On väitetty, että nyt hallituksen esittämän kaltaista valinnanvapausmallia ei oikeastaan perimmiltään haluaisi eduskuntapuolueista kuin kokoomus. Tällä hetkellä malli on perustuslakivaliokunnan pöydällä. Epäselvää on kuitenkin, tuleeko mallista lopulta sellainen, että kokoomuskaan voisi sen hyväksyä, avataanko markkinoita puolueen kannalta tarpeeksi.

Entä miten tiiviisti valinnanvapaus on sidottu maakuntiin, vallankin jos maakunnat käynnistyvät ensin. Voisiko lopulta käydä niin, että tuleva hallitus jättää maakunnat pystyyn, mutta rukkaa valinnanvapausmallia. Miten kokoomus arvioi tilannetta perustuslakivaliokunnassa? Kestääkö keskustan ja kokoomuksen sopimus “mulle-maakuntamalli/sulle valinnanvapaus” loppuun saakka?

Muun muassa nämä ovat kysymyksiä, joita hallituksen pääpuolueiden luulisi tällä hetkellä kiivaasti pohtivan. Kyse on tasapainottelusta, johon kietoutuvat aitojen sote-kysymysten ohella myös valtapoliittiset tavoitteet aina tulevaa vaalikautta silmälläpitäen.

Oppositiossa on suurta tyytymättömyyttä hallituksen valinnanvapausmallia kohtaan ja halua korjata sitä, eivätkä sitä kaikki keskustan kansanedustajatkaan katso hyvällä. Oppositiosta on painotettu, ettei valinnanvapautta vastaan ole kellään mitään. Kritiikkiä on kohdistunut sen sijaan esimerkiksi siihen, että hallituksen nyt esittämässä mallissa verorahojen pelätään valuvan yksityisille yrityksille.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne totesi Demokraatille hiljattain, että jos hallitus saa soten ja maakuntamallinsa maaliin, se korjataan seuraavassa hallituksessa ennen kuin lait ehtivät täytäntöönpanoon, mikäli SDP hallituksessa on. Uusiksi menisivät niin soten järjestämisen ja tuottamisen periaatteet kuin maakuntamallikin. Lue tästä linkistä, mitä Rinne sanoi.

Seuraavassa professorit Juha Lavapuro ja Petri Kuoppamäki puhuvat periaatteellisella ja juridisella tasolla siitä, olisiko valinnanvapausmalli mahdollista perua.

Perustuslakiasiantuntija, julkisoikeuden professori Lavapuro vastaa, ettei olisi ehdotonta estettä sille, etteikö seuraava eduskunta voisi kumota valinnanvapausmallia, mikäli se ei ole tullut voimaan.

Vähän vastaavankaltainen tilanne oli aikanaan, kun oli päätetty tasa-arvoisesta avioliittolaista. Tämän kumoamiseksi syntyi aito avioliitto -kansalaisaloite. Tuolloin perustuslakivaliokunta ei nähnyt periaatteellista estettä tasa-arvoisen avioliittolain kumoamiselle ennen kuin se oli astunut voimaan.

Toinen esimerkikki, jota Lavapuro ei mainitse, mutta joka pyörii eduskunnan käytäväkeskusteluissa, on haja-asutusalueiden jätevesisääntely eli ”paskalaki”, jota lievennettiin aikanaan. Tätä mahdollistivat muun muassa siinä olleet siirtymäkaudet.

– Ehkä turvallinen vastaus on, että perustuslaki ei välttämättä estä sitä, mutta voi olla, että se asettaa joitain rajoituksia kumoamiselle, Lavapuro summaa vastauksensa kysymykseen eduskunnan mahdollisuudesta halutessaan perua tai muuttaa valinnanvapauslakia ennen sen voimaanastumista.

Rajoituksista hän nostaa esimerkiksi perustellun odotusten suojan. Tämä liittyisi esimerkiksi siihen, jos yritykset ovat ehtineet tehdä jo investointeja odottaen valinnanvapausmallin astuvan voimaan.

Lavapuron mukaan valinnanvapauslain astuttua voimaan, sen muuttaminen tai kumoaminen olisi jo hankalampaa.

Perustuslakivaliokunnan julkisuuteen vuotaneesta lausuntoluonnoksesta on selvinnyt, että valiokunnalla on painetta vaiheistaa sote-palikoita siten, että ne astuisivat voimaan myöhemmin kuin hallitus on esittänyt. Lavapuron mielestä valinnanvapausmallin perumista tai korjaamista ajatellen sillä on merkitystä, milloin valinnanvapaus astuu voimaan samoin kuin sillä miten tiiviisti se on integroitu maakuntamalliin.

Lavapuro on käynyt viime päivinä taajaan eduskunnan asiantuntijakuulemisissa kuultavana sote-asioissa. Yhtä lailla asiantuntijana on käytetty myös Aalto-yliopiston kilpailuoikeuteen erikoistunutta yritysjuridiikan professoria Petri Kuoppamäkeä.

Terminologia ja näkövinkkeli vaihtuu Kuoppamäen kanssa keskusteltaessa. Puhutaan muun muassa investointisuojasta ja markkinarakenteesta.

Kuoppamäki toteaa, että mahdollisuus rukata valinnanvapausmallia riippuu siitä, miten laki on kirjoitettu.

– Ei mitenkään poikkeuksellista mielestäni ole, että lakia muutetaan. Laki on ensimmäinen vaikuttava asia. Toinen ovat sote-sopimukset, joiden sisältöä lailla niin ikään säännellään. Toistaiseksi voimassaoleva sopimus on ehdotetun valinnanvapauslain [50 §:n] mukaan irtisanottavissa palveluyksikkökohtaisesti noudattaen vähintään 6 kuukauden irtisanomisaikaa. Maakunnalla on lain perusteella tähän oikeus, joten voisi kuvitella, että se kaventaisi yrityksen vahingonkorvausvaatimuksen menestymismahdollisuutta. Lisäksi lakiehdotukseen on kirjattu tätä lyhyemmät irtisanomisajat sopimusrikkomustilanteissa.

Näin sanomalla Kuoppamäki torppaa niitä väitteitä, joiden mukaan yritysten mahdolliset korvausvaatimukset voisivat olla merkittävästi vaikuttamassa siihen, ettei valinnanvapausmallia voisi eduskunnan halutessa rukata.

Toinen kysymys on Kuoppamäen mukaan se, pitkällä aikavälillä tarkasteltaessa, onko valinnanvapauslain voimaantultua syntynyt jonkinlainen markkinarakenne, ja olisiko se enää peräytettävissä.

– Eli olisi vapautettu tietty markkina ja sitten haluttaisiin sulkea se uudestaan. Jos olisi tällainen kilpailutilanne ja sitten eduskunta haluaisi siirtää sen takaisin terveydenhuollon jukiseen kontrolliin ja omistukseen, heräisi kysymys, olisiko se EU-oikeudellisesti mahdollista. On EU- ja kilpailuoikeudellisia perusteita, jotka rajoittavat sitä, missä määrin jäsenvaltio voi monopolisoida jonkin markkinan, jolla on jo olemassa palvelutarjontaa.

Pohdintaan tulisivat tässä yhteydessä myös investointisuojasopimukset.

– Analyysi pitäisi tehdä siinä tilanteessa jossa ollaan, Kuoppamäki painottaa.

Entä voiko markkinarakenne, jota ei pysty purkamaan syntyä välittömästi valinnanvapauslain tultua voimaan?

– En usko. Mikä olisi se mekanismi? Kuoppamäki kysyy.

Kuoppamäki ei pitäisi valinnanvapausmallin muuttamisen kannalta myöskään merkittävänä kysymyksenä sitä, missä aikataulussa malli astuisi voimaan.