Aittakumpu on ollut liikkeessään korkealla paikalla, muun muassa sen pää-äänenkannattajan Päivämies-lehden päätoimittajana.

Heikki Nenonen, teologi ja yrittäjä, jolla on taustaa vanhoillislestadiolaisuudessa, ehti analysoida jo pari päivää sitten Aittakummun loikkaa. Hänen kirjoituksensa julkaistiin Vartija-lehdessä.

Nenosen näkemyksen mukaan Aittakummun loikka ilmentäisi osaltaan sitä, että vanhoillislestadiolainen liike näyttäisi tempautuneen poliittisten megatrendien ja kristillisten liikkeiden muutoksiin, joista merkittävin koskee “konservatiivikristillisten liikkeiden ja äärioikeiston lähentymistä”.

Nenonen uskoo, että perussuomalaiset toivovat Aittakummun kautta pääsevänsä kiinni vanhoillislestadiolaisten ääniin. Demokraatille Nenonen arvioi, että perussuomalaisten kannatuksessa on ollut jonkin verran vanhoillislestadiolaisten ääniä seassa ja liikkeessä joitakin signaaleja myönteisyydestä perussuomalaisuudelle.

“Ei tarvitse olla profeetta ennustaakseen, että Aittakumpua tullaan ‘lähestymään rakkaudella’ useamman kerran ja eri suunnista, myös ja ennen kaikkea liikkeen johdosta. Rakkaudella lähestyminen tarkoittaa siis kurinpidollista keskustelua, jossa lähestyjä ja lähestymisen kohde ovat lähtökohtaisesti eri mieltä elintärkeiksi koetuista asioista. Käsitykseni mukaan liikkeen vanha ja aatteellinen perintö, johon siis liittyy muun muassa kunnon kansalaisen ihanne, kahden regimentin oppi ja alkiolainen sivistys, on edelleen vahvaa aina liikkeen hengellistä johtoa myöten”, Nenonen kirjoittaa.

LAPIN yliopiston uskontojen ja kulttuurien politiikan professori Aini Linjakumpu toteaa, että 1960-1980-luvuilla vanhoillislestadiolaisuudessa oli vielä aika tarkkaa, mitä puoluetta liikkeeseen kuuluvien oli syytä äänestää.

– Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys (SRK) määritteli myös omissa julkaisuissaan, minkätyyppinen äänestäminen oli suotavaa. Nythän sitä ei oikeastaan tapahdu, hän sanoo.

SRK on paikallisten vanhoillislestadiolaisten rauhanyhdistysten keskusjärjestö. Rauhanyhdistykset ovat verrattavissa paikallisiin seurakuntiin.

Linjakummun mukaan vanhoillislestadiolaisuudessa pidetään tärkeänä äänestämistä ylipäänsä. Se kertoo kunnon kansalaisuudesta. Sosiaalisesti on professorin arvion mukaan toivottavaa äänestää omiaan mutta pakko ei ole.

– Se, ketä voi äänestää, on väljentynyt. Jos aikaisemmin keskusta ja kokoomus ovat olleet hyväksyttyjä puolueita, nyt yhä enemmän on todennäköisesti myös vihreiden ja kristillisdemokraattien äänestämistä. Sitten on myös niitä, jotka ovat ehkä kallellaan perussuomalaisten suuntaan, Linjakumpu arvelee.

Kristillisdemokraattien toiminnassa uskonto on ollut paikoin vahvasti läsnä, mikä on aiheuttanut paradoksaalisesti vanhoillislestadiolaisuudessa vieroksuntaa puoluetta kohtaan.

Keskusta ja kokoomus ovat herätysliikkeessä maltillisina pidettyjä puolueita ja siksi liikkeen jäsenille yhä selviä valtapuolueita niin äänestämisessä kuin vaaliehdokkuuksienkin kannalta.

Linjakumpu toteaa, että jos esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuuden vahvalla alueella Oulun seudulla on ollut lestadiolaisia ehdokkaita, liikkeen jäsenet ovat tavanneet äänestää heitä. Asiasta ei ole kuitenkaan juuri tutkimusta, joten tämä on valistunutta arvailua.

SITÄ, että Aittakumpu loikkaa perussuomalaisiin Linjakumpu kutsuu uudenlaiseksi ja yllättäväksi peliliikkeeksi. Aiemmin ei ole ollut vanhoillislestadiolaisia perussuomalaisia kansanedustajia.

– Lestadiolaisilla on kuitenkin se ajattelutapa, että yhteiskunnassa ollaan rakentavasti eikä ehdoin tahdoin harrasteta ristiriitaista politiikkaa, jota ehkä perussuomalaiset kuitenkin ovat pyrkineet tekemään.

Linjakumpu toteaa keskustan ideologisen haitarin olevan laaja. Hallitusvallassa on välillä toteutettu liberaaliakin politiikkaa, joka on etäällä vanhoillislestadillaisten arvokonservatiivisesta arvomaailmasta. Tämä puolestaan nostattaa arvoristiriitaa puolueiden lestadiolaisten kannattajien parissa, mikä voi vaikuttaa siihen, että kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset voisivat alkaa tuntua nykyistä houkuttelevimmilta vaihtoehdoilta.

Linjakumpu pohtii, että Aittakummun loikka voi jäädä yksittäiseksi tapaukseksi tai sitten se voi olla alkusoittoa muutokselle.

Professori Linjakumpu on tutkinut muun muassa vanhoillislestadiolaisten taloudellisia verkostoja ja liikkeessä ollutta hoitokokouskäytäntöä.

AITTAKUMPU on ollut niin hyvässä asemassa vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä, että pelkkä puolueloikka sinänsä tuskin aiheuttaa isompia operaatioita tai keskusteluita hänen kohdallaan.

Aittakumpu on pappi ja liikkeen puhuja.

Linjakumpu antaa ymmärtää, että alkoholiin liittyvät linjaukset voisivat olla esimerkiksi sellaisia, joissa vanhoillislestadiolaisten näkemyksistä poikkeavat kannat voisivat aiheuttaa kärkipoliitikoillekin haasteita herätysliikkeen sisällä.

Keskustelua Aittakummun loikka kuitenkin herättää. Linjakummusta tuntuisi liikettä tutkineena oudolta, jos näin ei olisi.

SRK:n johdon hän uskoo reagoivan varovaisesti.

– Luulen, että he ymmärtävät kyllä sen tilanteen, että jos he alkavat siinä jotakin manööverejä harrastamaan, se kyllä tulee ihmisten tietoon.

Hän uskoo loikan kuitenkin aiheuttavan “hämmennystä” lestadiolaisessa liikkeessä. Liikkeessä hämmennyksellä tarkoitetaan sitä, että jossakin on toimittu ikään kuin tavanomaisten konventioiden ohi.

LINJAKUMPU olettaa Aittakummun laskeneen, että osa hänen entisistä kannattajistaan siirtyisi äänestämään häntä myös puoluevaihdoksen jälkeen.

– En usko, että hän olisi niin sinisilmäinen, että ajattelisi, että kaikki siirtyisivät, koska se ei ole mitenkään realistista.

Esimerkiksi keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa on kertonut, että tukiyhdistyksen hallitus esittää Aittakummun tukiryhmän sekä AittaPekka ry:n lakkauttamista. Keskustasta pusketaankin nyt julkisuuteen viestiä, jossa nähdään, ettei juuri kukaan Aittakummun kannattajista siirtyisi tämän taakse. Tässä saattaa olla myös vinhaa perää. Aittakummun takana ja hänet kärkipoliitikoksi nostaneissa on ollut juurevia keskustalaisia, jotka varmasti tuntevat nyt myös syvää pettymystä tapahtuneesta ja siitä, että ennakkotietoja asiasta ei ole ollut saatavilla. Yllätys on ollut ilmeisen totaalinen.

Nyt spekuloidaankin sillä, mitä kaikkea on ollut loikan takana.

Toisaalta Oulun vaalipiirissä on suuria äänimääriä jaossa, mikäli europarlamenttiin valittu Sebastian Tynkkynen (ps.) ei asetu seuraavissa eduskuntavaaleissa ehdolle. Se, voisivatko Tynkkystä kannattaneet sopia Aittakummun kannattajaprofiiliin, voi olla kokonaan eri kysymys.

Linjakumpu uskoo, että keskustassa tunnetaan kuitenkin pelkoa, että Aittakummun loikka avaisi jotain isompaa. Keskustasta on ollut jo vuotoa perussuomalaisiin, eikä lisää enää haluttaisi tämän tyyppisillä loikkauksilla.

– Kyllähän Oulun alueella äänet ovat liikkuneet, mutta onhan siellä myös aika lailla pyrkimystä ajatella, että äänestetään aika perinteisesti. Varmasti siellä liikkuvat äänet, mutta liikkuvatko niin paljon, että Aittakummun poliittinen tulevaisuus olisi turvattu, Linjakumpu epäilee.

Hän kuitenkin näkee, että Aittakumpu on ollut melko näkyvä poliitikko ja siinä mielessä hän ei ole jatkossakaan vailla mahdollisuuksia.

LINJAKUMPU toteaa, että Suomessa on jo noin 10-15 vuoden ajan ollut etenkin konservatiivien ja myös liberaalien uudelleenasemoitumista. Haetaan uudenlaisten koalitioiden mahdollisuuksia. Esimerkiksi perussuomalaiset ja KD ovat tietyissä asioissa löytäneet toisiaan.

– Herätysliikkeiden piirissä tapahtuva ideologinen liikehdintä on yksi juonne tässä arvokonservatiivien toistensa löytämisen prosessissa.

Keskustan toimintaan on julkisessa keskustelussa liitetty ajatusta liberaalien ja lestadiolaisten liitosta. Tällä on viitattu esimerkiksi siihen, että puolueen liberaalit ja lestadiolaistaustaiset kärkihahmot olisivat vaikkapa puolueen johtoa valittaessa toivoneet äänestäjiensä toimivan siten, että kummatkin hyötyvät.

Linjakumpu toteaa, että tällaisia nyansseja on saattanut olla, mutta kyseenalaistaa vähän sitä, kuinka suuri vaikutusasema vanhoillislestadiolaisuudella on keskustalaisessa kansanliikkeessä ollut. Äänestysikäisiä vanhoillislestadiolaisia äänestäjiä on Linjakummun arvion mukaan joitakin kymmeniätuhansia, mikä ei ole valtakunnallisesti iso luku.

– Sillä on alueellinen merkitys, joka hetkittäin saattaa olla valtakunnallisesti merkityksellinen. Oulun alueella sillä on väistämättä alueellista merkitystä aika isostikin.

Toki on selvää, että olisi epäreilua karsinoida ihmisten äänestyskäyttäytymistä pelkän uskonnollisen muuttujan varassa. Moni muukin asia vaikuttaa poliittiseen toimintaan.

AITTAKUMMUN (kesk.) päätös siirtyä perussuomalaisten riveihin tuli siis emopuolue keskustassa täytenä yllätyksenä, mikä on uskottavaa. Esimerkiksi kansanedustaja, varapuheenjohtaja Markus Lohi, joka on myös taustaltaan vanhoillislestadiolainen, kertoo Demokraatille lukeneensa Aittakummun loikasta vasta mediasta tämän tiedotustilaisuuden jälkeen.

– Suomi on vapaa ja jokainen voi tulla keskustaan, on tervetullut. Ja jokainen, joka kokee, että keskustalaiset arvot eivät ole omia, voi täältä vapaasti lähteä, Lohi tyytyy toteamaan.

Omasta puolestaan hän sanoo, että keskusta on nyt ja tulevaisuudessa hänen poliittinen kotinsa.

Vielä vuosi sitten kesällä Aittakumpu korosti Suomenmaa-lehden kolumnissaan keskustan ja perussuomalaisten arvoeroja ja moittii ihmisarvoa kyseenalaistavia, rasistisia puheita.

– Keskusta on Santeri Alkion (1862-1930) ajoista lähtien korostanut ihmisyyden ja ihmisarvon merkitystä. Alkion ihmiskäsitys pohjasi kristilliseen etiikkaan, jonka ytimenä on käsitys jokaisen ihmisen yhtäläisestä arvosta, tärkeydestä ja ainutlaatuisuudesta, Aittakumpu tähdensi kolumnissaan.

Aittakumpu arvosteli myös Petteri Orpon (kok.) hallituksen leikkauksia.

– On epäoikeudenmukaista, että samaan aikaan, kun kevennetään kaikkein varakkaimpien verotusta ja keskioluen verotusta, leikataan maataloudesta, lapsiperheiltä, vammaisilta ja opiskelijoilta sekä kiristetään lääkkeiden verotusta, hän kirjoitti.

Jo ennen puoluevaihdostaan Aittakumpu ryhtyi arvostelemaan maahanmuuttoa keskustalaiseen pirtaan nähden koventunein sanankääntein.

– Jokaisen kansanedustajan kannattaa käydä vaikkapa Itäkeskuksessa. Vierailin siellä. Sanotaan, että muu Suomi seuraa Helsinkiä ja tulee sen perässä. Jos tulevaisuuden näkee Itäkeskuksessa, meillä taitaa olla silloin kirkkojen sijaan minareetteja ja demokratian sijaan sharia-laki, AIttakumpu kirjoitti X:ssä.

Tiedotustilaisuudessaan Aittakumpu perusteli puoluevaihdosta muun muassa perussuomalaisten kanssa lähentyneellä arvomaailmalla. Hän totesi saaneensa perusuomalaisilta enemmän vastakaikua muun muassa Yleen, Elokapinaan, “sateenkaari-ideologiaan”, suomen kieleen ja kulttuuriin sekä suomalaisen elämäntavan puolustamiseen liittyvissä kysymyksissä. Nyt keskustassa ihmetellään ja koetaan, että monissa Aittakummun näkemissä ristiriidoissa ei kuitenkaan ole kyse ristiriidoista, vaan asioista ajatellaan samalla tavalla.

PITKÄAIKAINEN keskustavaikuttaja, entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen pitää Aittakummun ratkaisua vahvasti henkilökohtaisena ja yksittäistapauksena.

– Tuskin vanhoillislestadiolaiset lähtivät mihinkään. Taisi lähteä vain Aittakumpu henkilökohtaisesti. Tätä asiaa ei varmasti ole missään vanhoillislestadiolaisten piirissä keskusteltu. Tämä on yhden miehen oma henkilökohtainen ratkaisu, Korhonen sanoo Demokraatille.

Korhonen kertoo kyselleensä asiaa poliittisen tuttavapiirinsä vanhoillislestadiolaisilta ihmisiltä. Soittokierros vahvisti Korhosen mukaan käsitystä, ettei Aittakummun ratkaisu liity ensisijaisesti puoluepolitiikkaan.

– Kun juttelin viikonloppuna lestadiolaisten kanssa, he tuumasivat, että Pekka halusi vaihtaa äänestäjänsä.

Siirtyminen perussuomalaisiin tuli Korhosen käsityksen mukaan puun takaa paitsi keskustalle myös vanhollislestadiolaiselle yhteisölle.

– Hän suunnitteli tämän yhdessä perussuomalaisten kanssa. Purran olo Oulussa ja Pekan ilmoittautuminen oli etukäteen sovittu asia. Voin sanoa sen puoluepoliittista työtä ammatikseni 40 vuotta tehneenä ihmisenä.

KORHONEN ei osta ajatusta, että loikkaamiseen olisi saattanut vaikuttaa Aittakummun ajautuminen ahtaalle keskustassa.

– Keskustassa on sovittu yksiselitteisesti se, että lestadiolaisen kansaliikkeen porukka saa tehdä oman arvomaailmansa mukaisesti. Heitä ei painosteta alkoholin, seksin tai muiden kysymysten osalta ja heidän ihmiskäsitystään ja vakaumustaan kunnioitetaan.

– Kukaan ei ole kysynyt Aittakummulta, että onko hän vielä alkiolainen. Hän ei puhunut tiedotustilaisuudessa sanallakaan alkiolaisuudesta. Onko hän unohtanut köyhän asian, edistyksen lipun ja tasa-arvon kaltaiset asiat.

Aittakumpu nosti perusteiksi puoluevaihdokselleen muun muassa Yleisradion ja Elokapinan. Korhonen hämmästelee miten esimerkiksi Orpon hallituksen alkoholipolitiikka istuu Aittakummun näkemyksiin. Edessä on muun muassa äänestys alkoholin kotiinkuljetuksen sallivasta hallituksen lakiesityksestä.

Aittakumpu kertoi Demokraatille, ettei hän odota perussuomalaisilta erivapauksia, vaan aikoo äänestää lain puolesta.

Linjakumpu oli tässä asiassa profeetallinen, sillä jo ennen Aittakummun arviota tulevasta äänestyskäyttäytymisestään, professori oli todennut Demokraatille, että “ihmisen mieli on joustava”.

Korhosen mukaan lestadiolaisen kansanliikkeen valta keskustassa oli suurimmillaan Juha Sipilän (kesk.) puheenjohtaja- ja pääministerikaudella. Vanhoillislestadiolaiset liittoutuivat jo ennen Sipilää keskustan liberaalien kanssa. Korhosen mukaan liberaalien ja vanhoillislestadiolaisten liittoon on tullut pitkän yhdessäolon myötä erilleen kasvamista.

– Kun Sipilä luopui eduskunnasta, niin ehkä nyt on käynnissä jonkinlainen murrosvaihe.

Sipilä ei edustanut vanhoillislestadiolaisuutta vaan hänet on tiedetty rauhansanalaisen lestadiolaisuuden haaran edustajaksi.