SDP:n kansanedustajan, ex-työministeri Lauri Ihalaisen mukaan yksi varsin radikaalilta kuulostava mutta tärkeältä avaukselta vaikuttava esitys oli, että Pohjoismaiden hallitukset edistäisivät kaikille pakollista aikuis- ja täydennyskoulutusta.

Tavoitteena olisi varmistua siitä, että kaikki voisivat osaamisensa puolesta pysyä työelämän muutoksessa mukana sekä pienentää pudokkaiden ryhmää, joilla on selviytymisvaikeuksia työssä esimerkiksi digitalisaation vuoksi.

Raportin laatija esitti, että hallitukset yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa testaisivat käyttöönottoa pilottihankkeilla.

Pakollisuuden sijaan Suomessa voitaisiinkin luoda kaikille aito mahdollisuus työn ja oppimisen yhdistämiseen ja koulutukseen.

Työelämän muutoksissa ja kyvyssä siirtyä työstä ja ammatista toiseen eikä työttömyyteen on koulutus parasta työsuhdeturvaa ja keino pitää kaikki mukana työelämässä.

– Tarvitaan siis työn ja oppimisen uusi liitto, jossa oppiminen ja koulutus ovat osa työtä ja nykyaikaista työsuhdetta, Ihalainen painottaa.

Liian monella on riski pudota osaamisvajeen takia kyydistä ja joutua työttömäksi.

Suomessa on noin 100 000 alle 30-vuotiasta nuorta aikuista, joilla eri syistä on vain peruskoulupohja, jolta ponnistaa työelämässä.

– Näiden nuorten aikuisten tueksi rakennettiin viime hallituskaudella nuorten aikuisten osaamisohjelma, jonka avulla tuhansia nuoria sai vähintään toisen asteen koulutuksen ja samalla paremmat valmiudet työhön tai jatko-opintoihin. Näiden nuorten aikuisten työurat kasvoivat keskimäärin yli kuudella vuodella heidän saadessa vähintään toisen asteen koulutuksen, Ihalainen kertoo.

Ihalainen muistuttaa, että alhaisen koulutuksen ja työttömyyden välillä on voimakas kytkös.

– Kun työvoimapoliittisen koulutuksen rahoitusta on leikattu, paine päästä omaehtoiseen koulutukseen on kasvanut. Kaikki halukkaat eivät kuitenkaan saa nykyisin oikeutta omaehtoiseen koulutukseen. Jatkossa on varmistuttava siitä, että työtön voi opiskella työttömyysturvalla.

Ihalainen pitää perusteltuna, että omaehtoiseen koulutukseen pääsyä helpotetaan ja pääsykriteereistä voitaisiin luopua määräajaksi.

– Työelämässä henkilöstön osaamisen vahvistamisesta ja koulutuksesta tulisikin tehdä aito yhteisen paikallisen sopimisen asia. Kaikilla työpaikoilla tulisi olla henkilöstön koulutus- ja kehittämissuunnitelmat. Niin sanotun kolmen päivän koulutusmahdollisuutta ja yrityksille tulevaa verokannustinta soisi käytettävän enemmän.

– Mikäli haluamme, että työurat aidosti pitenevät ja työllisyysaste saadaan nousemaan, koulutuksen ja työn limittyminen on aivan keskeisessä asemassa.

Suomi pärjää vain osaamisen yhteiskuntana, Lauri Ihalainen sanoo.

– Siksi tarvitsemme aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksen uudistamalla lainsäädäntöä ja aikaansaamalla työmarkkinajärjestöjen välille kunnianhimoisen työelämään liittyvän koulutussopimuksen niin keskusjärjestöjen kesken kuin räätälöityjä sopimuksia toimialakohtaisesti.

Ihalaisen mielestä koulutusyhteistyö voisi olla tapa laajentaa paikallista sopimista yritysten ja työntekijöiden hyvällä yhteistyöllä.

Suomi voisi osallistua pohjoismaiseen pilottihankkeeseen esimerkiksi jonkin toimialan tai maakunnan osalta. Raportissa esitetty pakollisuus kannattaisi Ihalaisen mielestä korvata kokeilulla.

Täydennyskoulutuksen lisääminen kannattaisi Ihalaisen mukaan nähdä suurena mahdollisuutena työelämän nopeassa ja voimakkaassa muutoksessa.