Kolumnit
13.12.2025 14:31 ・ Päivitetty: 13.12.2025 14:42
Verimarjoja joulupöytään? Ihmiskaupan riski piinaa yhä suomalaista marja-alaa
Asiantuntijat varoittavat yhä ulkomaisten marjatyöntekijöiden ja poimijoiden täkäläisten työehtojen riskeistä. Häiritseekö ihmiskaupan mahdollisuus meitä joulun luonnonmarjaherkkuja valmistaessamme – tai pitäisikö sen häiritä?
Saisiko olla viime hetken vinkkejä joulupöytään? Miten olisi marja-rahkajäädyke jälkiruoaksi? Voisiko lohen mustikkagraavata, tai tehdä lihoille tai juustoille lisukkeeksi kompotin puolukoista tai karpaloista?
Marjat tuovat joulupöydän juhlaan tuntua. Entä olisiko sinulla hetki aikaa puhua heistä, jotka ovat keränneet kotimaiset metsämarjat kauppojen pakastealtaisiin ja marjatuotteisiin?
Thaimaalaisia marjasiirtolaisia ei vieläkään kohdella oikeudenmukaisesti. Joulupöydässämme saattaa siis edelleen olla verimarjoja.
LOKAKUUSSA Reilu kauppa ry julkaisi verkkosivuillaan tekstin, joka jäi julkisessa keskustelussa huomaamatta.
“Luonnonmarjojen ulkomaiset poimijat altistetaan velkaantumiselle ja ihmiskaupan riskille”, vaikuttavuustiedon asiantuntija Grete Vaatmann kirjoitti.
Marjasiirtolaisten asemaan onkin jäänyt merkittäviä ongelmia, vaikka keskustelu on laantunut. Blogikirjoituksessa todetaan, että riskit ovat edelleen “systemaattisia, todennäköisiä ja vakavia”, eikä niiden ”juurisyitä ei ole onnistuttu poistamaan”.
Lisää aiheesta
Vaatmann kutsuu toimintaa vastuunkierroksi.
Ongelma on rakenteissa. Thaimaalaiset siirtotyöläiset ottavat velkaa maksaakseen muun muassa lentolippunsa, mistä syntyy riippuvuussuhde. Liittojen laskelmien mukaan lippuihin voi mennä noin neljännes palkasta.
Vastuu on paitsi marjayhtiöillä, myös elintarvikeyhtiöillä ja jälleenmyyjillä. Nykyinen käytäntö rikkoo esimerkiksi Keskon, S-ryhmän ja Lidlin vastuullisuusperiaatteita.
Ne kaikki ovat sitoutuneet amfori BSCI –yritysvastuujärjestelmään, jonka vaatimuksiin kuuluu niin sanottu EPP-periaate. Siinä työnantaja maksaa työntekijän lyhytaikaisesta siirtotyöläisyydestä koituvat kustannukset, mukaan lukien lennot.
KAUPAN JÄTIT ovat kuitenkin saaneet rikkoa yritysvastuustandardejaan rauhassaan. Meitä ei näytä häiritsevän se, että asiantuntijat varoittavat thaimaalaisten työehtojen riskeistä.
Reilu kauppa on ehdottanut thaimaalaisten marjasiirtolaisten aseman turvaamiseksi erillistä standardia. Marjayhtiöt eivät kuitenkaan ole lähteneet siihen mukaan, sillä vaatimuksiin kuuluisi muun muassa poimijoiden lentojen maksaminen.
Ihmiskaupan riskistä koituva mainehaitta ei sekään näytä olevan riittävän suuri kaupan yhtiöille ja elintarvikevalmistajille. Osansa on silläkin, että kaikki isot mediat eivät ole jatkaneet marjasiirtolaisuuden rakenteiden perkaamista.
Eivätkä ongelmat jää tähän. Valtaosa marjasiirtolaisista on jäämässä ilman oikeutta.
2010- ja 2020-luvulla luonnonmarjayhtiöt ovat alkaneet saada ihmiskauppatuomioita. Jos kaikki tämänhetkiset asianomistajat voittavat, korvauksia saa reilut 300 poimijaa.
Todellinen hyväksikäytettyjen luku lienee kuitenkin huomattavasti suurempi.
“Te suomalaiset ette koe vastuuta tilanteesta ja siihen puuttumisesta”, thaimaalainen marjanpoimijoiden oikeuksia puolustanut aktivisti Junya Yimprasert totesi taannoin haastattelussani.
Haluammeko me olla sellaisia?
Rauhaisaa joulunaikaa.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.