Presidentti Sauli Niinistö piti Torvaldsin puheita vastuunpakoilusta naurettavina.

– Varoitan Naton suhteen ja muutenkin päätöksistä, joissa suuri osa kansasta saisi syviä haavoja. Ei suomalaisella yhteiskunnalla ole varaa sellaiseen, Niinistö sanoi.

Presidentin mukaan parempaa tapaa mitata kansan näkemystä kuin kansanäänestys ja hankkia legitimiteettiä “ei ole kuulunut”.

Torvalds on presidenttiehdokkaista ainut Nato-jäsenyyden kannattaja. RKP:n puoluekokouksen vuonna 2016 siunaama visio on, että Suomi on Naton jäsen 2025.

– Torvalds on tuonut esille sen, että hän on Nato-jäsenyyden puolesta. RKP:n linjahan on, että me katsomme, että tulevaisuudessa olisi syytä hakeutua niihin pöytiin, joissa päätökset tehdään ja jotka ovat myös meidän turvallisuustilanteemme osalta tärkeitä. Tietenkin on myös koko ajan muistettava, että eihän sitä hakemusta huomenna jätetä, RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson kommentoi tänään Demokraatille.

– On hyvä että asia nostetaan pöydälle ja toivon, että argumentteja voidaan nyt sitten esittää puolesta ja vastaan. Juuri sitä luulen, että kansalaiset tarvitsevat.

Henriksson käyttää samaa piiloutumis-retoriikkaa kuin Torvalds.

– Aina on parempi, että keskustellaan kuin vaietaan ja tavallaan piiloudutaan kansanäänestysajatuksen taakse.

Henriksson arvioi, että RKP:n sisällä on erilaisia ajatuksia siitä, tarvittaisiinko kansanäänestystä vai ei.

– Sen jälkeen, kun näin miten Isossa-Britanniassa kävi Brexitin kanssa, en ole itse enää niin varma, että kansanäänestys olisi kaikissa tilanteissa paras mahdollinen. Laajan kansan tuki voidaan mitata myös toisilla keinoilla. Eduskunnan enemmistö on myös osoitus laajasta kansallisesta tuesta, Henriksson sanoo.

Brexit-äänestys osoitti Henrikssonin mukaan, miten herkkä instrumentti kansanäänestys on. Hän sanoo, että elämme mediakulttuurissa, jossa somen kautta pystytään vaikuttamaan paljon ihmisten asenteisiin.

– Voin sanoa, että ainakin omalta kohdaltani Brexit-äänestys on tarkoittanut sitä, että olen ruvennut miettimään Nato-kansanäänestystä hiukan toisenlaisesta näkökulmasta kuin aikaisemmin.

Sitä Henriksson ei kuitenkaan ole suoraan valmis sanomaan, etteikö Nato-kansanäänestystä voisi olla myös mahdollinen.

– Tämä ei välttämättä ole niin mustavalkoinen asia, että puolesta tai vastaan, vaan pitää miettiä missä olosuhteissa keskustelua käydään. Jos lähdettaisiin kansanäänestykseen, asetelman pitäisi olla sellainen, että tietää että voi olla turvallisin mielin – eli että ihmiset tietävät, mistä äänestävät ja muut asiat eivät vaikuta siihen.

– Mutta voi sanoa, että mielestäni Torvaldsin tapa ajatella on siinä mielessä kannatettava, että hän ajattelee asiaa kyllä laajemmasta näkökulmasta ja ottaa myös huomioon sen mitä muualla on tapahtunut.

Anna-Maja Henriksson sanoo itse kannattavansa pitkällä tähtäimellä Suomen Nato-jäsenyyttä sinä päivänä, “kun meillä on enemmistö Suomessa sen puolesta”.

Mihin enemmistöön viittaatte?

– Eduskuntahan on valittu sen takia, että se tekee päätökset kansalaisten puolesta. Se on demokratian peruslähtökohta. Itse olen tietenkin RKP:n puoluekokouksen päätöksen kannalla. Olemme avoimia prosessille, joka johtaa Nato-jäsenyyteen, mutta siihen tarvitaan laaja keskustelu ja kansan tuki. Se on se kanta.

Henrikssonin mielestä eduskunta voisi päättää ilman kansanäänestystä Nato-jäsenyydestä, mutta tämä edellyttäisi tiettyjen ehtojen täyttymistä.

Henrikssonin mukaan tätä ennen yhteiskunnassa olisi pitänyt käydä asiasta laajaa keskustelua niin, että myös kansan näkökulmaa voitaisiin mitata. Lisäksi eduskunta olisi pitänyt valita vaaleissa, joissa olisi keskusteltu Nato-jäsenyydestä ja ihmiset olisivat näin ollen tietoisia, minkä puolesta ovat äänestäneet.

– Silloin se täyttyy. Mutta nythän tämä asia ei ole tällä hetkellä ajankohtainen.