Kolumnit
8.2.2018 13:05 ・ Päivitetty: 8.2.2018 13:20
Jos SDP:n puheenjohtaja on oikeasti masinoinut tuhansia ihmisiä torille lakkoilemaan, miksi hän ei käyttäisi valtaansa useammin?
Talous on kääntynyt nousuun, työttömyys laskuun ja ensimmäistä kertaa vuosiin Suomessa keskustellaan vilkkaasti työllisyyspolitiikasta.
10 000 ihmistä kerääntyi Senaatintorille osoittaakseen mieltä työttömien puolesta, hallituksen toimia vastaan. Vastustus, jopa viha, lähti kansalaisista itsestään.
Kuten lähes kaikkien tämän hallituksen työelämähankkeiden, myös aktiivimallin takana vaikuttaa syksyn 2015 ”pakkolakipaketti”, jonka aiheuttamasta umpikujasta päästiin ulos kilpailukykysopimuksella. Kilpailukykysopimus saatiin aikaan mahdottomalta näyttäneessä tilanteessa, kun SAK tarjosi ratkaisun, joka pidensi työaikaa, jäädytti palkankorotukset ja siirsi sosiaalimaksuja työnantajilta palkansaajille. Samalla sovittiin, ettei työttömyysturvaa tällä hallituskaudella enää leikata. Ilman SAK:ta hallitus ja Suomi olisivat olleet pulassa.
Rettelöijiä ette siitä joukosta löydä.
Akavalaisessa liitossa työskentelevänä, SAK-taustaisena korkeasti koulutettuna kaupunkilaisena olen monille tuttavilleni saanut loputtomiin kertoa, mitä SAK tekee ja mitä SAK ei tee. SAK ei masinoi lakkoja. SAK ei ole mielenilmausliike tai ei-liike, vaan sopimusyhteiskunnan kantava voima ja merkittävä yhteiskunnallinen vakauttaja. Puhukaa SAK:n puheenjohtajien, edunvalvontajohtajien tai ekonomistien kanssa – rettelöijiä ette siitä joukosta löydä.
Aktiivimallin ympärillä käydyssä keskustelussa SAK:ta on yritetty niputtaa SDP:n käsikassaraksi. Yritysjohtajilta on jopa kuultu, että SDP:n puheenjohtaja on masinoinut tuhannet ihmiset torille ja lakkoilemaan.
Tällaiset puheet sekä rasittavat että hymyilyttävät. Jos SDP:n puheenjohtajalla oikeasti olisi kyky ohjailla kansalaisia, miksi hän ei käyttäisi valtaansa useammin? Jostain syystä yritysjohtajien on vaikea ymmärtää, että tavalliset ihmiset eivät yleensä ole ammattiliittonsa, vielä vähemmän jonkun puolueen määräiltävissä.
Lisää aiheesta
Totuus on, että aktiivimallin kansalaisissa synnyttämä tyrmistys tuli koko lailla yllätyksenä kaikille.
Moni hallituspoliitikko on syytellyt SDP:tä kansalaisten huoliin sotkeutumisesta.
Mallia valmisteltiin yli vuosi. Ammattiyhdistysliike, STTK ja Akava mukaan lukien, yrittivät parhaansa mukaan piipittää, että malli on byrokraattinen, eriarvoistava ja kilpailukykysopimuksen vastainen. SDP oli samaa mieltä. Ketään ei kiinnostanut. Joulun alla kaikki huomio keskittyi alkoholilakiin ja presidentin pahastumiseen Helsingin Sanomien tiedustelu-uutisoinnista.
Vasta Martin-Eric Racinen laatima kansalaisaloite sai vyöryn liikkeelle. Ammattiyhdistysliikkeelle oli enemmän kuin luontevaa asettua tukemaan aloitetta, joka oli yksi yhteen sen tavoitteiden mukainen. Paine ei tullut SAK:n toimistolta, se tuli kentältä. Luontevaa tukeminen on myös SDP:lle, joka on kritisoinut aktiivimallia alusta alkaen.
Julkisuudessa ammattiyhdistysliikkeen ja puolueen roolit ovat puuroutuneet. Moni hallituspoliitikko on syytellyt SDP:tä kansalaisten huoliin sotkeutumisesta. Syytös on absurdi: mitä poliitikot oikein tekevät, jos eivät ymmärrä kansalaisten kokemuksia ja yritä ratkoa heidän kokemiaan ongelmia?
Parhaassa tapauksessa mielenilmaus ja sitä ympäröivä raivo ja keskustelu saavat aikaan sen, että hallitus ymmärtää muuttaa eduskunnan jo antamaa lakia. Jo sillä, että omaehtoinen työnhaku ja opiskelu luettaisiin aktiivisuudeksi, saataisiin paljon aikaan. Tällaisessa mallissa aktiivisuusvaatimusta työkykyisillä voisi olla jopa varaa kasvattaa.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.