F1-sirkuksen perimmäinen tarkoitus on kaupallisuus. Siksi maailmankaupan ykkössijasta kilpailevat menestyksellä Mercedes ja Fiatin siipien suojassa paistatteleva Ferrari. Niin se tekniikka kehittyy ja edistyy.

Samaa on sanottava jalkapallosta. Venäjä järjesti todella onnistuneet mm-kisat, joiden yksityiskohtia katsottiin peli peliltä Moskovassa kun vaikkapa Pietarissa pelatussa ottelussa tehtiin mitä tahansa.

Mitä tulee jalkapallon edistymiseen sinänsä niin pelityylien merkityksellä on suuri vaikutus. Pelaajien fyysinen kunto on nykyisin riittävä melkein koko kentän miesvartiointiin. Nykyisin on lähdetty siitä että oma pää on pidettävä puhtaana, joten aikaisemmasta 2-3-5 sommitelmasta on luovuttu. Ennen nähtiin 2 pakkia, 3 tukimiestä ja 5 hyökkääjää. Ei enää. Tämä on puolestaan johtanut siihen että pelit ovat vähämaalisia eivätkä niin mielenkiintoisia maalirikkaudessaan niin kuin ennen.

Suomi on jalkapallon takapajula. Miksi? Meiltä kehittyy silloin tällöin valitettavan harvoin joku maailman huippu, kuten Jari Litmanen ja Sami Hyypiä, mutta se ei riitä tasomme nostoon. Meillä on kyllä puolikuorrutettuja peliareenoita, mutta ei ainoatakaan sellaista stadionia kuten Ruotsissa ja monen monessa muussa maassa, joissa yleisö todella viihtyisi.

Rakentamisen rahasta ei luulisi olevan puutetta, koska jääkiekkokin on luonut hienot edellytykset pelille. Se näkyy myös lajiemme suosiossa.

Yleisurheilu on ollut kautta aikojen suosittu Suomessa. Vaikka madammekin tuloksissa kasainvälisten aaltojen pohjalla, niin silti on ollut mielenkiintoista seurata kotimaisia tapahtumia. Kuten jalkapallossakin kylien väliset ottelut kiinnostavat niin myös yleisurheilun tasosta riippumatta. Kiinnostuksen tuovat keskinäiset kamppailut. Niinpä Kalevan kisat ovat tästä hyvä esimerkki. Kotikontujen tapahtumat kiinnostavat.

Tuleviin Berliinin EM-kisoihin Suomi lähtee mukaan, mutta yllämmekö siellä edes nuorten MM-kisojen mitalisaavutuksiin. Tampereellahan saimme 132:sta vain yhden.

Kansainvälinen timanttiliiga on tämän päivän herkkuateria. Maailman valiot antavat taidoillaan väriä tapahtumiin. Olipa sykähdyttävää nähdä Monacossa 17-vuotiaan kenialaistytön parantavan 3000 esteissä maailmanennätystä noin 8 sekunnilla.

Eikä tämä ollut ainoa tähtihetki. Naapurirakkauden sykkeellä iloitsimme myös kun Norjan 17-vuotias nuorukainen kiisi 1500m aikaan 3.31.01 ja oli vasta neljäs. Näin sitä tulostehtaillaan maailmalla.

Päättynyt viikonloppu antoi vaihtelevan kuvan Suomen urheilusta. Yleisurheilussa Kalevan kisoissa todettiin huima ero kun katseltiin timanttiliigan tuloksia. Jalkapallossa nuoremme eivät voittaneet ainoatakaan ottelua ja varsinainen helmi oli formulat.

Formulaurheilun kaupallisuus tallimääräyksineen poikkeaa fairplaysta niin, että suorastaan karmii.
Nyt kohdeltiin suomalaisia Bottasta ja Räikköstä näin epäurheilijamaisesti. Hockenheimin kisa toi lajin monipuolisuuden esiin. Oli iloa ja surua. Taitava Vettel teki alokasmaisen virheen ja putosi kuvioista.

Hamilton puolestaan sukkuloi itsensä 14. lähtöruudusta korkeimmalle bodiumkorokkeelle. Kisassa nähtiin myös taustajoukkojen tunarointia. Insinöörit, päälliköt ja renkaiden vaihtajat olivat jälkijunassa kun tekivät tehtäviään. Formuloissa tärkeä osatekijä ovat renkaat. Niiden vaihdot ovat ajajille kenties pieleen meneviä ratkaisuja. Sadekeli tuo sekin ihan uutta väristystä kisaan.

Vieläkään Bottas eikä Räikkönen voittaneet osakilpailua talliensa määräysten vuoksi. Onko formulasirkus kaupallisuuden perikuva?

Konkari-Räikköstä ollaan sysäämässä Ferrarilta syrjään, mutta onnistuuko se kun suomalainen nousee kerta toisensa jälkeen palkintokorokkeelle.