Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Ukrainaan oli ehtinyt kulua kolme päivää, kun presidentti Vladimir Putin määräsi ydinasevoimat valmiustilaan. Kylmän sodan aikaan maailma eli ydinsodan pelossa, mutta yli kolmen vuosikymmenen ajan ydinaseilla uhkailu on jäänyt suurvaltapolitiikassa taka-alalle.

Nyt naapurimaan presidentti aloitti radioaktiivisen sapelinkalistelun. Useiden asiantuntijoiden mukaan Putin halusi alleviivata, että Nato ei saa puuttua sotaan.

Venäjällä ja Yhdysvalloilla on yli 90 prosenttia kaikista maailman ydinaseista. Venäjä on suuri, kun mitataan sen pinta-ala, väestö tai asevoimat. Talouden osalta tilanne on toinen. Venäjän talous on bruttokansantuotteella mitattuna pienempi kuin Italian talous, mikä tarkoittaa, että se ei voi mielinmäärin kasvattaa perinteisten aseiden arsenaalia. Huippuvaarallisilla ydinaseilla se kuitenkin saa pidettyä muun maailman varpaillaan.

– Kauhun tasapaino on pitänyt toistaiseksi sen, että ydinaseita ei ole käytetty.

Ydinasearsenaalin ainoa todellinen käyttötarkoitus on ollut pelottaminen. Niin kauan kuin niitä on olemassa ja kehitetään uusia järjestelmiä, säilyy kuitenkin vahingon mahdollisuus. Kylmän sodan aikana ilmapuolustusjärjestelmien virheiden vuoksi tapahtui hyvin monta kertaa läheltä piti -tilanteita. Automaattiset järjestelmät ovat tulkinneet ohjushyökkäyksiksi muun muassa joutsenparven ja pilvistä heijastuneet auringonsäteet.

YK:n aseriisuntatutkimuslaitos varoitti raportissaan jo vuonna 2017, että ydinsodan riski on kasvanut. Teknologian kehittyminen ei ole karsinut vahinkojen mahdollisuutta. Päinvastoin teknologian monimutkaistuminen kuormittaa ennakkovaroitusjärjestelmiä, mikä altistaa väärille hälytyksille.

Kuvitteellista ydinsotaa on käyty erilaisilla simulaatioilla ja sotapeleillä. Niillä on tarkoitus selvittää, mitä kävisi, jos tapahtuisi isku ydinaseella.

– Aina on yleensä päädytty siihen, että rajoitettu ydinsota ei pysy rajoitettuna, vaan johtaa useimmiten täysimittaiseen ydintuhoon, Tuomioja sanoo.

Venäjällä on strategisten ydinaseiden lisäksi suuri arsenaali taktisia ydinaseita, jotka ovat strategisia heikkotehoisempia. Ne on suunniteltu käytettäväksi taistelukentillä. Taktiset ydinaseet tosin eivät ole kovin heikkotehoisia. Niissä on tuhovoimaa suurin piirtein saman verran kuin Hiroshimaan pudotetussa atomipommissa.

– Ydinasevalloista vain Kiina on ilmoittanut sitoutuneensa siihen, ettei käytä ydinaseita ensi-iskuun, vaan vasta sitten, jos joku toinen käyttää heitä vastaan. Muut eivät ole edes tähän sitoutuneet, Tuomioja sanoo.

– Mutta sopimuksetkin perustuvat luottamuksen varaan, ja jos sota syttyy, niin sillä hetkellä kaikki sopimukset raukeavat.

Nyt kaikista vanhoista ydinaseita rajoittavista sopimuksista on irtaannuttu Uutta Start -sopimusta lukuunottamatta. Samanaikaisesti molemmat supervallat kehittävät uusia ydinase- ja ohjusjärjestelmiä.

– Ydinaseiden varustelukilpailu on ollut käynnissä jo pitkään ennen Ukrainan tilanteen kärjistymistä sodaksi ja tästä on syytä olla huolissaan, Tuomioja sanoo.

Ydinsulkusopimus solmittiin YK:ssa vuonna 1968 estämään ydinaseiden leviäminen ja edistämään ydinaseriisuntaa. Sopimus velvoittaa, että ydinaseettomat maat sitoutuvat olemaan hankkimatta ja kehittämättä ydinaseita. Viisi tunnustettua ydinasevaltaa sitoutuvat olemaan luovuttamatta ydinaseita tai niihin liittyvää teknologiaa muille, ydinaseettomille maille. Lisäksi maat sitoutuvat edistämään ydinaseriisuntaa.

– Näinhän ei ole tapahtunut. Nyt on suurta turhautuneisuutta siitä, että ydinaseriisunta ei ole edistynyt velvoitteista huolimatta, Tuomioja sanoo.

Ydinaseet ovat edelleen ydinasevaltojen arsenaalissa aivan keskeisessä roolissa. Venäjä ei ole ainoa, joka on osoittanut halua kasvattaa arsenaaliaan ja kehittämään uusia asejärjestelmiä.

– Britit ilmoittivat viime vuonna, että tulevat merkittävästi kasvattamaan ydinasevarantoaan. Tämä on ollut kielteinen kehityssuunta, Tuomioja sanoo.

– Positiivista on se, että muu maailma on reagoinut tähän ja YK:n ydinasekieltosopimus on jo astunut voimaan. Sehän ei vielä poista yhtään ydinasetta maailmasta, mutta se on ollut painostuskeino ydinasevaltoja kohtaan, jotta ydinaseet olisivat valvonnassa ja ydinaseriisuntaa edistettäisiin.

YK:n ydinasekieltosopimus on ratifioitu yli 50 maassa. Suomi ei ole näiden maiden joukossa.

– SDP:n kanta on, että sopimukseen pitäisi liittyä. Se ei myöskään ole este Naton jäsenyydelle, Tuomioja muistuttaa.

– Viime kesänä 50 Nato maiden entistä pää- ja ulkoministeriä ja kaksi Naton entistä pääsihteeriä vetosivat sopimuksen ratifioinnin puolesta.

Euroopan valtioiden turvallisuuspolitiikan peruspilarit heilahtelivat voimakkaasti, kun Venäjä aloitti tuhoisan hyökkäyssotansa. Esimerkiksi Saksa aikoo kasvattaa puolustusbudjettiaan sadalla miljardilla eurolla tänä vuonna. Maailmaa uhkaa asevarustelukierteen kiihtyminen.

– Se oli käynnissä jo ennen Ukrainan sotaa, mutta nyt se on ottanut lisää kierroksia, Tuomioja sanoo.

Puolustusbudjettia halutaan kasvattaa myös Suomessa.

– Taustalla ovat psykologiset syyt. Ihmiset pelkäävät ihan aidosti, vaikka meitä kohtaan ei ole mitään välitöntä sodan uhkaa.

Tuomioja muistuttaa, että Suomi on ollut hyvin varustautunut myös kylmän sodan jälkeen. Suomella on modernia kalustoa, jota uusitaan jatkuvasti, kuten viimesyksyinen hävittäjähankinta osoittaa.

– Ja ennen kaikkea meillä on 280 000 koulutetun reservi, jollaista ei ole enää suuremmillakaan Euroopan mailla.

Suurin osa Euroopan maista on luopunut asevelvollisuusarmeijasta kylmän sodan loppumisen jälkeen. Esimerkiksi Ruotsi luopui asevelvollisuudesta vuonna 2010, kun maa priorisoi kansainväliset kriisinhallintatehtävät kotimaan puolustuksen edelle. Kun Venäjä valtasi Krimin vuonna 2014, turvallisuustilanne alkoi muuttua. Sen jälkeen Ruotsi on alkanut ottaa pieniä askeleita takaisinpäin, panostanut enemmän kotimaan puolustukseen ja huokutellut miehiä ja naisia varusmiespalvelukseen.

Turvallisuusinvestoinnit ovat muutakin kuin perinteisten sotavoimien ylläpitämistä ja kehittämistä.

– Presidentti Niinistö on osuvasti todennut, että meillä on sotilaallinen valmistautuminen paremmalla tasolla kuin erilaisiin hybridi- ja kyberuhkiin valmistautuminen. Nekin vaativat rahaa ja resursseja, Tuomioja sanoo.

– On ymmärrettävää ja perusteltua, että niihin ollaan valmiita satsaamaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sodan pelossa pitäisi lähteä tekemään paniikkiratkaisuja tai militarisoimaan yhteiskuntaa. Puolustusvoimat on ja pitää olla siviiliyhteiskunnan hallinnassa.

Entä voiko Suomi suojautua ydinsotaa vastaan? Tuomioja muistelee 1960-luvun kansalaisvalistusta ja sotilaskoulutusta, jossa ydinpommin räjähdystä simuloitiin tavallisella räjähteellä.

– Harjoituksessa joukot suojautuivat ja heittäytyivät maahan. Sitten havuilla harjattiin radioaktiivinen ydinsaaste ja jatkettiin taistelua. Tällaista pelleilyä ei enää harrasteta. Ydinaseita vastaan ei ole todellisuudessa mitään puolustautumiskeinoa, Tuomioja sanoo.

*

Juttu on julkaistu Demokraatin printtilehdessä 6/2022, joka julkaistiin 31.3.