-  Meillä oli tapana työskennellä venäläisten ikiroudan tutkijoiden ja hydrologien kanssa Barentsburgin alueella. Tätä ei enää tapahdu, brittitutkija Hodson kertoo uutistoimisto AFP:lle.

-  Olemme surullisia siitä, ettemme voi tehdä yhteistyötä, mutta emme luonnollisestikaan ole iloisia Venäjän hallinnon toimista, Hodson jatkaa toimistossaan Longyearbyenin yliopistossa.

Vaikka Huippuvuoret on osa Norjaa, ovat venäläiset olleet vahvasti läsnä saaristossa. Tasaisin väliajoin Huippuvuorilla hoettu diplomaattinen mantra ”korkealla pohjoisessa, jännitteet alhaalla” ei enää pidä paikkaansa.

YHTEISTYÖN jäädytyksellä on ollut merkittäviä vaikutuksia tieteelliseen tutkimukseen Huippuvuorilla.

-  Se aiheuttaa hankaluuksia, koska yli puolet arktisesta alueesta kuuluu Venäjään, sanoo Arktisen alueen monitorointi ja arviointi -ohjelman (AMAP) pääsihteeri Rolf Rödven.

Tietojen, kuten data-aineiston vaihtaminen Venäjän kanssa on kuivunut täysin kasaan.

-  Emme tiedä, mitä siellä tapahtuu kentällä. Sillä, mitä siellä tapahtuu, on tietenkin vaikutuksia myös Euroopan, Yhdysvaltojen ja Kanadan osiin arktisesta alueesta, hän jatkaa.

Tutkijat eivät esimerkiksi saa tärkeää tietoa ikiroudasta, jota esiintyy valtaosin Venäjällä ja joka on tärkeää koko planeetalle ilmastonmuutoksen kannalta. Tietoa ei myöskään tule maastopaloista, joita on viime aikoina raivonnut Venäjän arktisella alueella.

Jotain dataa kuitenkin saadaan kansainvälisistä tietokannoista, kuten Maailman ilmatieteen järjestön tietokannasta tai satelliittien välityksellä tehdyistä havainnoista. Nuo tiedot ovat kuitenkin vaillinaisia.

-  Tiedämme, että arvioihimme tulee lisää epävarmuuksia. Sen seurauksena taas ennusteisiin tulee enemmän epävarmuuksia, Rödven sanoo.

AMAP on yksi Arktisen neuvoston työryhmistä. Sen kirjoittamat tutkimukset ovat tärkeitä, koska niitä käytetään YK:n ilmastopaneelin IPCC:n raporteissa.

Arktinen neuvosto on hallitustenvälinen foorumi, jonka tavoitteena on muun muassa edistää yhteistyötä arktisten valtioiden kesken. Neuvostoa on pidetty esimerkkinä yhteistyöstä, mutta nyt jakolinja on syntynyt lännen (Suomi, Kanada, Tanska, Islanti, Norja, Ruotsi ja Yhdysvallat) ja Venäjän välille. Useita projekteja on keskeytetty ja joitakin tutkimuksia lykätty.

Suhteet eivät ole jäissä pelkästään venäläisiin tutkimuslaitoksiin, jotka ovat lähes kaikki valtiojohtoisia. Myös jotkut itsenäiset tutkijat ovat haluttomia tekemään yhteistyötä maanpetos- tai vakoilusyytösten pelossa. Jo vuonna 2019 venäläistutkijat ilmaisivat huolta rajoituksista, joita oli asetettu heidän ja ulkomaisten kollegojen välille. He pelkäsivät, että edessä olisi paluu Neuvostoliiton aikaiseen tilaan.

VENÄJÄN tutkijayhteisöä on vaivannut aivovuoto, joka alkoi jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Nyt myös tutkimusrahoitusta on leikattu, koska sodan rahoittaminen nielee valtion varoja.

-  Emme enää hyödy datan vaihdosta, mutta sen myös sen kerääminen on vähentynyt Venäjällä, sanoo meribiologi Salve Dahle Norjassa sijaitsevasta Akvaplan-niva -tutkimusinstituutista.

Dahlella oli aiemmin säännöllisesti projekteja Venäjällä. Hänen pääaiheenaan olivat Siperian pääjoet, jotka ovat Pohjoisen jäämeren suurin makean veden lähde. Ilman pääsyä kentälle on mahdotonta mitata esimerkiksi öljynporauksen tai kaivosteollisuuden vaikutusta jokiin.

Jäätikkötieteilijä Andrew Hodson yrittää ajatella nykytilannetta käytännönläheisesti.

-  Heidän (venäläisten tutkijakollegojen) kanssaan työskentelyssä on paljon hyötyjä. Mutta en esitä, että se olisi koskaan ollut helppoa. Joten en ole niin pahoillani, hän toteaa.