Jonkinlaisena uutisena voi kenties pitää sitä, että keskisuurten sarjassa vihreiden uusvanhan, puheenjohtajaksi tilapäisesti nousseen Pekka Haaviston tuoma nousu näyttää pysähtyneen ensi-ihastelun jälkeen. Haaviston henkilökohtainen suosio tuoreessa pääministerikyselyssä ei kohota vihreitä pääministeripuolueen luokkaan siitä yksinkertaisesta syystä, että puolueen kannatusrakenne keskittyy liiaksi etelään ja yliopistokaupunkeihin. Pääministeripuolueen pitää olla vahva kaikkialla tai keskusta, joka on vahva kaikkialla paitsi siellä, missä asuu ihmisiä.

Kukaan ei hämmästy siitä, että uutisissa viikkoja pysytellyt maahanmuuttoteema rikosviitekehyksineen on nostanut juuri perussuomalaisten kannatusta. Puolue tekee kaikkensa pitääkseen aihetta tapetilla, mutta kolme kuukautta on pitkä aika jankuttaa yhtä asiaa.

Uutismielessä kohtalaisen oikeaa on otsikoida kokoomuksen kirineen SDP:tä mutta samalla korkeintaan vähän mittausmenetelmiä ymmärtävää. Kokoomuksen “kiri” nosti kannatusta 0,5 %-yksikköä kun SDP laski 0,3 %-yksikköä. Kun tulosten virhemarginaali on suurimpien puolueiden osalta +/- 2,1 prosenttiyksikköä, puheet “kiristä” voidaan asettaa todelliseen viitekehykseensä. Virhemarginaali mahdollistaa senkin, että SDP on paljon enemmän kokoomusta edellä tai jopa sen, että kokoomus on suurin.

Gallupissa oli myös erikoisuus, jota epäillään mittausvirheeksi. Vakaasta kannatuksestaan tunnettu RKP menetti kannatuksestaan peräti kolmasosan. Kyselyn tehneen Taloustutkimuksen tutkimusjohtajan Tuomo Turjan mukaan kyse on todennäköisesti tilastopoikkeamasta, joka johtuu liian pienestä vastaajamäärästä tietyillä alueilla. Taloustutkimus aikoo perata RKP:n asiaa vaalien jälkeen, kun puoluekannatusarviota tarkastellaan kokonaisuutena.

Paikkalaskelmia itsekin tekevän kokoomustaustaisen Jukka Mannisen mukaan on ”sillä rajalla, että onko kyse otantavirheestä vai sopiiko puhua virhemarginaalista”.