Etelä-Pohjanmaan lisärahoitushakemuksen hallitus hylkäsi jo kesäkuussa. Viime viikon torstain istunnossa hylkäyksen saivat myös Etelä-Karjalan ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueet.

Kaikkiaan lisärahoitushakemuksia on tehnyt tänä vuonna kuusi hyvinvointialuetta. Edelleen käsittelyssä ovat Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Päijät-Hämeen hakemukset.

Uusien hakemusten saapuminen tälle vuodelle on yhä mahdollista. Viime vuonna ainoana lisärahoitusta haki Vantaan ja Keravan hyvinvointialue, joka sai hylkäävän päätöksen.

- Etelä-Pohjanmaasta totesimme, että palvelut eivät ole vaarantuneet ja alueella on käyttämätöntä tehostamispotentiaalia talouden tasapainottamiseksi.

Rantanen muistuttaa, että isotkaan kertyneet alijäämät eivät ole peruste lisärahoituksen saamiselle.

ETELÄ-KARJALAN hyvinvointialueen johtaja Sally Leskinen on pettynyt hallituksen päätökseen ja pitää sitä kohtuuttomana.

Hyvinvointialue aikoo valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen ja tehdä kantelun oikeuskanslerille. Myös Etelä-Pohjanmaa on jo valittanut lisärahoituksensa hylkäämisestä, sen sijaan Varsinais-Suomi ei aio valittaa.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti linjasi huhtikuussa, että hyvinvointialueen ensisijainen keino on hakea lisärahoitusta, jos sen rahoitus ei riitä laissa edellytettyjen palvelujen toteuttamiseen.

Etelä-Karjalan ja Satakunnan hyvinvointialueet olivat jo aiemmin kannelleet oikeuskanslerille, koska niiden mielestä alijäämien kattamisvelvoite oli ristiriidassa riittävien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvelvoitteen kanssa.

- Nyt näissä lisärahoitusneuvotteluissa ei tätä normiristiriitaa ole suostuttu ratkaisemaan, kun alijäämien kattamisvelvoitetta ei otettu lainkaan huomioon, Leskinen toteaa.

VM:N Rantanen kertoo, että lisärahoitustarvetta arvioidessa valmisteluryhmä käy läpi hyvinvointialueen palveluiden toteutuminen suhteessa lain vaatimuksiin. Jos puutteita on havaittu, valmistelutyöryhmä arvioi, olisiko alueella ollut mahdollista korjata tilannetta.

- Jos yhdessä palvelussa on puutteita, tutkitaan, onko muualla väljyyttä ja voidaanko resursseja uudelleen kohdentaa.

Lisäksi tutkitaan alueen taloudellista tilannetta ja sitä, onko alue käyttänyt yleiskatteellisen rahoituksen kokonaan.

- Kyse on aina kokonaisarvioinnista, Rantanen toteaa.

SALLY Leskinen kertoo, että vaikka hyvinvointialueen palvelut ovat vielä tänä vuonna keskivertoa paremmat, tilanne voi muuttua nopeasti. Rahoituksen pienuuden takia hyvinvointialueella on meneillään yt-neuvottelut, joissa pahimmillaan 10 prosenttia henkilöstön määrästä saatetaan joutua vähentämään.

Leskisen mielestä vaatimus varojen nopeasta uudelleenkohdentamisesta on hyvinvointialueelle mahdoton.

- Esimerkiksi erikoissairaanhoito on meillä keskimääräistä kalliimpaa, osin siitä syystä, että meillä on ollut jo pitkään vaikeuksia saada perusterveydenhuoltoon lääkäreitä. Silloin osa perusterveydenhuollon palvelutarpeesta valuu erikoissairaanhoitoon.

Leskinen toteaa, että yrityksistä huolimatta perusterveydenhuollon lääkärirekrytoinneissa ei ole onnistuttu.

- Ja vaikka palvelumme ovat muihin hyvinvointialueisiin verrattuna usealla osa-alueella keskimääräistä paremmat, se ei silti tarkoita, että olisimme päässeet laissa vaaditulle palvelutasolle esimerkiksi hoitotakuun osalta, hän tähdentää.