Ajatus Ruotsista tuttujen blokkien tuomisesta suomalaiseen politiikkaan on vuosien varrella noussut säännöllisesti esiin. Toisin kuin Ruotsissa, blokkeja on Suomessa väläytellyt vasemmisto. Esimerkiksi kansanedustaja Erkki Tuomiojan (sd.) puheissa löyhän ohjelmalliseen yhteistyöhön perustuvan blokin voisivat muodostaa SDP, vihreät ja vasemmistoliitto.

Myös vihervasemmistolaiseksi tunnustaunut SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin on puhunut blokkimallista. Siinä hänen mukaansa äänestäjä tietäisi äänestämänsä puolueen potentiaaliset hallituskumppanit jo etukäteen.

Vihreiden Touko Aalto suostuu pohtimaan blokkikysymystä, mutta aloittaa muistuttamalla ajatusleikin reunaehdoista. Vaaleihin on vielä vuosi ja hallituspohjista puhuminen on liian aikaista. Aalto tähdentää olevansa valmis keskustelemaan kaikkien puolueiden kanssa.

Mikäli vihreät jonkinlaiseen blokkiin lähtisivät, ytimessä olisivat Aallon mukaan asiat.

– Näkisin hyvänä sellaisen blokin, joka sitoutuisi siihen, että ilmastonmuutosta torjutaan, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysäytetään ja samaan aikaa panostetaan voimakkaasti koulutukseen ja puolustetaan hyvinvointivaltion perintöä. Jos tällaisten teemojen pohjalta syntyy porukka, koen sen hyvänä asiana, Aalto sanoo.

Yhteistyö voisi perustua Aallon mukaan punavihreätä oppositiota yhdistäviin teemoihin kuten koulutukseen, hyvinvointivaltioon ja tasa-arvoon, mutta kokonaisuus kuorrutettaisiin vihreällä ilmastoagendalla, joka painottuu puolueessa voimakkaammin kuin vasemmistoliitossa ja SDP:ssä.

Ajatus Ruotsin mallin mukaisesta blokista on Aallosta epäilyttävä. Ruotsissa blokit ovat menneet vaaleihin jopa yhteisellä ohjelmalla.

– On vaikea nähdä miten ennen vaaleja lähdettäisiin tekemään kompromisseja. Kuka ne sanelisi ja miltä pohjalta? Menisikö se niin, että gallupeissa ykkösenä oleva tai paikkamääriltään suurin sanelee agendan ja muut tulevat mukaan, hän kysyy.

Aalto toistaa vihreiden etenevän vaaleihin asiakärjellä. Yhteistyötä eri puolueiden kanssa ei suljeta lähtökohtaisesti pois. Seuraavassa lauseessa hän myöntää näkevänsä vihreiden tavoitteissa enemmän samankaltaisuutta nykyisten oppositiopuolueiden kanssa.

– Minun on vaikea kuvitella, että nykyiset hallituspuolueet suhtautuisivat näihin mainitsemiini tavoitteisiin kovin lämpimästi. Mutta haastamme hallituksen politiikan omana puolueena.

Aallon mukaan vihreillä on SDP:n ja vasemmistoliiton kanssa eniten yhteistä hyvinvointiyhteiskuntaan ja koulutukseen liittyvissä kysymyksissä.

– Viestini oppositiolle on, että vihreät on partneri ja yhteistyökumppani näissä tavoitteissa. Teemme varmasti kaiken mahdollisen yhteistyön, että nämä tavoitteet menevät eteenpäin.

Ilmastopolitiikassa hän toivoo erityisesti SDP:ltä puheiden lisäksi myös konkretiaa. Esimerkiksi yritystukipäätöstä Aalto pitää saastuttavaa teollisuutta suosivana.

– Haastan koko opposition konkreettisiin ilmastolupauksiin ja ilmastovelan taittamiseen. Se on koko sukupolven lyhyen aikavälin kaikkein tärkein tehtävä. Se on asia, jossa haluaisin tiivistää yhteistyötä. Jos siinä päästään sopuun, yhteistyö näyttää vielä helpommalta, Aalto sanoo.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ilmoittaa heti kärkeen olevansa puheenjohtajista innokkain blokkipolitiikan kannattaja.

– Olemme jo linjanneet minun suullani, että tavoitteena on rakentaa seuraava hallitus punavihreän yhteistyön pohjalta.

Andersson uskoo, että tavoitteen sanominen ääneen auttaa äänestäjiä hahmottamaan sen mahdolliseksi.

– Se voi aktivoida ihmisiä uurnille, mikä tekee myös tavoitellusta hallituspohjasta mahdollisen.

Itse blokin myös hän määrittelee löyhäksi ohjelmalliseksi yhteistyöksi, joka säilyttäisi puolueiden äänestäjille tarjoamat erilliset vaihtoehdot. Yhteistä vaaliohjelmaa ei Anderssonkaan halua.

Aallon tavoin myös Andersson haluaa puhua asiakärjellä.

– Jos katsotaan oppositiokauden aikana tehtyä yhteistyötä, niin on muutama keskeinen Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeä aihe, joissa näkemys on oppositiossa ollut yhteneväinen.

Yhteistä näkemystä on tukenut Anderssonin mukaan tällä kaudella harvinaisen selkeä aatteellinen ero hallitukseen.

– Se totta kai tiivistää myös opposition välistä yhteistyötä.

Mahdollisiksi blokkiteemoiksi Andersson nostaa eriarvoisuuden vähentämisen, pienituloisten toimeentulon parantamisen ja sosiaaliturvan yksinkertaistamisen, jonka suhteen mallit ovat SDP:llä, vihreillä ja vasemmistoliitolla olleet erityyppisiä.

Eriarvoisuuden vähentämisen lisäksi punavihreä yhteistyö voisi Anderssonin mukaan liittyä koulutukseen ja työvoimapolitiikkaan.

– Itse toivoisin, että jo vaalikeskusteluissa voitaisiin sanoa sisältöteemojen kautta, että mikäli tämä jengi saa riittävän kokonaiskannatuksen, voimme muuttaa politiikan suuntaa vaikkapa koulutusleikkauksien ja sosiaaliturvan osalta.

Andersson myöntää, että yhteistyö teemojen ympärillä voidaan tulkita väärin, mikä voi kostautua hallitusneuvotteluissa.

– Saattaa käydä niin, että vaalitulos ei yhteistyötä mahdollista, jolloin jokainen puolue joutuu miettimään ratkaisunsa uudelta pohjalta. Haaste on saada viesti julkisuuteen niin, ettei väärintulkitsemisen mahdollisuutta ole. Kyse on siitä, että näissä kysymyksissä halutaan tehdä yhteistyötä, mikäli kannatus vaaleissa riittää.

Kuvaaja: Nora Vilva

Vaikka SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajaryhmät poikkeavat jonkun verran toisistaan, punavihreä kenttä on Anderssonin mukaan ydinkysymyksissä aika yhtenäinen.

– En usko, että isojen kysymysten kuten eriarvoisuuden vähentämisen tai koulutuksen merkityksen osalta on ongelmaa.

Vaikka punavihreän opposition yhteiskannatus on nyt noin 40 prosenttia eikä riitä yksin enemmistöhallituksen muodostamiseen, Andersson pitää hallituspohjaa täysin mahdollisena.

– Nykygallupien valossa en pidä sitä epätodennäköisenä.

Politiikan tutkija Mikko Majander suhtautuu suomalaiseen blokkipolitiikkaan epäillen. Majander kertoo kommentoivansa kysymystä säännöllisin väliajoin.

– Ajatus on suositumpi politiikan tutkijoiden ja tarkkailijoiden puheissa kuin politiikan tekijöiden parissa. Idea on paperilla hyvä, mutta käytännön politiikassa aika utooppinen.

Blokkikeskustelussa esimerkit haetaan usein Ruotsista ja Saksasta, vaikka molemmat ovat Majanderin mukaan nykyisin maita, joissa blokit ovat käytännössä murtumassa.

– Miksi ihmeessä se toimisi meillä, kun se ei toimi niilläkään, hän kysyy.

Saksassa eletään jo toista hallituskautta suurella koalitiolla.

– Vuoden 2013 vaaleihin mentiin selkeällä blokkiasetelmalla, mutta tulos pakotti suuret puolueet tekemään yhteistyötä.

– Viime syksynä Saksan demareiden ainoat aplodit tulivat vaaliyön jälkeen siitä, että puolue päätti jäädä oppositioon. Puoli vuotta myöhemmin demarit ovat hallituksessa. Politiikkaa pitää tehdä niissä tilanteissa ja konstellaatioissa mitä on tarjolla. Jos mennään teoriakirjan mukaan, syntyy umpikuja.

Ruotsissa blokit muodostettiin alun perin porvaripuolueiden aloitteesta. Tavoitteena oli vuosikymmenten mittaisen demarivallan kukistaminen. Kuvio on muuttunut oikeistopopulistisen ruotsidemokraattien nousun myötä.

– Porvariallianssilla ja punavihreillä on molemmilla noin 40 prosentin kannatus. Tukea joudutaan hakemaan blokkirajan yli, koska kumpikaan leiri ei halua tehdä yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa.

Viime vaalien jälkeen porvarit ja vasemmisto sopivat Ruotsissa, ettei oppositio äänestä hallituksen budjettiesityksiä nurin. Mutta vaalikauden ylittävä joulukuun sopimus jouduttiin sanomaan irti jo puoli vuotta myöhemmin.

– Tämä on äärimmäinen esimerkki siitä kuinka kummallisiin tilanteisiin Ruotsissa on ajauduttu.

Yleistendenssi Euroopassa on Majanderin mukaan pikemminkin ollut, että perinteiset puoluejärjestelmät menevät päreiksi. Toimiva blokkipolitiikka voisi olla askel selkeyden ja eheyden suuntaan. Muutos ei kuitenkaan lähde kirjoituspöydältä.

– Kussakin maassa poliittinen kulttuuri ja vaalijärjestelmä määrittää enemmän kuin teoreettinen karttaharjoitus.

Suomessa on Majanderin mukaan perinne, jossa ongelmat on kyetty ratkomaan pragmaattisesti ilman poliittisia blokkeja.

– Nyt meillä jännitetään kieli pitkällä sitä, että pysyykö hallituspuolueiden enemmistö soten takana, vaikka Suomessa on puolivahingossa vallassa porvariblokki.

Keskustan, kokoomuksen ja sinisten hallitus on oppositiolle yhteinen vihollinen, joka on Majanderinkin mukaan tuonut puolueita lähemmäs toisiaan.

– Normaalisti meidän järjestelmässä on vaikea nähdä miksi vihreät rajoittaisivat ennen vaaleja valtapeliasetelmaansa sitoutumalla selkeästi vasemmistoon, kun se voi pelata hyvinkin erilaisilla yhdistelmillä.

Vasemmistoliiton asemaa pelilaudalla blokki voisi Majanderin mukaan parantaa.

– Kun yhteistyötä tehdään nykymalliin, se pudottaa pieniä puolueita laidoilta hallitusta muodostettaessa. Jos blokkiajatus olisi vahvempi, vasemmiston pudottaminen ei olisi yhtä helppoa.

– On vaikea nähdä vasemmistoliittoa hallituksessa, jossa SDP ei ole mukana. Toisin päin se on mahdollista eli SDP voi olla hallituksessa ilman vasemmistoliittoa. Sama pätee vihreisiin, jotka eivät välttämättä tarvitse vasemmistoliittoa tai SDP:tä.

Korjattu Suomen turvallisuus Suomen tulevaisuudeksi klo 9.00.