Hallituksen esittämän uudistuksen keskeisimpänä tavoitteena on lisätä tuntuvasti työpaikoilla tapahtuvaa oppimista. Esityksen mukaan oppilas laatisi opinto-ohjaajan tai opettajan avustuksella itselleen omakohtaisen opintosuunnitelman, jonka tavoitteena on auttaa opiskelijoita hankkimaan puuttuvaa osaamista itselleen kohdistetummin.

Hallituksen ajaman uudistuksen päämääränä on vastata työelämän nopeasti muuttuviin osaamistarpeisiin sekä turvata yrityksille ja työelämälle osaavien työntekijöiden saatavuus, opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laaksonen (kok.) luonnehti asiaa eilen.

Käytännössä uudistus tarkoittaisi sitä, että ammatillisten tutkintojen määrä vähenee noin puoleen.

– Niiden lukumäärä on ollut vähän luonnottoman iso. Toisaalta, kun tullaan yksittäisiin ammatteihin ja ammattien nimikkeisiin, tulisi niiden tarvetta arvioida varsin tarkasti.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ sai esitykseen läpi vaatimuksensa, jonka mukaan opiskelijaa arvioi jatkossakin ensisijaisesti opettaja. Jukka Gustafsson pitää tätä lähtökohtaisesti positiivisena asiana.

– Opettajien resurssien riittäminen pitää kuitenkin arvioida tarkasti sivistysvaliokunnassa hallituksen esityksen esittelyn jälkeen. Pidän tärkeänä, että oppilaan arvioimisessa on ammatillisen osaajan lisäksi pedagogista kokemusta, Gustafsson sanoo.

– Minulle sosialidemokraattina uudistuksen tärkein asia on opetuksen laadun turvaaminen kaikissa tilanteissa. Opetuksen laatu pitää osata arvioida myös näyttötyön yhteydessä.

Gustafssonin suhtautuminen erottautuu tässä elinkoinoelämän mielipiteestä, joka painottaisi mielummin osaamisen ammatillista arviointia. Gustafssonista on kuitenkin myös perusteltua, että asianomaisen ammatin ydinalueen tuntevat ihmiset olisivat mukana arvioimassa opiskelijoita.

Yhtenä uudistuksen keskeisimmistä muutoksista voidaan pitää sen vaikutusta alueelliseen tasa-arvoon. Gustafsson on huolissaan hallituksen esityksen vaikutuksesta alueelliseen tasa-arvoon kahdesta eri näkökulmasta.

– Ensinnä minua huolestuttaa esitetyn uudistuksen vaikutukset alueelliseen ammattikouluverkostoon. Esitetty uudistus voi johtaa arvaamattomiin muutoksiin Suomen ammatillisen osaamisen alueellisessa kohdentumisessa.

Toiseksi ongelmaksi Gustafsson noustaa hallituksen esityksen kohdan, jonka mukaan ammatillisen koulutuksen rahoituksesta 15 prosenttia tulisi työllistymisestä. Työllistymismahdollisuudet ovat hyvin aluekohtaisia ja tämä voi vaikeuttaa huomattavasti alueellisen tasa-arvon onnistumista.

Hallituksen esityksen myötä nuorten ja aikuisten koulutukseen haku yhdistyisi. Keväällä järjestettävä valtakunnallinen yhteishaku olisi tarkoitettu vain peruskoulun päättäville ja vailla ammatillista tutkintoa oleville. Muut hakijat voisivat hakeutua koulutusohjelmiin pitkin vuotta.

Gustafssonin mukaan kyseisen kaltainen järjestelmä on ollut käytössä jo muun muassa osissa Tampereen seudun ammattiopiston yksiköitä, jolloin opiskelijoiden opintoalan vaihtaminen tehdään hyvin joustavasti jopa kesken lukukauden.

Gustafsson muistuttaa, että peruskoulun päättymisen yhteydessä on tärkeää painottaa opinto-ohjausta ja yhteishakua sekä nuorten pääsyä jatkokoulutukseen.

Mikäli uudistukset hyväksytään eduskunnassa, Gustafsson peräänkuuluttaa sen tiukkaa seurantaa.

Hänen mielestään uudistuksen suurin ongelma on se, että ensiksi ammatilliselta koulutukselta vietiin yli 200 miljoonaa euroa, minkä jälkeen sille tehdään nopealla aikataululla hyvin laaja uudistus.

– Tässä uudistuksessa on niin paljon isoja asioita, joiden vaikutuksia ei tarkasti tiedetä.

Gustafsson kiinnittäisi huomiota alueellisen tasa-arvon toteutumiseen, opetuksen laadun tarkkailuun sekä etenkin kontaktiopetuksen määrään.

Ammatillisen koulutuksen lähiopetuksen määrä on laskenut viime vuosina huomattavasti. Gustafssonin mukaan tämä on huono kehityssuunta ja uudistuksessa keskeiseksi nousee se, miten uudistuksessa turvataan opetuksen laatu ja ammatillinen sivistys.

– Sosialidemokraateille on tärkeää, että saamme monipuolisesti osaavia ammattilaisia, joilla on ammattisivistys. Emme halua, että tulee kapea-alaisia ammattitutkintoja, vaan opiskelijoiden tulee saada myös kunnon teoriaopetusta ja yleissivistys, joka antaa tosiasiallisen mahdollisuuden jatko-opintoihin korkea-asteelle sekä eväät ja kipinän elinikäiselle oppimiselle.