Tilanne olisi harvinainen. Viimeisin komission johdossa nähty saksalainen on sen historian ensimmäinen puheenjohtaja Walter Hallstein, jonka kausi päättyi vuonna 1967. Viime vuosina komission johtajana on totuttu näkemään pienemmistä maista nousseita poliitikkoja.

Mutta jos Merkel haluaa ujuttaa saksalaisen komission piikkipaikalle, onnistuisiko se? Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen arvioi, että vaikka liikkuvia palasia on paljon, on myös Merkelin neuvotteluasema hyvä.

– Kun katsoo milloin viimeksi komission johdossa on ollut saksalainen, niin siitä on kyllä aikaa kulunut, hän toteaa.

Ulkopoliittisen instituutin (UPI) johtaja Teija Tiilikainen. Lehtikuva.

Muutaman mutkan takana temppu kuitenkin olisi. Vaikkei asiaa ole kirjattu virallisiin sääntökirjoihin, viime europarlamenttivaalien yhteydessä Euroopan parlamentin ryhmittymät sopivat yhteisesti niin sanotusta kärkiehdokkuusmenetelmästä. Kukin puolue nimitti ennen vaaleja oman kärkiehdokkaansa, ja vaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousseen ryhmittymän ehdokas nousi komission johtoon.

Myös Tiilikainen pitää kaikista todennäköisimpänä, että EPP jatkaa parlamentin suurimpana ryhmittymänä. Tämä tukee osaltaan Merkelin tavoitteita ajaa saksalainen komission piikkipaikalle, onhan hän itse kenties tärkein EPP:n johtajista.

– Mutta vaalit käydään vaaleina ja sitten katsotaan.

Mutat eivät kuitenkaan lopu vielä tähän. Mikäli kärkiehdokkuusmenetelmä pitäisikin ensi keväänä, tarvitsee parlamentin suurimman puolueen esittämä ehdokas vielä EU:n jäsenmaiden hyväksynnän.

Tiilikainen muistuttaa lisäksi, että komission puheenjohtaja on vain yksi osa palapeliä, josta Euroopan johto muodostetaan. Samassa ruljanssissa päätetään myös muun muassa Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja, Euroopan keskuspankin pääjohtaja sekä Euroopan parlamentin puhemies.

Viime vuosina Saksa on ollut nimityspolitiikassaan varsin vaatimaton. Saksa on tukenut useita kertoja pienemmistä jäsenmaista nousseita ehdokkaita EU:n johtopaikoille. Ajatuksena on ollut pitää Euroopan hartiat leveinä, valtaa on haluttu antaa jäsenmaille väkimäärästä tai maantieteestä riippumatta. Ideana on ollut pitää kaikki mukana yhteisessä projektissa. Jos Merkel siis haluaisi komission puheenjohtajaksi saksalaisen, pitäisi tämän sopia muiden ykkösvirkojen valintapalapeliin.

Mutta miksi Merkel nyt kaikkien näiden vuosien jälkeen näyttää haluavan saksalaisen komission puheenjohtajaksi yks kaks yllättäen? Tiilikainen näkee osasyyn kysymykseen löytyvän Saksan sisäisestä keskustelusta.

– Saksassa on esitetty näkemyksiä, että maan pitäisi ottaa painoarvonsa mukaista roolia EU-politiikassa.

Tähän asti Saksa on tietyllä tavalla väistänyt vastuuta. Tiilikainen huomauttaa, kuinka Saksassa historian painolasti on tuottanut sille johtamisongelmia: On pelätty, että historia lyö takaisin. Saksa onkin esiintynyt taustalle vetäytyvänä Euroopan vakauttajana esimerkiksi Ranskan ja Britannian pitäessä meteliä. Nyt tilanne on muuttumassa, esimerkiksi brexitin myötä.

– Keskustelussa on noussut esiin, että Saksan pitäisi ikään kuin normalisoitua ja käyttää johtajuutta. Tätä toivetta on kuulunut myös Saksan ulkopuoleltakin. On esitetty, että Euroopan johtajuus on hukassa, Tiilikainen pohtii.

Hän kuitenkin muistuttaa, että puhuttaessa komission puheenjohtajasta, puhutaan tuolista, joka on jäsenmaista riippumaton ja eurooppalaista etua edistävä. Mutta tuskinpa siitä Saksalle haittaakaan olisi, jos tuolissa istuisi saksalainen puheenjohtaja.

– Saksalaiset kasvot komission johdossa voisi miellyttää maan sisäpolitiikkaa.

Tiilikainen pohtii lisäksi, että Merkel saattaa kantaa huolta myös perinnöstään unionijärjestelmässä. Kyseessä voi siis olla Merkelin jättämästä manttelista, jolla hän petailee Saksalle keskeistä asemaa unionissa myös oman pitkän kanslerikautensa jälkeen.

– Olen itse aikaisemmin arvioinut, että Merkel olisi itsekin saattanut olla kiinnostunut paikasta. Ja voihan hän sitä yhä ollakin. Mutta tällä hetkellä lienee käynnissä Merkelin viimeinen kausi Saksan liittokanslerina. Hän saattaa haluta asemoida saksalaisia vähän paremmin.

Verkkojulkaisu Politicossa arvioitiin Merkelin myös kääntäneen katseensa komission suuntaan sen jälkeen, kun hänen suosikkinsa, Bundesbankin johtaja Jens Weidmannin, hyväksyntä Euroopan keskuspankin johtoon näytti epävarmalta. Lehden mukaan Merkel ei välttämättä koe niin tärkeäksi saada oman maansa edustajaa EKP:n johtoon, sillä sen ylemmässä johdossa ymmärretään ilman saksalaista johtajaakin Euroopan suurimman talouden merkitys euroblokin eheydelle.

Tiilikainenkin muistuttaa, että EKP on saksalaisen mallin mukaan rakennettu keskuspankki, joka on poliittisesta järjestelmästä riippumaton ja sen perussopimukseen kirjattujen tavoitteiden määritelmä on kapea-alainen. Siksi keskuspankki ei tarvitse saksalaista johtajaa ymmärtääkseen maan painoarvon.

Lehtitiedoissa Merkelin komission johtoon kaavailemiksi ehdokkaiksi on heitelty muun muassa Saksan talousministeri Peter Altmaier sekä maan puolustusministeri Ursula von der Leyen.

– Altmaier on Merkelin luottohenkilö ja hän on hoitanut aikaisemminkin EU-politiikkaan liittyviä tehtäviä. Mutta toisaalta komission puheenjohtajana ei ole koskaan ollut naista. Nainen voisikin olla houkutteleva vaihtoehto. Olisiko naispuheenjohtajan vuoro, Tiilikainen kysyy.

– Viime kädessä kysymys on siitä, että on löydettävä henkilö, joka kelpaa muissakin jäsenmaissa ja EPP:ssä. Jos Merkel haluaa saada saksalaisen läpi, pitää hänellä olla useamman henkilön valikoima, joita sitten kulisseissa testataan.

Tiilikainen huomauttaa, että usein EU-valinnoissa on noudatettu vanhaa totuutta: Kaikkein vahvimmilla komission johtoon on sellainen henkilö, jonka nimi ei pyöri julkisuudessa. Ja julkisuudessakin on tietysti ollut tyrkyllä muitakin ehdokkaita kuin vain saksalaisia. Esimerkiksi EU:n puolelta brexit-neuvotteluita johtava ranskalaisen Michel Barnierin ja Liettuan presidentin, aikaisemmin komission rahoituksen suunnittelusta ja talousarviosta vastaavana komissaarina toimineen Dalia Grybauskaitėn on kerrottu olevan vahvoilla.

Myös suomalaisia on pyörinyt listauksissa. Kun komissaari Jyrki Katainen (kok.) ilmoitti ettei aio asettua ehdolle, on Alexander Stubbin (kok.) nimi liitetty puheenjohtajakilpaan.

EPP kokoontuu marraskuussa Suomeen, ja kokouksessa linjataan mitä todennäköisemmin myös puolueen kärkiehdokas. Mikäli Merkel haluaa oman ehdokkaansa komission johtoon, tarkoittaisi Helsingissä tehty nuijan kopautus todennäköisesti kuoliniskua myös suomalaisten puheenjohtajahaaveille. Tiilikainen kuitenkin muistuttaa, että vielä on vaikea ennustaa kokouksen lopputulosta.

– Emme tiedä vielä, onko Merkelillä käynnissä vakavasti otettava projekti vai onko nyt vasta heitetty koepallo. Ja sitten matkassa on vielä monta muuttujaa. Ja vaikka puolueet todennäköisesti asettavat kärkiehdokkaat, eivät jäsenmaat välttämättä sitoudu menettelyyn.

– Lisäksi, kun viime vaalien yhteydessä puolueet omin päin toteuttivat kärkiehdokasmenettelyn, jätettiin kuitenkin nimenomaan Merkelin toiveesta kirjaamatta, ettei sopimuksella sinetöidä kärkiehdokasmenettelyn käyttöä tulevaisuudessa, Tiilikainen muistuttaa.