Politiikka
9.9.2017 11:01 ・ Päivitetty: 9.9.2017 11:01
“Edellyttää jäsenmailta valmiutta konkreettisen avun antamiseen” – Orpo: Suomi haluaa vahvistaa Lissabonin sopimuksen avunantovelvoitetta
Suomi on ollut innokas tiivistämään Euroopan unionin puolustusyhteistyötä, jopa niin, että täällä on annettu Lissabonin sopimuksen lausekkeelle keskinäisestä avunannosta enemmän periaatteellista merkitystä kuin yleensä EU:n jäsenmaissa.
– Keskustelu Euroopan ”strategisesta autonomiasta” ja yhteisestä puolustuksesta on kuitenkin voimistumassa myös muualla, toteaa Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Mikko Majander blogissaan ajatushautomon verkkosivulla.
Suomen turvallisuuspolitiikassa muhii linjakysymys: miten Euroopan unionin Lissabonin sopimukseen sisältyvää lauseketta jäsenmaiden keskinäisestä avunannosta tulisi tulkita?
– Suomi on edelleen profiloitunut eurooppalaisen puolustusyhteistyön kehittämisen ja tiivistämisen innokkaana kannattajana, mutta tuosta Lissabonin sopimuksen avunantovelvoitteesta ollaan enimmäkseen hissukseen. Useimmiten koko kysymys kuitataan viittaamalla siihen, että muissa maissa lausekkeelle ei panna juurikaan painoa – mikä lieneekin täysin totta, Majander kirjoittaa.
– EU:n Nato-maissa ei solidaarisuuslausekkeen sanahelinälle tarvitse korvaa juuri lotkauttaa, kun keskinäisen avunannon hoitaa tosipaikan tullen yhteinen puolustusliitto. Sotilaallisesti liittoutumattomien jäsenmaiden on näin parasta edelleen ankkuroida turvallisuutensa muihin elementteihin.
Majanderista oli “tästä huolimatta” kiinnostavaa kuulla Paasikivi-Seuran tilaisuudessa, miten kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo muotoili huolensa Euroopan heikentyneestä turvallisuustilanteesta.
“Mitä virkaa hyvillä suunnitelmilla ja rakenteilla on, jos EU-maat eivät tiukan paikan tullen olekaan valmiita auttamaan toisiaan?”
Lisää aiheesta
Orpon mukaan kaikkein oleellisinta on vahvistaa Lissabonin sopimuksen avunantovelvoitetta.
– Mitä virkaa hyvillä suunnitelmilla ja rakenteilla on, jos EU-maat eivät tiukan paikan tullen olekaan valmiita auttamaan toisiaan? Suomen tulkinta on, että avunantolauseke on jäsenvaltioita yhtäläisesti velvoittava, joka edellyttää unionin jäsenmailta valmiutta konkreettisen avun antamiseen.
– Eduskunnan kanta vuodelta 2006 on, että hyökkäys yhtä EU-jäsenvaltiota kohtaan merkitsisi muiden apuun tuloa monin keinoin, mukaan lukien sotilaalliset toimet. On nimenomaan Suomen etu työskennellä sen eteen, että muut EU:n jäsenmaat tulkitsisivat avunantovelvoitetta samalla tavalla, Orpo tähdensi Paasikivi-seurassa 6.9. pitämässään puheessaan.
Majander huomauttaa Orpon samalla todenneen, ettei hän halunnut rakentaa pilvilinnoja: “EU ei vielä pitkään aikaan ole meille puolustusratkaisu.”
– Mutta aika korkealle tavoitehierarkiassa hän tuon avunantovelvoitteen kuitenkin asetti, Majander toteaa.
Paasitornissa keskustellaan eurooppalaisesta puolustuksesta.
Majander kirjoittaa myös, että Donald Trumpin puheet ja linjaukset ovat saaneet muun muassa Saksan liittokanslerin Angela Merkelin toteamaan, että Euroopan on otettava parempi vastuu puolustuksestaan.
– Saksalaisten sosialidemokraattinen ajatushautomo Friedrich Ebert Stiftung ehti jo sitä ennen polkaista pystyyn projektin, joka kokoaa yhteen puolustuspoliittisia näkemyksiä kaikista EU-maista.
Hankkeen tulokset ovat nyt ilmestyneet kokoomateoksessa Strategic Autonomy and the Defence of Europe – On the Road to a European Army? (Dietz). Kalevi Sorsa -säätiö järjestää sen pohjalta yhdessä FESin kanssa keskustelutilaisuuden, jossa Euroopan turvallisuutta ja puolustusta käsittelevät kirjan toimittajat Anna Maria Kellner ja Uwe Optenhögel sekä siihen Suomen osuuden kirjoittanut Henna Hopia ja kansanedustaja Erkki Tuomioja.
Englanninkielinen tilaisuus pidetään maanantaina 11. syyskuuta klo 17–19 Helsingissä, Paasitornin Juho Rissanen -salissa.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.