Demokraatti kysyi näkökulmia työsuojeluun ja edessä oleviin vaaleihin kolmella ay-liikkeen eri tasolla aiheen parissa työskenteleviltä – keskusjärjestöstä, ammattiliitosta ja työpaikalta.

Teollisuusliiton työympäristöasiantuntija Mika Poikolainen julistaa työsuojelun ilosanomaa niin suurella palolla, että se välittyy puhelimessakin. Puhe pulppuaa ja välillä voi sielunsa silmin kuvitella Poikolaisen melkein pomppaavan tuolistaan silkasta innostuksesta.

– Liitto on lähtenyt herättelemään väkeä vaaleihin aiempaa enemmän. Toivomme, että kun työsuojeluvaltuutetun valintaan liittyvä prosessi on tehty tutuksi, valtuutettujen määrä saattaa nousta ja saamme koulutettua heitä, Poikolainen sanoo.

Työsuojeluvaltuutettu pitää lain mukaan valita työpaikoissa, joissa työskentelee säännöllisesti vähintään kymmenen henkeä. Sitäkin pienemmissä työpaikoissa työntekijöillä on oikeus valita työsuojeluvaltuutettu.

Valittava henkilö voi olla kuka tahansa – ammattiliiton jäsenyys ei ole vaatimus. Usein he kuitenkin ovat liittojen jäseniä ja joillain työpaikoilla esimerkiksi pääluottamusmies hoitaa myös työsuojeluvaltuutetun tehtävää.

Teollisuusliitossa huomattiin, että heidän jäsenistössään on vähemmän työsuojeluvaltuutettuja kuin liiton toimialoilla on sen kokoisia työpaikkoja, joissa valtuutettu pitäisi olla. Siksi liitto nyt rummuttaa työsuojeluvaalien tärkeyttä jäsenilleen aiempaa painokkaammin.

Lain mukaan valittava on myös kaksi varavaltuutettua. Pienillä työpaikoilla voi olla haaste saada edes varsinaista valtuutettua, varahenkilöistä puhumattakaan. Poikolaisen mukaan isommillakin työpaikoilla kipuillaan varavaltuutettujen paikkojen täyttämisessä.

POIKOLAINEN iloitsee siitä, että on kuitenkin olemassa myös työpaikkoja, joissa suhtaudutaan työsuojeluun ja vaaleihinkin innostuneesti. Jopa siinä määrin, että ehdokkaita on useita.

– Niissä odotetaan kuin hullu puuroa sitä, että valintaprosessi käynnistyy. Ollaan innoissaan siitä, että on paljon hyviä ehdokkaita ja vähän terveellä tavalla kamppaillaan, että kuka meistä pääsee edustamaan tätä jengiä ja parantamaan työsuojelua yhteistoiminnassa.

Laki velvoittaa, mutta työnantajalle ei silti koidu sakkoja tai muita sanktioita, jos työntekijät eivät jostain syystä järjestäydy valitsemaan keskuudestaan työsuojeluvaltuutettua ja varahenkilöitä. Vaikka vaalien puuhaamisen pitäisi lähteä henkilöstön aloitteesta, ei Poikolainen pidä ollenkaan huonona, jos työnantaja ”vähän sotkeutuu” asiaan.

– Minusta fiksu työnantaja vähän patistelee ja muistuttaa, että hei, meillä ei muuten ole työntekijöiden edustajaa täällä meidän kokouksissamme kehittämässä kanssamme parempaa työpaikkaa, niin voisivatkohan herrat ja naiset valita tällaisen henkilön keskuudestaan. Ai että, kun kuulisin näitä sanoja enemmän, niin olisipa hienoa, Poikolainen haaveilee.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Mika Poikolainen julistaa Teollisuusliitossa työsuojelun ilosanomaa.

RAKENNUSALALLA työskentelevä Tommi Helminen on aloittanut työsuojeluasioiden parissa kerrostalotyömaiden työsuojeluvaltuutettuna 10-15 vuotta sitten. Tehtävänkuva laajeni runsaat kuusi vuotta sitten, kun Lemminkäisen ja YIT:n fuusion alla hänelle ehdotettiin alueellisen työsuojeluvaltuutetun tehtävää. Kannustusta tuli sekä työnantajalta että työkavereilta.

Nyt Helminen on YIT:n Lounais-Suomen alueellinen työsuojeluvaltuutettu ja toimii lisäksi päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna Tyksin T-sairaalan työmaalla. Sairaalalle rakennetaan lisäosaa. Isolla työmaalla hänellä on edustettavana 130 työntekijää, jotka työskentelevät eri urakoitsijoille.

Työsuojeluasioissa Helmistä kiinnostaa mahdollisuus vaikuttaa. Työsuojeluvaltuutetun tehtävän hän arvioi tässä suhteessa luottamusmiehen tehtävää kiitollisemmaksi. Ei tarvitse riidellä palkoista tai muusta vastaavasta.

– Rakennusalalla työsuojelu on alettu ottaa vuosi vuodelta vakavammin. Työnantajan kanssa ollaan monessa työturvallisuusasiassa kuitenkin vähintään aluekonttorin päälliköiden kanssa täsmälleen samaa mieltä. Kun ollaan yhteisen asian äärellä, on helppo viedä asioita eteenpäin, Helminen kuvailee.

STTK:n sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntija Ida Nummelin allekirjoittaa Helmisen arvion siitä, että työsuojelun yhteistoiminta on usein kiitollisempaa. Näin on myös yhteistyössä, jota työsuojeluasioissa tehdään työnantajapuolen keskusjärjestöjen kanssa.

– Meillä on se yhteinen tahtotila siitä, että asiat ovat paremmin työpaikoilla, mutta keinoista tai joistain painotuksista voidaan olla eri mieltä.

Ei yhteisen sävelen helpompi löytyminen kuitenkaan sitä tarkoita, etteikö joskus asioista jouduttaisi työpaikoilla oikeasti myös vääntämään. Henkilöstön ja työnantajan intressit saattavat olla risteäviä tai resurssit niin tiukalla, ettei henkilöstön haluamia asioita voida toteuttaa.

– Mutta ne väännöt ovat tosi tärkeitä ja tavallaan sitähän se yhteistoiminta parhaimmillaan on. Päästään kiinni hankaliin aiheisiin ja käydään yhdessä keskustelua siitä, miten niitä pystytään ratkomaan. Sitä ei pidä pelätä, Nummelin kuvailee.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Työsuojeluvaltuutettu Tommi Helminen kiertää sairaalatyömaan monta kertaa päivässä.

SUURELLA sairaalatyömaalla on monenlaisia asioita, joihin työsuojelun näkökulmasta pitää kiinnittää huomiota. Tommi Helminen arvioi, että perusasiat ovat ”aika hyvällä kantilla”.

Vakavat puutteet, joiden vuoksi joku voi loukkaantua vakavasti tai jopa kuolla, korjataan nopeasti, kun sellaisia havaitaan. Tällaisia puutteita ovat esimerkiksi kaiteiden tai muiden putoamissuojausten puuttuminen, Helminen kertoo.

– Tällaisella työmaalla siisteys ja järjestys korostuu. On tärkeää, että urakoitsijat hoitavat levittämänsä jätteet ja tavarat pois, ettei seuraava henkilö sitten tule ja kompastu niihin. Kompastumiset ja liukastumiset alkavat olla yleisimpiä tapaturman syitä rakennusalalla.

Helminen kiertää työmaalla monta kertaa päivässä valvomassa puutteita ja sitä, että ne korjataan. Hän kertoo, että Varsinais-Suomen hyvinvointialue, jolle sairaalan laajennusta rakennetaan, vaatii tarkkaa dokumentointia. Käytännössä Helmisen on otettava kuva, että esimerkiksi maassa ollut jäte on siivottu pois.

Myös muun muuassa paloturvallisuus on Helmisen mukaan äärimmäisen tärkeää, koska työmaa on yhteydessä toiminnassa olevaan sairaalarakennukseen. Jos työmaalla tehdään töitä, josta syntyy kipinöitä tai joissa käytetään liekkiä tai muuta lämpöä, joka aiheutta palovaaraa, on järjestettävä jälkivartiointi. Yleensä tulitöiden jälkivartiointiin katsotaan riittäväksi ajaksi tunti, mutta sairaalatyömaalla on sovittu kahdesta tunnista.

– Jos syttyy tulipalo ja aletaan teho-osastoja tyhjentämään potilaista, niin se on suuri juttu.

Rakennustyömaalla työsuojelussa on omat haasteensa. Helminen kuvailee, ettei työmaa ole kuin teollisuushalli, jossa kaikki paikat pysyvät samassa järjestyksessä joka päivä. Työmaa elää ja kasvaa, joten muutoksista pitäisi pystyä tiedottamaan mahdollisimman hyvin.

Isolla työmaalla Helminen ei pysty jatkuvasti olemaan kartalla siitä, mitä jokaisessa työmaan nurkassa tapahtuu. Siksi on tärkeää, että työntekijät ilmoittavat havaitsemistaan puutteista.

MONI saattaa mieltää työsuojelun fyysisten vammojen – erilaisten onnettomuuksien – ehkäisemiseen tähtäävänä. Ida Nummelin toteaa, että se on luonnollista, koska fyysinen työturvallisuus on hyvin säädeltyä ja siinä on pitkät perinteet. Se on myös varsin suoraviivaista.

– On paljon helpompaa ymmärtää, että jos kaivaa kuopan, sinne voi pudota kuin tunnistaa, että epäselvät työohjeet tai liiallinen työmäärä voivat aiheuttaa psykososiaalista kuormitusta. Ei ehkä nähdä, että työntekijän huonovointisuus voi johtua siitä, ettei hän ei vaikkapa ole hahmottanut, mitä häneltä odotetaan. Tällaiset asiat ovat paljon abstraktimpia.

Keskusjärjestössä työsuojeluasioissa hääritään ylätasolla – pohditaan esimerkiksi kolmikantaisessa yhteistyössä EU-lainsäädännön soveltamista Suomeen. Esimerkiksi hän nostaa asbestidirektiivin implementoimisen. STTK on mukana kehittämässä kansallista lainsäädäntöä.

Nummelinin työpöydällä näkyvät isot ilmiöt ja miten ne vaikuttavat työsuojeluun. Esimerkiksi ilmastonmuutoksesta käydään keskustelua, että minkälaisia tarpeita on kehittää työntekijöiden suojelua vaikkapa helleoloissa.

– Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon, mutta se on vielä vähän hähmäisempi meidän olosuhteissamme, kun vielä ei ehkä nähdä niin vahvasti sen vaikutuksia. Se on vielä enemmän kansainvälistä keskustelua, mutta Suomessakin siitä puhutaan koko ajan enemmän.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Ida Nummelin uskoo, että työsuojelu ymmärretään nykyään jo laajemmin kuin fyysisen työturvallisuuden varmistamisena. (Kuva: Jukka Erätuli / STTK)

Sen sijaan psykososiaalinen kuormitus on ilmiönä ollut työpöydällä jo vuosia sekä liitoissa, työpaikoilla että keskusjärjestössä. Nummelin kertoo, että STTK:ssa on tehty aiheen tiimoilta yhteistyötä sosiaali- ja terveysministeriön ja aluehallintovirastojen kanssa.

– Meillä on ollut isona tavoitteena, että saadaan selkeämmäksi sitä, mitkä ovat psykososiaaliseen kuormitukseen liittyvät velvoitteet työpaikoilla. Miten tunnistetaan, mikä aiheuttaa kuormitusta ja mikä on esimerkiksi työterveyden rooli kuormitustekijöiden tunnistamisessa.

Nummelin muistuttaa, että tärkeää työsuojelutyötä on myös osaamisen ylläpitäminen ja sen vahvistaminen, jotta ihmiset pärjäävät työssään, eivätkä uuvu ja kuormitu, koska jäävät esimerkiksi teknologisessa kehityksessä jälkeen. Etätyön työsuojelusta puhuessa taas voi tulla eteen sosiaalisen vuorovaikutuksen tärkeys. Työyksinäisyydestä puhutaan tällä hetkellä jo jonkin verran, eikä se kosketa pelkästään etätyötä, Nummelin kertoo.

– Sen kymmenisen vuoden aikana, kun olen työsuojeluhommia tehnyt, on muuttunut tosi paljon se, miten ihmiset havainnoivat omaa työtään ja työympäristöään ja sitä, miten he voivat töissä. Ihmiset ovat paljon tietoisempia siitä, mitä töissä tapahtuu ja heillä on ehkä korkeampia odotuksia siitä, miten vaikka johtaminen järjestyy.

TEOLLISUUSLIITON Mika Poikolainen kertoo, että psykososiaalinen kuormitus ei ole vierasta teollisuuden työpaikoillakaan. Työsuojeluvaltuutetuille tehdyssä kyselyssä kysyttiin, kuinka hyvin heidän mielestään riskitekijät, kuten työn henkinen kuormittavuus, kiire ja osaaminen on otettu huomion.

– Vastaajista 44 prosenttia kertoo, että melko huonosti tai huonosti. Noin 56 prosenttia vastaa, että hyvin tai melko hyvin, Poikolainen avaa kyselyn tuloksia.

– Tämä on ilmiö, joka on tunnistettu myös teollisuudessa, että jossain vaiheessa ihmisiltä vaaditaan jo liikaa. Kiireen lisäksi myös tekniikan muuttuminen kuormittaa. On tullut digitekniikkaa, robotiikkaa ja niin edelleen – vaatii uudelleenkoulutusta, jotta sen hallitsee ja osaa.

Tommi Helminen kertoo, että myös rakennusalalla huomaa ihmisten henkisen jaksamisen haasteet. Alan laskusuhdanne heijastuu tekemiseen. Urakoitsijat yrittävät esimerkiksi pärjätä töissä mahdollisimman pienellä porukalla.

– Yksittäisille työntekijöille työtaakkaa tulee selvästi enemmän kuin normaalina aikana. Kyllä minä huomaan, että muutamilla urakoitsijoilla on kiire pysyä aikataulussa. Varmasti siellä pään sisälläkin aika paljon painetta on – eikä pelkästään se hikipisara siinä otsalla, kun on joutunut nopeampaa tahtia tekemään.

– Se on nykypäivän työelämässä selvä haaste, että jaksamista venytetään.

Rakennusalan tilanne heijastuu myös ihmisten mieliin niin, että oman työn puolesta pelätään. Se tarkoittaa, että kaikkia epäkohtia ei välttämättä uskalleta tuoda työnantajan tietoon.

– Pelätään, että tänne tulee sitten tilalle joku toinen kaveri, joka on vähän hiljaisempi, eikä tee asioista valituksia.

Siksi Helmisen mielestä on tärkeää, että käytössä on järjestelmiä, joiden kautta pystyy tekemään havaintoja turvallisuudesta ja ilmoittaa epäkohdista myös nimettömästi.

TOMMI Helmisellä ei ole tiedossa, onko hänelle tulossa vastaehdokkaita työsuojeluvaaleihin. Hän kertoo jatkavansa tehtävässä mielellään. Mitä rakennusalalla työsuojeluvaltuutetuksi pyrkivän olisi hyvä tietää?

– Tämäkin tehtävä alkaa vaatia nykyään aika hyviä tietoteknisiä taitoja, jotta pystyy käyttämään erilaisia järjestelmiä. Meilläkin on paperiton toimisto. Vaikka olen vasta kuusi vuotta ollut, niin kyllä tämä suorittaminen on mennyt entistä teknisemmäksi.

Hyvä on tietää sekin, että yksin asioita ei tarvitse opetella, vaan ammattiliitot tarjoavat koulutusta ja tarjoavat myös muuta tukea työsuojeluvaltuutettuna toimiville jäsenilleen. Helminen on itsekin käynyt aikoinaan kaikki Rakennusliiton tarjoamat kurssit peruskurssista täydennyskoulutuksiin.

Helminen huomauttaa, että liiton tarjoamat koulutukset ovat myös työnantajan kannalta hyviä. Työnantaja maksaa koulutuspäiviltä palkan, mutta muutoin koulutus on työnantajalle ilmainen.

– Ulkopuolisen tahon – yksityisten yritysten tai Työturvakeskuksenkin – koulutuksissa on usein hintalappua sen verran, että sitten ehkä kysellään, että onko tämä nyt välttämätöntä.

Teollisuusliiton Mika Poikolainen kannustaa työsuojelusta kiinnostuneita lähtemään rohkeasti mukaan vaaleihin. Työ on tärkeää, vaikka oikeastaan parhaimmillaan tehty työ jää näkymättömiin.

– On helppo osoittaa, että miksi Pekka tai Tiina putosi tuolta. Mutta jos ollaan juuri edellisellä viikolla tehty jokin turvakaidekorjaus siihen paikkaan, on vaikeampi näyttää toteen, että todennäköisesti sillä korjauksella pelastettiin joku.

– Sanon aina työpaikoilla, että kun te teette jonkun työturvallisuuteen liittyvän toimen – nostatte jonkun lastun lattialta, korjaatte suojavälineen tai laitatte kaiteen, niin pistäkää pieni tuuletus perään ja ajatelkaa, että nyt joku säästyi joltakin onnettomuudelta.