Silti on hyvä muistaa, ettei tämä ole ensimmäinen sotatalvi edes ukrainalaisille.

Sota Ukrainassa alkoi jo 2014, Venäjän tekemällä Krimin miehityksellä ja Donbassin alueen valtauksella.

Nopean alun jälkeen rintamalinjat vakiintuivat ja pienellä liekillä palava sota jatkui ja jatkui. Siitä oli jo muotoutumassa yksi niistä jäätyneistä konflikteista, joita Venäjä on suunnitelmallisesti lähiympäristöönsä rakentanut.

HELMIKUUSSA Venäjän aikeena oli vallata Ukraina nopeasti. Se olisi voinut hyvinkin onnistua, elleivät ukrainalaiset presidenttinsä johdolla olisi nousseet vastarintaan. Sen jälkeen mukaan Venäjän asevoimia alkoivat piinata johtamisen ja logistiikan ongelmat, joille ei loppua näy.

Toisessa vaiheessa Venäjä kirjaimellisesti ampui itseään eteenpäin valtavilla tykistökeskityksillä. Sekä hyökkääjä että puolustaja käyttivät näissä kulutussodan taisteluissa valtavasti voimavarojaan. Kumpikin osapuoli kärsi suuria tappioita, vaikka rintamalinjat liikkuivat vain vähän.

Tämän vaiheen seurauksena on nähtävissä, että Venäjän joukkojen ja ammusvarastojen määrät eivät olekaan loputtomia. Maa joutui vastaamaan pulaan ensin “rajoitetulla” liikekannallepanolla ja sen jälkeen osittaisen sotatilan käsitteellä.

Edellisen tavoitteena on taata riittävä miesvoima puolustamaan nykyisiä asemia. Jälkimmäisen yksi päätavoite on valjastaa elinkeinoelämä suoraviivaisemmin sotaponnistelujen käyttöön.

Kolmannessa vaiheessa Ukraina lähti vastahyökkäykseen, tehtyään kesästä asti siihen huolellista pohjatyötä. Toimintatapaa on kuvattu tuhannen viillon taktiikaksi, jossa tekemällä jatkuvasti vahinkoa muun muassa venäläisten huolto- ja johtamisyhteyksille, muokataan tilannetta pikkuhiljaa itselle edullisemmaksi.

Tämän taktiikan onnistumisessa tarkka ja ajantasainen tiedustelutieto sekä omista että länsimaiden lähteistä on keskeistä.

OLLAANKO Ukrainassa jo nyt siirtymässä sodan neljänteen vaiheeseen, on vielä hankalaa sanoa. Ukrainalaiset ovat toimineet hyvin taitavasti ja linjakkaasti piilottaessaan asioita, joista he eivät halua kertoa.

Toisaalta he ovat hyvin avoimesti jo pitkään ilmoittaneet aikovansa työntää Venäjän pois alueeltaan, mukaan lukien Krimin niemimaalta.

Talvi ei tule pysäyttämään sotaa, mutta tekee isoista joukkojen liikkeistä haastavampia. Taistelukentällä aloite on Ukrainalla ja Venäjä näyttää pyrkivän lähinnä pitämään nykyiset asemansa kevääseen asti.

Silloin Kremlin sodanjohdolla pitäisi olla käytössä runsaasti lisää tämän syksyn liikekannallepanon avulla vahvistettuja ja luotuja joukkoja.

Sitä ennen Ukraina yrittänee jatkaa vastahyökkäystään. Saattaa olla, että Venäjä onnistuu torjumaan yritykset tai sitten heidän rintamansa voi romahtaa kokonaan.

Talven taistelujen toteuma asettunee jonnekin noiden vaihtoehtojen välille.

VENÄJÄN sotaponnistelut ovat tällä hetkellä keskittyneet Ukrainan yhteiskunnan tuhoamiseen ja siviilien elämisen edellytysten heikentämiseen.

Terroripommituksilla on tavoitteena paitsi heikentää ukrainalaisten vastarintaa, myös saada suuret määrät siviilejä liikkeelle länteen. Venäjän keinovalikoimaan on aiemminkin kuulunut pakolaisaaltojen synnyttäminen.

Loppujen lopuksi sodan kulku riippuu kaikkein eniten yhdestä ainoasta asiasta: lännen Ukrainalle antamasta tuesta, sen määrästä ja laadusta.

Ukrainalaiset ovat enemmän kuin halukkaita vapauttamaan maansa, mutta he tarvitsevat siihen välineitä. Samaan aikaan on pidettävä pystyssä Ukrainan taloutta, josta hyökkäyssota on hävittänyt ison osan.

TULEVAN talven aikana on luvassa Venäjän konnankoukkuja, joilla se yrittää heikentää demokraattisten maiden haluja tukea Ukrainaa.

Käytössä ovat ainakin energiaan ja sen hintaan liittyvät mahdollisuudet, pakolaiset ja oikeastaan mitkä tahansa keinot, jotka lietsovat länsimaiden ihmisissä tyytymättömyyttä.

Venäjästä poiketen demokraattisissa maissa kansalaisten tyytymättömyydellä kun on vaikutusta poliitikkojen valintoihin.

Demokratiassa saa ja pitää kritisoida poliittisia päätöksiä. Mutta juuri nyt on aika miettiä myös sitä, ovatko jotkut ikävät asiat välttämättömiä vapauden ja demokratian puolustamiseksi.

Kyse ei ole vain Ukrainassa käytävästä sodasta, vaan taustalla on laajempi konflikti Venäjän ja demokraattisten maiden välillä. Kremlin vuosi sitten julkistamat vaatimukset yrittivät sanella myös Suomelle sallittuja turvallisuusratkaisuja.

Meillä voi olla hyvinkin kova talvi edessä. Mutta vielä kovempi se on joka tapauksessa Ukrainassa. He ovat valmiita sen kestämään. Siksi sitä voi odottaa meiltäkin.

Tämän talven motoksi voikin ottaa “Kohti vapauden kevättä!”