Yhdeksi keskeiseksi syyksi palkkaeroihin Kauhanen nostaa sen, että Suomessa on edelleen hyvinkin eriytyneet työmarkkinat: Naiset ja miehet valikoituvat eri ammatteihin. Tasa-ammattien määrä, joissa naisten ja miesten osuus on 40–60 prosenttia, oli vuonna 2016 vain 9,3 prosenttia. Määrä on jopa pienentynyt vuodesta 2011.

Kauhanen pitää sitä sinänsä hieman erikoisena, koska suomalaisnaiset kouluttautuvat nykyisin korkeammalle kuin miehet.

Toinen syy on, että naisten ja miesten välillä on eroja valikoitumisessa eri vaativuustason tehtäviin.

– Kuukausiansioissa osa-aikaisuus nostaa yleisiä ansioeroja. Naiset tekevät enemmän myös määräaikaisuuksia.

Palkkatasa-arvo ei toteudu aina myöskään silloin, kun nainen ja mies työskentelevät kokoaikaisesti samalla ammattinimikkeellä samalla työpaikalla – vaikka tasa-arvolain mukaan samasta ja samanarvoisesta työstä pitää maksaa samaa palkkaa.

– Säännöllisissä ansioissa ilman vuorolisiä naisten keskiarvoansiot olivat 97 prosenttia miesten vastaavista vuonna 2016. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että naiset päätyvät miehiä useammin heikommin palkattuihin ammatteihin ja osa- ja määräaikaisiin työsuhteisiin, Kauhanen muistuttaa.

Mitä sitten on tehtävissä, että ainakin perusteettomista palkkaeroista päästäisiin eroon? Yksinkertaisuudessaan naisten keskipalkkojen pitäisi kasvaa nopeammin kuin miesten, että kuilu edes kapenisi, Kauhanen huomauttaa.

Joitakin konkreettisia keinojakin löytyy:

– Tilannetta korjaisi jossain määrin se, jos ammatillista eriytymistä naisten ja miesten aloihin saataisiin murretuksi. Palkka-avoimuuden lisäämisellä voisi olla myös merkitystä.

Kauhanen huomauttaa, että tilastojen mukaan sukupuolten palkkaerot ovat uran alussa pienemmät, mutta ajan mittaan ne kasvavat. Yhdeksi tekijäksi hän nostaa sen, että naiset ovat miehiä enemmän poissa työelämästä perheen kasvaessa.

– Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen naisten ja miesten kesken auttaisi asiaa, hän pohtii.

Joidenkin arvioiden mukaan nykymenolla palkkatasa-arvo toteutuu Suomessa vasta vuonna 2090.

– Palkkaeron kaventuminen on ollut kovin hidasta. Samapalkkaisuusohjelmassa on todettu, että aiemmin toteutuneella vauhdilla palkkaerot poistuvat noin 50 vuodessa. On se aika hurja luku, Kauhanen huomauttaa.

Hänen mukaansa jää nähtäväksi, mitä keskitetyistä palkkaratkaisuista luopuminen vaikuttaa naisten palkkakehitykseen. Suomessa on haettu Ruotsin mukaista mallia, jossa vientisektori määrittelee palkkanormin, jota muut alat eivät saisi ylittää.

– Ruotsissakin mallissa on ollut jännitteitä, ja normista on poikettu tekemällä jollakin kierroksella suurempia korotuksia matalapalkkaisille aloille – kuten lähihoitajille, Kauhanen painottaa.