– Kyllä silloin olisi kannattanut lähteä mukaan, kun mukana olivat kaikki SAKlaiset liitot ja päätös oli yksimielinen. Elementit olivat hyvin kasassa. Sanoisin, että 70–80-prosenttisesti kilpailukykysopimuksen isot asiat ovat sieltä SAK:n esityksestä, mutta se ei silloin vielä kelvannut, Lyly kertaa kiky-vääntöjen vaiheita.

SAK:n puheenjohtajuuden jättävä Lyly arvioi uraansa taakse katsoen, että kilpailukykysopimuksen kanssa painiminen on ollut neuvottelukierroksista vaikein. Keskeinen syy siihen oli Lylyn mukaan lähtöasetelma, jossa “työehtoja haluttiin heikentää yksikkötyökustannusten kautta ja hallitus oli voimakkaana pelaajana”. Sekin toi oman sävynsä, että hallituksen ja työnantajien tavoitteet olivat samanlaiset.

– Hallitus teki virheen siinä, että tavoite ja sisältökin oli pitkälti määritelty. Se ei keskusjärjestölle käy, me lähdemme aina omilla tavoitteilla ja kukin saa tuoda siihen mitä tavoitteita haluaa. Minusta (presidentti Sauli) Niinistö kuvasi aika hyvin: kun äärilaidasta sanotaan yhtä ja toisessa toista, on sopiminen siinä jossain välissä, Lyly sanoo.

– En tiedä. Sitä täytyy sitten miettiä, että mitä ehdotuksia sen puhelimen pirinän jälkeen tulee, Lyly hymyilee.