitenkin lisääntynyt alalla koko ajan.

Monella pamilaisella 30 tunnin työviikko on arkea. Työntekijästä on tullut joustovara, jolla yritykset vastaavat vaihtelevaan kysyntään ja lisätyön tarpeeseen.

Palvelualoillakin kestävä kehitys on lyönyt läpi koko sektorin. Rönni-Sällinen muistuttaa, että osa kestävää kehitystä on myös työntekijöiden pärjääminen omalla palkalla.