tuntematonsotilas
kaisaniemi
Juhannustupla

Hallituksen linjan pelätään lopettavan työttömien yhdistyksiä – Tunnustus: ”Ei minullakaan olisi niin isoa sydäntä”

Kuva: Jari Soini

Hallitus aikoo toteuttaa työttömien haastattelut jatkossa kolmen kuukauden välein. Toimista kieltäytyville seuraa sanktioita.

Hallitus myöntää ensi vuodelle 17 miljoonan euron lisämäärärahan haastatteluista selviämiseksi. Pääosa lisärahoituksesta menee henkilöstöpalveluyrityksille. Linjaus on noteerattu murhemielin työttömien yhdistyksissä, joissa ollaan samaan aikaan huolissaan työllisyyspoliittisen avustuksen vähenemisestä ensi vuonna.

Kyse on nyt myös siitä, miten työttömien yhdistykset voivat kilpailla haastattelujen järjestämisestä yksityisten yritysten kanssa. Työttömien Valtakunnallinen Yhteistoimintajärjestö – TVY ry:n toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski pelkää, että yhdistyksiä joudutaan lakkauttamaan ja ne eivät pärjää hankekilpailutuksissa.

Joissakin suurissa kaupungeissa työttömien yhdistys tai seudun yhdistykset yhdessä ovat nyt miettimässä kilpailuun lähtemistä haastattelujen järjestämiseksi. Näin on esimerkiksi Turun seudun TST ry:ssä.

– Olemme juuri saamassa lisätietoa muutamilta tahoilta ympäri Suomea. Otamme TST:nä roolia ja meinaamme tähän napata kiinni. Valtakunnallisesti olen kuullut, että pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa on kiinnostusta, yhdistyksen toiminnanjohtaja Joe Majanen kertoo.

Majanen uskoo, että työttömien yhdistykset voisivat kilpailla nimenomaan laadulla henkilöstöpalveluyrityksien kanssa. Jukka Haapakoski mainitsee kiinnostusta olevan haastattelujen järjestämiseen myös ainakin Lahdessa, Oulussa ja Jyväskylässä.

– Varmaan yhdistysten pitäisi lähteä muodostamaan alueellisia erillisiä yksikköjä. Niillä olisi selkeästi yhteinen ohjaus. Tällaista ajatusta on vireillä. Yhdistykset haluavat myös palvella työttömiä monin eri tavoin ja uskoa, että sillä olisi lisäarvoa, Haapakoski sanoo.

– Jos panostetaan laatuun, meillä on kilpailuetu, jos määrään ja liukuhihnatyöhön, jolla ei ole kunnianhimon kanssa kauheasti tekemistä, se on eri asia, Joe Majanen toteaa.

– Me tunnemme tämän toimintakentän. Tiedämme, mitä työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys tarkoittaa suhteessa työelämään pääsyyn. Kun yritykset rupeavat pyörittämään asioita, se on aika paljon pinnallisempaa se asiantuntemus. Näemme päivittäin näitä ihmisiä, ei vain jonkun haastattelun perusteella, kuten TE-toimisto näkee vartin verran, hän uskoo.

Kuoritaan kermat ja kitkerä työttömyys jää jäljelle.

Majanen valittaa, että tällä hetkellä kaikkea yritetään yksityistää hinnalla millä hyvänsä.

– Kermankuorijayritykset pärjäävät suhteessa hyvin. Itse ongelma ei ratkea tällä, että yritykset kuorivat kermat ja kitkerä työttömyys jää jäljelle. Haastattelut eivät tule ratkaisemaan millään lailla ydinongelmaa, mitä ihmisille tapahtuu sen jälkeen, Joe Majanen sanoo.

Hän muistuttaa, että pitkäaikaistyöttömillä on pitkä matka vapaille työmarkkinoille. Hänen mukaansa yritykset palkkaavat vain parhaat, eikä niilla ole kriteeriä yhteiskuntavastuusta, jonka nojalla palkattaisiin pitkäaikaistyötön.

– Niin minäkin tekisin, jos olisin yrittäjänä. Ei minullakaan olisi isoa sydäntä, vaikka toimin kolmannella sektorilla. Kyllä se oma etu on aina yrityksellä mielessä, kun ottaa riskejä, Majanen tunnustaa.

Jukka Haapakoski toteaa, että henkilöstöpalveluyrityksillä on oma paikkansa toimia. Hänen mukaansa työttömien yhdistykset pystyvät tarjoamaan enemmän ja henkilökohtaisempaa palvelua työttömille eivätkä ne myöskään kerää toiminnastaan voittoa. Siinä olisi niiden valtti, jos se otetaan huomioon.

– Yhdistyksissä on perinteisesti porukkaa, joka ei ole niin valmista avoimille markkinoille. Tälle porukalle tuntuisi järkevämmältä, että yhdistykset hoitaisivat työtä pitkäjänteisemmälläja kokonaisvaltaisemmalla paketilla haastattelujen ohella, Haapakoski sanoo.

Hänen mukaansa Turun seudun TST ry on esimerkki yhdistyksestä, joka pystyy jo tällä hetkellä tarjoamaan työnhakijalle paljon enemmän kuin haastattelupalvelun, joka Haapakosken mukaan ei itsessään kuulosta riittävältä yleisenä palvelumuotona.

Haapakoski pelkää hallituksen painotusten jotavan siihen, että työttömien yhdistysten arvokas työllistämistoiminta muuttuu Raha-automaattiyhdistyksen tukemaksi kohtaamispaikkatoiminnaksi ja jää vapaaehtoistyön varaan.

– Moni yhdistys pohtii, että kannattaako enää jatkaa, Haapakoski sanoo.

Hän painottaa, etteivät yhditykset kanna huolta ensisijaisesti olemassaolostaan vaan työttömistä, joiden mahdollisuudet ovat kaukana työmarkkinoilta. Heitä ovat vaikkapa päihde-ja mielenterveysongelmaiset, osatyökykyiset, yli 50-vuotiaat sekä peruskoulutuksen jälkeistä koulutusta vailla olevat.

Tällä tavalla 17 miljoonaa on hukkaan heitetty.

Joe Majanen katsoo, että yhdistysten toiminta on myös omasta kunnianhimosta kiinni. Hän uskoo työttömien yhdistysten tarjoamaan lisäarvoon ja laatuun sekä siihen, ettei asioita tehdä liukuhihnatoimintana. Sinänsä niin yhdistykset kuin yritykset pyrkivät samaan, työllistämään.

TVY ry:n toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski kehottaa hallitusta miettimään, onko sen työllistämistoimiin suuntaama määräraha riittävä.

– On epäilystä, pystytäänkö haastattelut ylipäänsä järjestämään mielekkäästi koko valtakunnassa, jos ne ulkoistetaan, Haapakoski sanoo ja viittaa muun muassa ratkaisemattomiin tietosuoja-asioihin.

– Yksityistäminen herättää ihan perustavanlaatuisia kysymyksiä. Työttömät ovat niin heterogeeninen joukko ja olisi tärkeää, että kaikille tarjotaan palveluja. Miten pystytään tarjoamaan palveluja kauimpana työmarkkinoista oleville? Sieltäkin voidaan työllistyä, vaikka lähtökohdat on heikommat. Nyt kaikki panokset ovat menemässä niille, jotka ovat lähimpänä työmarkkinoita.

– Senkin sanoisin hallitukselle, että ihan oikeasti, miten ne uskovat, että työttömien varanto on käytettävissä, kun markkinat lähtevät nousuun? Ihmisten työkyvystä pitäisi pitää huolta tilanteessa, jossa pitkäaikaistyöttömyys on historiallisen korkealla. Nyt monen työmarkkinakelpoisuus on kaikkoamassa.

Joe Majanen ohjaisi rahaa tiukoilla kriteereillä projektiluontoiseen toimintaan, jolla ihmisiä saataisiin työelämään kiinni. Rahaa ei pidä jakaa liian lepsusti.

– Tällä tavalla 17 miljoonaa on aika hukkaan heitettyä rahaa eli että haastatellaan ihmisiä kauheasti tietämättä, mikä kohderyhmä on ja mitä se tarvitsee. Tämä sama kommentti on tullut myös työhallinnosta, olemme samoilla aaltopituuksilla. Tässä on nyt joku hätäratkaisu keksitty, miettimättä mitä 17 miljoonaa oikeasti tuottaa, Majasen terveiset hallitukselle kuuluvat.

– Laatu on se, mitä me pystymme tarjoamaan. Me emme muutenkaan ajattele ihmisiä mielellään massana vaan yksilöinä. Kaikki tarpeet lähtevät yksilöiden kautta. Ratkaisuja ei löydetä millään vartin haastatteluilla eikä ne kauhean paljon pidempiä voisi olla, jos hallituksen tavoitteet aiotaan saavuttaa, hän sanoo.

Harkimo lyö rumpua työmarkkinajärjestöjen veroeduista, Orpo rauhoittelee: ”Ei ole ajankohtainen”

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Työmarkkinajärjestöt eivät yleishyödyllisinä yhteisöinä maksa tuotoistaan veroa. Asiaan ei ole tulossa muutosta.

– Ei ole nyt hallituksessa ajankohtainen, valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) totesi tänään eduskunnassa lyhyesti Demokraatille.

Onko tulossa ajankohtaiseksi?

– Ei ole ajankohtainen, ei ole valmistelua, Orpo vastasi.

Yle on tänään julkaissut ison selvityksen työmarkkinajärjestöjen omaisuudesta.

Kokoomuslainen kansanedustaja Harry Harkimo on kyseenalaistanut työmarkkinajärjestöjen asemaa yleishyödyllisinä yhteisöinä ja tästä seuraavaa verovapautta tuotoistaan. Ammattiliitot pitävät tällaisia vaatimuksia ideologisina.

”Julkinen sektori, nimenomaan hoivapuoli, on monien talousihmisten mielestä välttämätön paha” – Tarja Halonen puuttuu naisvaltaisten alojen kohteluun Voima-lehdessä

Juha Sipilän (kesk.) johtama nykyhallitus on 2000-luvun miesvoittoisin. Kolmen uuden ministerin nimityksen jälkeen on 17 ministeristä 12 (70,6 prosenttia) miehiä ja 5 (29,4 %) naisia. Ministereistä on siis naisia alle kolmannes.

Edellisen kerran hallituksen sukupuolijakautuma oli yhtä epätasa-arvoinen 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa Harri Holkerin (kok.) hallituksessa.

Epäsuhtaan puuttuu presidentti Tarja Halonen uuden Voima-lehden (6/2017) haastattelussa. Se on esimerkki feminismin vastatuulesta, valtioneuvoston tasolla.

Takapakkia tällä rintamalla voi nähdä myös talouspolitiikassa. Kilpailukykysopimuksen nurja puoli osui leimallisesti naisvaltaisille julkisen sektorin aloille. Niiden palkkataso on jo valmiiksi vaatimaton.

– Työmarkkinoidemme jakautumisen myötä miehet ovat pääasiassa yksityisellä sektorilla ja naiset pääasiassa julkisella sektorilla, Tarja Halonen toteaa haastattelussa.

– Miesten töiden väheneminen tai lisääntyminen on enemmän markkinatalouden varassa. Siihen kohdistuvat ne toimenpiteet, joilla koitetaan lisätä työllisyyttä ja pidetään positiivisena, kun sinne tulee lisää töitä.

Sen sijaan julkinen sektori, nimenomaan hoivapuoli, on Halosen mukaan ”monien talousihmisten mielestä välttämätön paha”.

– Nousukausina pelätään kuumenemista ja laskukausina leikataan, hän sanoo.

”Demokraattisessa maassa kansa saa just niin hyvät päättäjät kuin se ansaitsee.”

Halosen mielestä talouspuhetta leimaa huoli julkisen sektorin koosta. Asenne on päätynyt nykyään osaksi myös perinteisten vasemmistopuolueiden retoriikkaa.

– Tähän sortuvat vasemmistolaisetkin mutta myös vihreät. Olen laskenut joskus leikkiä, että valtiovarainministeriön tapetit pitäisi tarkastaa. Kaikki siellä alkavat hetken päästä puhua samalla tavalla, presidentti Halonen sanoo Voimassa.

Presidentinvaalia jutussa sivutaan lyhyesti. Myös Tarja Halosen nimellä on spekuloitu. Häneltä kysymättä.

Vastaus on yksiselitteinen: ”En todellakaan ole ehdokkutta ajatellut enkä ole käytettävissä.”

Halonen kertoo, että aina kun hänen juttusillen tulee pikkutyttö, joka kysyy, miksi nyt ei ole sitä tai tätä, Halonen sanoo tälle, että se on sinusta kiinni.

– Demokraattisessa maassa kansa saa just niin hyvät päättäjät kuin se ansaitsee.

25 vuotta Ruokolahden leijonasta – SDP:n kansanedustaja: ”Ajatuksissa askarteli, pitäisikö leikkiä kuollutta”

Kuva: Kari Hulkko

Uutinen leijonahavainnosta nosti Etelä-Karjalassa sijaitsevan Ruokolahden hetkeksi maailmankartalle kesällä 1992. Neuvostoliitto oli puoli vuotta aikaisemmin hajonnut ja nykyinen SDP:n kansanedustaja Suna Kymäläinen oli alle viisitoistavuotias ruokolahtelainen kestävyysjuoksun harrastaja.

– Muistan sen oikein hyvin. Olin piirivalmennettavana ja juoksin siihen aikaan 60-70 km viikossa ja paljon metsälenkkejä. Ajatuksissa askarteli aika usein, että jos tuolta tulee leijona vastaan, niin pitäisikö leikkiä kuollutta vai juosta kovempaa, Kymäläinen sanoo.

Lenkkejään hän ei leijonanepäilyjen vuoksi rajoittanut. Monia muita lapsia ajatus metsissä lymyilevästä kissapedosta pelotti. Ilmoituksia leijonan jäljistä tuli useita ja tutkijatkin kävivät niitä katsomassa.

– Jonkun verran on ollut myös sellaista mitä on pidetty näyttönä. En henkilökohtaisesti tavannut leijonaa enkä ihmisiä, jotka olisivat sen nähneet.

Ei se ole leijonalle pitkä matka, jos tarinat pitävät paikkansa, että se olisi tullut Venäjältä.

Kymäläinen ei tyrmää ajatusta, etteikö kaikkien aikojen kesäuutinen olisi voinut olla totta.

– En ole lähtenyt sulkemaan sitä kokonaan pois. Leijonahavainnon ensimmäisenä tehnyt mies oli kokenut metsässä liikkuja ja nautti järkevän miehen maineesta. Hän on varmasti joutunut muutaman kerran miettimään tekeekö ilmotuksen vai jättääkö sen tekemättä.

Väitetyt leijonahavainnot tehtiin Virmutjoen suunnalla, Kymäläinen itse asui kuntataajamassa.

– Puhutaan 5-10 kilometristä. Ei se ole leijonalle pitkä matka, jos tarinat pitävät paikkansa, että se olisi tullut Venäjältä.

Vaikka metsässä ei olisi leijonaa ollut, on leijona nykyisin Ruokolahden valtuuston puheenjohtajana toimivan Kymäläisen mukaan paikkakunnalle hyvä brändi, joka näkyy yritysten nimissä ja t-paidoissa.

– Itse näen, että sitä kannattaa myös hyödyntää. Oli viehättävää, että Ylen Suomi100 -lähetyksessäkin vilahti leijona. Miksei tästä voisi ottaa kopin ja tuoda tätä enemmän esille myös Ruokolahdella.

Yli kahden vuosikymmenen takainen kesäuutinen jäi ihmisille niin vahvasti mieleen, että asiasta kysellään edelleen myös Kymäläiseltä.

– Kun on kysytty onko leijonaa näkynyt, olen sanonut, että vaaleasta harjasta päätellen ei minua pahempaa.

Yksi leijona Ruokolahdella on varmuudella nähty. Taannoisiin Äijänkärräyksen MM-kisoihin tuotiin maskotiksi täytetty Elvi-leijona.

Keskustelua aiheesta

Petteri Orpo: ”Sanoin ehkä” – kakominen ei tallentunut eduskunnan pöytäkirjaankaan

Kuva: LEHTIKUVA / LINDA MANNER
Petteri Orpo kertoo sanoneensa "ehkä".

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) aiheutti eilen kohun toteamalla eduskunnan täysistunnossa, ettei pakkoyhtiöittäminen ole perustuslain mukaista. Häntä moititaan eri tahoilta puuttumisesta perustuslakivaliokunnan työhön. Orpo saattoi kuitenkin loiventaa yllättävää lausuntoaan sanalla ”ehkä”.

Hän selvittää sanoneensa ja tarkoittaneensa eilisessä täysistunnossa, että ”näyttää siltä”, että pakkoyhtiöittäminen ei ole perustuslain mukaista.

– Tai ehkä ei ole.

Painostitteko perustuslakivaliokuntaa?

– Ai sillä sanomalla, että ehkä. No en varmasti, Orpo vastaa tiukasti.

”Olemme varmaan kaikki tietoisia siitä, että tämä niin sanottu pakkoyhtiöittäminen ei ole perustuslain mukainen, mutta ei se ole sinänsä mikään ongelma, koska ei tämä yhtiöittäminen itsessään ole ollut mikään poliittinen tavoite vaan valinnanvapaus on, ja kun olen asiaa selvittänyt, niin minun tietääkseni valinnanvapaudelle ei kuulu mitään huonoa vaan kuuluu hyvää”, Orpo kuitenkin sanoi eduskunnan virallisen täysistuntopöytäkirjan mukaan (Orpon puheenvuoro kello 15.41).

Tänään eduskunnassa Orpo siis kuitenkin nostaa esiin sen, että olisi käyttänyt eilen täysistunnossa ehkä-sanaa. MTV Katsomon nauhoituksesta nielaistu (kuuntele kohdasta 39 sekuntia) …hkä-sana onkin kuultavissa. ”…pakkoyhtiöittäminen ei ole perustuslain …hkä mukainen…”, Orpo vaikuttaa sanovan.

Demokraattikaan ei eilen uutista tehdessään ja nauhoitusta kuullessaan erottanut ehkä-sanaa.

– Perustuslakivaliokunta tekee työnsä rauhassa. Minä luulen, että aika yleinen näkemys on se, minkä pääministeri on todennut pari viikkoa sitten myöskin omalla haastattelutunnillaan, että on hyvin todennäköistä, että siinä on perustuslaillisia ongelmia nimenomaan sen pakkoyhtiöittämisen osalta. Me näemme sen sitten faktana perjantaina, mutta näin minä oletan siinä käyvän, Orpo sanoo.

Perustuslakivaliokunnan on määrä julkaista sote- ja maakuntamietintönsä perjantaina.

Orpon mukaan valinnanvapaus on tavoite, ei yhtiöittäminen.

– Yhtiöittäminen on ollut väline. Se tuli työ- ja elinkeinoministeriöstä hyvin vahvana silloin vuosi sitten, että se (sote) pitää tehdä yhtiöittämisen kautta.

Orpon mukaan myös muita tapoja kuin yhtiöittäminen on tuoda eri tavalla tuotetut sosiaali- ja terveyspalvelut samalle viivalle.

– Kyllä niitä löytyy. Kysykää niitä asiantuntijoilta. Oleellisinta on se, että tuotanto on kuitenkin erotettu julkisen järjestäjän osaksi, että se on läpinäkyvää, vertailukelpoista ja kilpailun ehdot täyttävää.

”Miksi yhteistyön käteen ei haluttu tarttua?” – ex-ministeri paheksuu hallituksen toimia ammattikoulu-uudistuksessa

Kuva: Kari Hulkko
Kansanedustaja Jukka Gustafsson.

Kansanedustaja Jukka Gustafssonin (sd.) mielestä hallituspuolueilla ei ollut halua korjata ammatillisen koulutuksen reformin valuvikoja eduskuntakäsittelyn aikana. Reformi on historiallisen suuri uudistus, jonka vaikutukset ulottuvat useita vaalikausia eteenpäin.

Hänen mukaansa muutaman, mutta periaatteellisesti tärkeän valuvian korjaamisella uudistus olisi voitu hyväksyä yksimielisesti.

– Ilmoitimme lain valiokuntakäsittelyn aikana halumme sopia korkeammasta perusrahoituksen tasosta niin opetusministerille kuin sivistysvaliokunnan hallituspuolueiden edustajille. Tukenamme olivat lähes kaikki asiantuntijat, jotka esittivät perusrahoituksen nostoa 50 prosentista 60 prosenttiin, entinen opetusministeri Gustafsson toteaa.

– Miksi yhteistyön käteen ei haluttu tarttua? Paheksun voimakkaasti tämän kokoluokan asiassa parlamentaarisen opposition näkemysten sivuuttamisen.

Hän korostaa, että sinänsä oikeat koulutuksen kehittämistavoitteet olisivat ansainneet laajan parlamentaarisen tuen, joka eduskunnalta olisi ollut saatavissa.

– Miksi ei haluttu oikeasti neuvotella ja sopia, vaan runnottiin tällä tavalla läpi hallituspuolueiden kertaalleen – jo ennen valiokuntakuulemisia – sopimaa esitystä, Gustafsson kysyy.

Gustafssonin mukaan tärkeää olisi ollut perusrahoitusosuuden noston ohessa huomioida uudistuksen tuomat lisäkustannukset, joiden esimerkiksi Kuntaliitto on arvioinut kohoavan jopa 84 miljoonaan euroon.

Lähiopetuksen turvaaminen olisi myös Gustafssonin mielestä ollut tärkeää saada lakiin ja tätä monet asiantuntijat ehdottivat. Lähiopetuksen väheneminen heikentää oppimistuloksia ja kasvattaa riskiä opintojen keskeyttämiseen.

Uusi koulutussopimusmalli asettaa monia haasteita oppilaitoksille, yrityksille ja opiskelijoille.

Ammatillisen koulutuksen reformin mukanaan tuoma uusi koulutussopimusmalli asettaa Gustafssonin mielestä monia haasteita paitsi oppilaitoksille, myös yrityksille ja opiskelijoille.

– Miten oppilaitoksen opettajien ja ohjaajien aika riittää työpaikalla tapahtuvaan ohjaamiseen? Miten työpaikkojen oletetaan järjestävän oman ohjauksensa ilman, että siihen osoitetaan resursseja?

– Esitimme koulutussopimuksen keston rajaamista ja opiskelijan ohjaamista oppisopimuskoulutukseen, mutta tämänkin esityksen hallituspuolueet torppasivat, Gustafsson hämmästelee.

Gustafsson toteaa, että hallituksen esitys on saanut osakseen paljon kritiikkiä myös siitä, ettei siinä huomioida koko toisen asteen kehittämistarpeita.

Sosialidemokraattien mielestä lukion ja ammatillisen koulutuksen yhteistyö on modernia ammattisivistystä ja esimerkiksi kaksoistutkintojen suorittaminen sisältää työelämän kaipaamia valmiuksia: hyvää yleissivistystä, kielitaitoa, luovaa ja aloitteellista toimintaa ja osaamista.

Ei ole yhtään varmaa, minne päädytään tämän uudistuksen myötä.

Gustafsson muistuttaa, että sosialidemokraateilla on osaamista ja valmiutta, vaikka viikossa, neuvotella hallituspuolueiden kanssa esitettyä parempi lainsäädäntö, joka paremmin turvaa laadukkaan oppimisen ja osaamisen.

Hän kertoo sosialidemokraattien olevan nyt äärimmäisen huolestuneita työpaikalla tapahtuvan ohjauksen laadusta ja todellisesta jatko-opintokelpoisuudesta.

─ Monet koulutuksen järjestäjät ja opettajat odottavat tätä reformia. Siinä on paljon oikeita aineksia, joita kannatamme. Mutta erään opetuspäällikön sanoin, ”ei ole yhtään varmaa, minne päädytään tämän uudistuksen myötä”.

– Sosialidemokraateille ammatillinen koulutus on niin tärkeä, että me haluamme, että on varmaa, minne päädytään isoa uudistusta toteutettaessa. Siksi lainsäädäntö ei meille esitetyssä muodossa käy ja siksi esitämme lainsäädännön hylkäämistä.