1. Paikallista sopimista edistettiin 86,1 prosentissa työehtosopimuksista. EK:n jäsenyritysten työtekijöistä 94,7 prosentissa edistettiin paikallista sopimista.

2. Työajan pidentäminen paikallisesti sovittavalla tavalla eteni 57 prosentissa työehtosopimuksista. Työajan pidentäminen paikallisesti sovittavalla tavalla koskee 50 prosenttia EK:n jäsenyrityksen palkansaajista.

3. Neuvotteluissa lisättiin ns. selviytymislauseke 69,6 prosenttiin tesseistä. Tämä koskee 79,5 prosenttia EK:n yritysten palkansaajista.

5. Neuvotteluissa luovuttiin ay-liiton oikeudesta estää paikallinen sopiminen 70 tessissä. Tämä koskee EK:n jäsenyrityksissä 255 000 työntekijää. Suurimmassa osassa työehtosopimuksia ei tällaista ay-liiton veto-oikeutta ole ollutkaan.

EK:n johtaja Ilkka Oksala pitää paikallisen sopimisen lisäämistä välttämättömänä, jotta suomalaiset yritykset voivat menestyä alati kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Oksalan listaa soveltamisneuvottelun annin:
– Paikallinen sopiminen edistyi Kiky-liittokierroksella. Lähes kaikilla aloilla paikallisen sopimisen mahdollisuudet lisääntyivät. Toisilla aloilla enemmän ja toisilla vähemmän.

– Erityisen merkittävää on se, että huomattavan monella alalla sovittiin työajan 24 tunnin pidennys toteutettavaksi paikallisesti sopien. Tämä on yritysten näkökulmasta merkittävä saavutus.

– Oleellista on, että paikallisen sopimisen mahdollisuuksia todella käytetään. Tämä edellyttää hyvää työnantajan ja työntekijöiden välistä keskinäistä luottamusta.

– Vaikka nyt päästiin eteenpäin, on selvää, että työ paikallisen sopimisen lisäämiseksi on kesken. Syksyn 2017 liittokohtaisella työmarkkinakierroksella on hyvä tilaisuus jatkaa paikallisen sopimisen mahdollisuuksien lisäämistä.