Vladimir Putin kommentoi tällä viikolla Yhdysvaltain diilaamaa Ukraina-tulitaukoehdotusta. Kremlin yksinvaltiaan mukaan rauhanteon tiellä on vielä esteitä. Venäjä ei edelleenkään tingi vaatimuksistaan poistaa koko sodan ”juurisyyt”, eli ne kuvitellut vääryydet, joilla Kreml perusteli naapurinsa kimppuun hyökkäämistä talvella 2022.

Putinin sanamuodot nostattavat ainakin suomalaisille kylmääviä muistoja loppuvuodelta 2021. Tuolloin synkät suurvaltapullistelun pilvet olivat leijuneet Ukrainan yllä jo pitkään, mutta joulukuussa myrskyn uhka näytti jo erittäin todennäköiseltä.

Silloin Venäjä julkisti uusimman ehdotuksensa Euroopan turvallisuusarkkitehtuuriksi. Kivijalka, perusta tai pilarit olivat näillä rakennusmestareilla selvät.

Selvää oli, että tällainen jo valmiiksi ”sopimusluonnokseksi” tehty vaatimusluettelo, jossa oli paikat allekirjoituksille ikään kuin itsestäänselvyytenä, oli lännelle mahdotonta hyväksyä. Ei ollut kyse siitä, että Venäjä olisi tosiasiallisesti pyrkinyt neuvotteluihin, vaan se halusi juuri tämän, mieleisensä ratkaisun.

Euroopan turvallisuusrakenteet olisivat todenteolla muuttuneet.

Lisäksi Suomen etäinen Nato-optio olisi suoralta kädeltä nollattu.

TÄMÄ EI OLLUT edes ensimmäinen kerta 2000-luvulla, kun Venäjä yritti osoittaa naapurimailleen näiden reviiriä ja paikkaa. Toisinaan Venäjän johto julisti avoimesti näitä aikeitaan Suomessakin.

Keväällä 2009, alle vuosi Georgian sodan jälkeen, Suomessa vieraillut Venäjän silloinen presidentti Dimitri Medvedev puhui Helsingin yliopistolla aloitteestaan Euroopan uudeksi turvallisuusarkkitehtuuriksi.

Hän oli hahmotellut samaa julkisuudessa jo tuoreeltaan Georgian sodan päätyttyä, nyt toimenpidelista oli vain jalostunut entisestään.

Aloitteen keskeinen sisältö oli, että yksikään valtio ei saa ”lisätä turvallisuuttaan” muiden valtioiden ”kustannuksella”. Myös Euroopan maiden asevoimat pitäisi mitoittaa vastaamaan ”todellista” tarvetta, jonka olisi tietysti määritellyt Venäjä.

Erityisen kiellettyä olisi ollut pienten maiden turvallisuuden lisääminen Venäjän uhkaa vastaan. Venäjä olisi saanut muun muassa veto-oikeuden Naton jäsenyyspäätöksiin.

Aloite sivuutettiin meilläkin nopeasti, ja sitä on käsitelty lähinnä joissain aikakautensa lehtijutuissa ja muutamissa Venäjä-tutkimuksissa.

Emme länsimaissa ehkä tajunneet, miten vakavissaan Kremlissä tuolloinkin oltiin. Heille oli normaalia ajatella, että he saisivat sanella millaisia turvallisuusratkaisuja joku suvereeni Euroopan valtio voisi tehdä.

KEVÄÄLLÄ 2022, heti suurhyökkäyksensä alkamisen jälkeen, Venäjä vaati Istanbulissa Ukrainaa neuvottelemaan samanlaisista sanelluista rauhanehdoista. Ukrainalle tarjolla oli itsemääräämisoikeuden ja alueellisen koskemattomuuden menetys.

Neuvottelujen hieronta kariutui viimeistään silloin, kun Butšasta paljastuivat venäläisten siviileille tekemät sotarikokset. Samalla viimeistään valkeni, että Venäjä pyrki ja pyrkii Ukrainan kansallisen identiteetin tuhoamiseen, eikä turvallisuutensa varjelemiseen.

Jos ukrainalaisten vastarinta olisi heti murtunut ja maa olisi tuolloin suostunut ehtoihin, todennäköisesti Venäjä olisi sen jälkeen entistä ponnekkaammin toistanut vanhat turvallisuusjärjestelyehdotuksensa Euroopalle.

Ja nyt Vladimir Putinin uudet puheet ”juurisyistä” osoittavat, ettei Kreml ole vieläkään, vuonna 2025, luopunut tästä pitkäaikaisesta tavoitteestaan.

MITÄ POLITIIKKAA Venäjän tarpeita ymmärtävä Donald Trump ajaa? Mitään varmaa siitä ei voi sanoa, muuta kuin sen että Euroopan on oltava huolissaan tulevasta.

Voi olla, että Trump tekee juuri niin kuin jo 2009 ja 2021 Kremlissä toivottiin: vetää maansa asevoimat kauemmas Euroopan polttopistealueilta tai palauttaa Yhdysvaltain osalta Naton siihen tilaan, missä se oli 1990-luvun lopulla.

Silti ilman tätäkin EU:n ja Euroopan maiden on nyt itse otettava vastuu maantieteellisen alueensa turvallisuudesta, samalla kun ne tukevat Ukrainaa Venäjän fyysisiltä valloitusaikeilta.

Miten tämä konkreettisesti onnistuu, on yhä tyystin auki. Selvää on ainoastaan se, että rahaa menee ja rahaa tarvitaan, jos amerikkalaiset asevoimineen alkavat poistua täältä ja vievät osan suorituskyvyistään mennessään.

Eivätkä Venäjän vaatimukset Euroopalle pääty siihen, että Ukrainassa alkaa tulitauko.

Jos Eurooppaan saadaan Ranskan ja Britannian takaama eurooppalainen ydinasesateenvarjo, silloin turvallisuusasetelmat voivat muuttua tasapainoisemmiksi.

Siitä ei toistaiseksi ole riittävästi tietoa kommentoitavaksi. Tässä tilanteessa toivotan sen mahdollisuuden kuitenkin tervetulleeksi.