Itävaltalaissyntyisestä Romy Schneiderista tuli 1950-luvulla eurooppalaisen elokuvan supertähti kolmella Sissi-elokuvalla, joista ensimmäisen tullessa ensi-iltaan 1955 näyttelijä oli vasta 17-vuotias.

Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian nuoren keisarinnan Elisabetin vaiheista kertonut trilogia oli yltiöromanttista epookkidraamaa, jossa oli särmikkäämpiä aineksia vain siteeksi. Sissi janosi vapautta hovin kahleista, mutta hahmo näyttäytyi enemmän villikkona kuin kapinallisena.

Sissi-rooli jätti Romy Schneiderille leiman, josta hän jonkin verran kärsi läpi koko lyhyeksi jääneen uransa (hän kuoli vain 43-vuotiaana alkoholismin ja lääkkeiden väärinkäytön katalysoimaan sydänkohtaukseen), mutta ohjaajanimet, joiden kanssa hän sai tehdä töitä, kertovat omaa kieltään hänen statuksestaan elokuvamaailmassa: Orson Welles, Otto Preminger, Luchino Visconti, Claude Chabrol, Bertrand Tavernier…

Tämäkin hallitsija on kansalaisten palvoma, mutta mikään villikkotyttö hän ei enää ole. Corsagen Elisabet (Vicky Krieps) on jo 40 täyttänyt, ja reilut parikymmentä vuotta hovielämää vietettänyt ja siihen koko lailla leipiintynyt ja turhautunut nainen.

Jo teini-ikäisenä keisari Franz Josefille naitettu Elisabet tuntee avioliittonsa muuttuneen muodollisuudeksi, ja vaikka hän yrittää osoittaa lapsilleen Louisille ja Valerielle rakkauttaan, nämä ottavat äitiinsä etäisyyttä. Kruununprinssi häipyy sotilasakatemiaan varttumaan keisarikelpoiseksi ja tytär kavahtelee äitinsä outoja irtiottoja.

Kuriton keisarinna on elokuvan suomalaisessa levitysnimessä jokseenkin tarpeeton, mutta toki totuudenmukainen alaotsikko. Elisabet on ottanut suorastaan elämäntehtäväkseen rikkoa hovietikettiä, sen puku- ja ulkonäkökoodia sekä kaikkia muitakin normeja, joiden täyttämistä häneltä kaksoimonarkian ”maan äitinä” edellytettäisiin.

Hän vaalii ulkonäköään anoreksiaan viittaavilla ruokailutottumuksilla ja kyllästyttyään olemaan koko ajan palvelijoidensa letitettävänä saksii hiuksensa lyhyiksi. Hän urheilee – käytännössä kaikki modernin olympialiikkeen kisoihin uutena virityksenä tulevan nykyaikaisen 5-ottelun lajit ovat jo hallussa – eikä hän siedä häviämistä.

Ei myöskään ihmissuhteissaan: kun rakastajaehdokkaat, kuten Unkarin-serkku Guyla ja brittiläinen ratsastuksenopettaja, eivät eri syistä innostu keisarinnan täyssalarakkaiksi, Elisabet saa vain kiristellä hampaitaan.

Jotain tuon tapaista hän oli historiankirjojen mukaan tosielämässäkin, mutta mikään elämäkertaelokuva Corsage ei todellakaan ole. Se ottaa täydellisiä fiktiivisia vapauksia niin Frans Josef II:n perhesuhteiden kuin eurooppalaisen historian tapahtumakulkuihin.

Tarinan päätös on jo sitten viimeisen päälle tyylitelty. Oikean Elisabetin kuolema olisi tarjonnut suurta draamaa, kun hän menehtyi italialaisen anarkistin päällekarkauksen seurauksena viilaniskuun, mutta ohjaaja Marie Kreutzerin ei moiseen brutaalisuuteen lähde.

KREUTZERIN OHJAUS on pikkuisen tosihistoriaa ja paljon fiktiota ja erilaisia absurdeja viboja sisältävä varsin maittava keitos. Väliin ujutetut anakronismit kuten pari mehukasta musiikkivalintaa – keisarihovissa soivat viululla kompattuna Kris Kristofferson -klassikko Help Me Make Through The Night ja harpulla vetäisty Rollareiden As Tears Go By – antavat sopivia lisäkierteitä kerrontaan.

Sen verran lonksumista Corsagen flowssa silti on, ettei se nouse monarkiakriittisten elokuvien ihan korkeimpaan kastiin. Esimerkiksi toissavuotinen, nykypäivän kultaista häkkiä ja siitä ulos pyristelyä kuvaava Spencer-elokuva oli kerronnallisesti eheämpi. Näissä kahdessa elokuvassa on kuitenkin paljon yhteistä, olihan prinsessa Dianakin julkisena hahmona ja roolistaan kärsivänä ihan keisarinnakategoriaa.

Vicky Krieps on oiva valinta Kreutzerin elokuvan pääosaan. Hänessä voisi olla ainesta vaikka meidän aikamme romyschneideriksi. Hän ei ole samalla tapaa kiiltokuvamainen koristus kuin oli nuori Romy, mutta ainakin hänen keisarinnahahmonsa on luonnikkaampi ja rouheampi. Siis kiinnostavampi.

Krieps nähtiin meikäläisillä valkokankailla hiljattain päätehtävissä Mia Hansen-Löwen ohjaamassa Bergman-pastississa Bergman Island – Kohtauksia eräältä saarelta ja kohta hänet voi bongata taas monarkkiroolista toukokuussa teattereihin tulevan Kolmen muskettisoturin uusimmassa päivitysversiossa.