Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Uutiset

”Ei arvailla, mitä ihmiset haluavat” – turkulainen nuori haluaa aidosti keskustelevaa politiikkaa

Kohta 19-vuotias Miika Kemppainen on kiinnostunut vähän kaikesta maan ja taivaan välillä – musiikista, kuvataiteesta, kirjallisuudesta, historiasta. Turun klassillisen lukion ilmaisutaidon linjalla opiskeleva Kemppainen on opiskellut tusinaa eri kieltä – englantia, ruotsia, espanjaa, italiaa, ranskaa, saksaa, esperantoa, latinaa, muinais- ja nykykreikkaa, persiaa ja bosniaa. Hän ei väitä puhuvansa kaikkia sujuvasti, mutta kielten oppiminen kiinnostaa.

– Kieli on kaiken väline. Kieli kertoo ihmisestä mitä mieltä hän on, mitä hän haluaa ja mihin hän haluaa vaikuttaa. Kieli on sitä, miten me viestimme ja toimimme, Kemppainen summaa.

Turun Demarinuorten puheenjohtajana myös politiikan kieli on tullut tutuksi. Poliitikkojen pitäisi hänen mielestään ainakin puhua aina totta. Politiikan kieli vaikuttaa usein virkamiesmäiseltä, kapulaiselta ja monimutkaiselta. Siinä voisi olla parantamisen varaa, mutta Kemppainen huomauttaa, että joitakin asioita voi olla vaikea yksinkertaistaa.

– Populistinen puhe vie yksinkertaistamisen sille tasolle, että se menee jo valheeksi tai toisten mustamaalaamiseksi. Sekään ei ole hyvää kehitystä, hän sanoo.

Meidän pitää tulla ihmisten tasolle kysymään, mitä te haluatte, että me ajamme teille.

Kemppaiselle on selvää, millaista kieltä hän haluaa puhua nuorten kanssa toimiessaan. Kemppaisen mielestä kaikkien poliitikkojen sopisi noudattaa samaa linjaa riippumatta siitä, mille ikäryhmälle puhuu:

– Meidän pitää tulla ihmisten tasolle kysymään, mitä te haluatte, että me ajamme teille. Ei arvailla, mitä ihmiset haluavat, vaan käydään avoimempaa keskustelua, Kemppainen kiteyttää.

Lisää aiheesta

Nuorta näkökulmaa

Kemppainen sanoo ikäistensä nuorten olevan kiinnostuneita politiikasta, mutta moni kokee, ettei ole ”tarpeeksi hyvä tai tietoinen asioista” lähteäkseen mukaan.

– Sitä ei voi olla liikaa korostamatta, että kaikkeen poliittiseen toimintaan voi tulla mukaan, vaikkei tietäisi mitään. Se mielikuva elää, että täytyy tietää ja täytyy olla mielipiteitä ennen kuin voi liittyä, Kemppainen harmittelee.

Nuorten joukossa SDP:n kannatus ei ole huippulukemissa, joten Kemppaisen mielestä esimerkiksi kuntavaaleihin olisi syytä asettaa ehdolle niin paljon alle 30-vuotiaita kuin vain voi. Vaikka puolueella on nuoria kansanedustajia ja näkyvää nuorisotoimintaa, on Kemppaisen mukaan imago edelleen ”vanhojen ihmisten ei-puolue”.

– Uudet ehdokkaat voisivat saada nuoret äänestäjät jäämään vaikka loppuiäkseen demariäänestäjiksi, jos ensimmäinen äänestyskokemus on ollut hyvä, Kemppainen uskoo.

Sen, mikä itsestä tulee, määräävät ihmisen kyvyt ja motivaatio, ei raha.

Oma motivaatio on tärkein

Kemppaiselle maailma on avoin. Hän unelmoi karkaavansa kylmästä Suomesta Latinalaiseen Amerikkaan tai Espanjaan. Ehkä hän ryhtyy diplomaatiksi tai toimittajaksi tai etsii politiikan saralta tehtävän, jossa voi matkustella. Pienituloisessa yksinhuoltajaduunariperheessä kasvaneelle Kemppaiselle tärkein sosialidemokraattien arvo on oikeudenmukaisuus. Hänelle se tarkoittaa muun muassa sitä, että hänkin voi haaveilla espanjan kielen opiskelusta yliopistossa.

– Sen, mikä itsestä tulee, määräävät ihmisen kyvyt ja motivaatio, ei raha, hän summaa.

Kemppainen kuvailee itseään intellektuelliksi pikkuaikuiseksi. Hän kertoo keskustelleensa pienestä pitäen paljon aikuisten kanssa kaikista aikuisten asioista. Isä on toiminut luottamustehtävissä VR:llä ja äidinkin suvussa on demariaktiiveja, mutta mitään aatetta tai poliittista toimintaa ei hänelle tyrkytetty.

– Isä oli itse asiassa yllättynyt, kun aloin puhua hänelle, että nämä jutut kiinnostavat. Halusin tietää, miten voisin osallistua ja saada lisää tietoa päivän politiikasta, Kemppainen kertoo.

Kemppainen etsi itselleen sopivaa vaikuttamisen paikkaa puntaroimalla puolueiden välillä ja tutustumalla vaihtoehtoihin myös järjestöistä puoluepolitiikan ulkopuolelta. SDP veti lopulta puoleensa.

– Kesällä tulee täyteen kaksi vuotta aktiivista aikaa. Oikeastaan heti liittymisestä lähtien aloin pyöriä aktiivisesti mukana kaikessa, Kemppainen kertoo.

Halu vaikuttaa

Turun Demarinuoret tempaisivat alkuvuodesta keräämällä vaatteita ja leluja kehitysvammaisille nuorille. Liittokokoukseen valmistautuminen on pitänyt toiminnan hiljaisena keväällä, mutta suunnitelmia yhteiseen tekemiseen riittää – luvassa on muun muassa esiintymiskoulutusta, väittelytaitojen hiomista ja paneelikeskusteluja. Porukka osallistuu myös Prideen. Kunnianhimoisimpana tavoitteena on järjestää ensi kesänä omat festivaalit.

Mikä sitten innostaa häärimään kaikessa mukana? Kemppainen vitsailee ensin ilmaisista lounaista ja kokouseväistä, mutta vakavoituu sitten:

– Kun huomaa, että omilla teoilla ja ajatuksilla on merkitystä – että meidän arkemme ei ole vain puhuvia päitä jossakin, hän sanoo.

Kaksi kysymystä

1. Yksi asia, jonka haluaisit muuttaa maailmassa?

Että jokainen ihminen olisi turvassa ja tasavertainen yksilö riippumatta siitä, mitä sukupuolta hän on tai kokeeko hän olevansa binäärisessä sukupuolessa tai mikä on hänen seksuaalinen suuntautumisensa.

2. Kesäterveiset kentälle?

Valmistaudutaan hyvään pääministeripuolueen politiikkaan!

Juttu on osa Demokraatin Miten minusta tuli demari -juttusarjaa. Miika Kemppaisen haastattelu on julkaistu myös Demokraatissa 16.6.2016.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE