Kommentti: Reijo Paananen kertoi tänään pienen tarinan Kinnulasta — sen lisäksi SDP:n puoluesihteerikisa on taas lähtöpisteessä

Kuva: Kari Hulkko

SDP:n puoluesihteeri Reijo Paananen kertoi tänään pienen tarinan Kinnulasta. Tai ei se tarina kerro varsinaisesti Kinnulasta, ja kertoo kuitenkin. Kuka edes on kuullut Kinnulasta?

Reijo Paananen on.

Kinnula sijaitsee Keski-Suomen maakunnan pohjoisosassa Suomenselän vedenjakaja-alueella. Asukkaita ei ole kuin 1700. Tuppukylä, sanoisivat useimmat. Kuten useimmissa pienissä suomalaiskunnissa, myös Kinnulassa keskusta on selvä ykkönen. Ei SDP:kään aivan hunningolla ole: sillä on kolme paikkaa valtuustossa — yhtä monta kuin kokoomuksella.

Paananen on käynyt Kinnulassa. Hän kertoi puoluevaltuuston edessä sunnuntaina, kuinka oli käynnillään kuullut paikallisilta, ettei kunnassa ollut käynyt yksikään SDP:n puoluejohtoa edustava päättäjä 27 vuoteen.

27 vuoteen.

Paananen nousi puoluesihteeriksi vuonna 2012. Hän oli hakenut tehtävään ennenkin, silloinkin kun muuan Mikael Jungner tuli valituksi. Jungnerin osin kaoottisen kauden jälkeen Paananen on istunut puoluesihteerinä neljä ja puoli vuotta. Hänellä ei ollut vastaehdokkaita vuonna 2014.

Nytkään vastaehdokkaista ei voi sananmukaisesti puhua, koska emme tiedä, onko Paananen ehdolla.

Palvelualojen ammattiliiton yhteiskuntakuntasuhteiden päällikkö Hanna Kuntsi on edelleen ainoa, joka on kertonut tavoittelevansa SDP:n puoluesihteerin paikkaa helmikuun puoluekokouksessa. Kuntsi sanoi Demokraatin haastattelussa syyskuussa tarjoavansa selkeän vaihtoehdon.

Monien kulmakarvoja saattoi kohottaa seuraavan kappaleen loppuosa:

— Jos haluamme, että puoluesihteeri oikeasti uudistaa järjestötyön toimintatapoja, nostaa kampanjaosaamisen tasoa ja kykenee levittämään uusia ideoita ja työkaluja, se vaatii nimenomaan organisaation johtamista, tiimityöskentelyn kehittämistä ja järjestökoneen saumattomuuden parantamista. Se yksinkertaisesti ei tapahdu niin, että käyttää aikansa kiertämiseen hajautetusti siellä ja täällä.

Kuntsi ei kävisi Kinnulassa. Hän toi heti rohkeasti esiin sen, mitä häneltä ei kannata odottaa, jos hän tulee valituksi. Kuntsi puhuu poliittisen organisoinnin, järjestämisen merkityksestä ja viittaa muun muassa Barack Obaman kampanjoihin.

Reijo Paananen oli sanonut vain päivää aiemmin Demokraatille, että kaipaa keskustelua tehtävän luonteesta.

– Nyt on aika miettiä sitä, mihin puoluesihteeriä seuraavilla vaalikausilla ja puoluekokouskausilla tarvitaan. Mikä on se keskeisin juttu, mitä nyt haetaan. Tätä kautta sellaiset ihmiset, jotka huomaavat, että tämähän on just sellaista missä olen hyvä, voivat tulla esille ja asettua ehdolle.

Tosiasiassa Paananen toistikin sen, minkä oli sanonut jo syyskuussa.

Tätä keskustelua ei ole juuri käyty, korkealla tai matalalla, tai sitten sitä on käyty jossain, jonka olemassaolosta edustamani media ei ole ollut tietoinen.

Siitä ei ole ollut tietoinen myöskään puoluesihteeri Paananen, joka ilmoitti tänään olevansa käytettävissä työmarkkinoilla helmikuun jälkeen. Paananen sanoi myös, että jokainen hänen vastuullaan ollut linjaus, ohjelma ja asiakirja on kirjoitettu. Monet paikallaolijat, minä mukaan lukien, ja puhetta muualta käsin kuunnelleet otaksuivat Paanasen sanoneen, että työ on valmis ja ettei hän hae jatkoa puoluesihteerinä.

Tosiasiassa Paananen toistikin sen, minkä oli sanonut jo syyskuussa. Toisin sanoen: millaista puoluesihteeriä nyt haetaan?

Kun Paananen valittiin puoluesihteeriksi, kaivattiin kentän kiertäjää. Digiorientoituneen Jungnerin jälkeen oli tilaus perinteisemmälle puoluesihteerille. Paananen on ollut se puoluesihteeri. Nyt tilanne tuntuu olevan jossain näiden ääripäiden välissä. Vanhan tarpeen ja uuden kaipuun keskellä. Ja ehkä se on siksi epämääräinen.

Puoluesihteerin valitsee SDP:ssä puoluekokous. Puheenjohtajalla on sananvaltaa, mutta puoluekokousedustajat äänestävät itsenäisesti. Paananen on oikeassa siinä, ettei hänen kaipaamaansa keskustelua ole käyty tai jos on käyty, se ei ole hänenkään tiedossaan. Mutta mitä hänen avoimen, hämmentävänkin ulostulonsa jälkeen seuraa?

Demariväen tunnelmia Paanasen puheesta, jossa hän ilmoittautui yhtäaikaa työmarkkinoille ja ehkä puoluesihteerikisaan, kuvasti esimerkiksi kansanedustaja Joona Räsäsen twiitti:

”Ei se ihme ole, jos meitä välillä syytetään siitä, että ei mene viesti perille.”

SDP:n puoluesihteerikilpailu on toisin sanoen lähtöpisteessään. Reijo Paananen haluaa edelleen lisätietoa siitä, millaista puoluesihteeriä haetaan. Hanna Kuntsi on ehdolla. Kukaan muu ei ole kertonut aikeistaan. Sen verran tänään kuitenkin liikahti, että Milttonin Brysselin toimiston johtava asiantuntija Antton Rönnholm kertoi harkitsevansa ehdolle lähtöä.

Syyskuusta tilanne eroaa eniten siten, että nyt on marraskuu.

Keskustelua aiheesta

Haluatko Suomen Natoon? – sitten kuulut todella piskuiseen vähemmistöön

Kuva: Lehtikuva
Turhaan heiluu Nato-lippu. Suomalaiset eivät sinne halua.

Lähes 40 prosenttia toivoo, että Suomi pysyisi sotilaallisesti liittoutumattomana. Tämä ilmenee Reserviläisliiton KantarTNS:llä teettämästä kyselystä, johon vastasi reilut tuhat suomalaista.

Toiseksi parhaana keinona järjestää Suomen puolustus pidettiin EU:n piirissä tapahtuvan sotilaallisen yhteistyön laajentamista ja kehittämistä. Sitä kannatti noin neljännes vastaajista.

Reilu kymmenesosa haluaisi puolustusliiton Ruotsin kanssa, ja samoin reilu kymmenesosa valitsisi Nato-jäsenyyden.

Ja taas leimahti hallituksessa veroriita – SDP:ltä vaihtoehto: ”Tämä vero toisi 230 miljoonaa euroa kassaan vuoden aikana”

Kuva: thinstock

SDP:n varapuheenjohtaja, kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta ihmettelee, että vain viikko vene- ja moottoripyöräverojen hautaamisen jälkeen hallitus riitelee jälleen verotuksesta.

– Nyt hallituksen suurennuslasin alla vaikuttaa olevan pohtia arvonlisäveron ja osinkoveron nostamisesta, Feldt-Ranta pohtii viitaten Ylen uutiseen.

Hän muistuttaa, että arvonlisäveron korotus nostaisi lääkkeiden ja ruuan hintaa ja kohdistuisi kovimmin köyhiin ja pienituloisiin.

Feldt-Rannan mukaan hallitus yrittää nyt löytää uusia veroja perumiensa vene- ja moottoripyöräverojen tilalle. Näiden verojen kustannusvaikutus olisi ollut 42 miljoonaa euroa vuositasolla.

– Hallitus on itse aiheuttanut verovajeen, jota se nyt yrittää paikata tavallisten suomalaisten pussista.

Kertoo paljon siitä keiden asialla hallituspuolueet ovat.

Hän painottaa, että hallitus teki valtion kassaan 59 miljoonan euron vuotuisen loven, kun tämän vuoden alusta otettiin käyttöön miljoonaperijöiden veroale.

– Ihminen, joka perii kahden miljoonan euron arvoisen kiinteistön pääkaupunkiseudulla, maksaa tänä vuonna 50 000 euroa vähemmän veroa kuin viime vuonna, Feldt-Ranta laskee.

Feldt-Ranta esittääkin, että hallitus voisi halutessaan esittää finanssimarkkinoiden ottamisesta verotuksen piiriin, kuten Ruotsissa ja Tanskassa on tehty. Pohjoismaisten naapureiden tavoin käyttöönotettava vero toisi valtion kassaan 230 miljoonaa euroa vuositasolla.

– Kertoo paljon siitä keiden asialla hallituspuolueet ovat, kun ne mieluummin kohdentuvat kaikki lisäverot tavallisten suomalaisten maksettaviksi, alentavat miljoonaperijöiden veroja eivätkä halua verottaa finanssisektoria samantasoisesti kuin muut EU-maat – Ruotsista ja Tanskasta puhumattakaan, Feldt-Ranta arvostelee.

”Jos nimi noteerataan, on tehnyt hyvää työtä” – Orpo huhuista Kataisen ympärillä

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Kuvassa Jean-Claude Juncker ja Jyrki Katainen.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoo, ettei hänellä ei ole tietoa siitä, että EU-komission puheenjohtaja olisi vaihtumassa kesken kauden. Kansainvälisessä lehdistössä on jälleen nostettu Jyrki Kataisen nimi esille veikkailuissa komission uudesta puheenjohtajasta.

Orpo kertoo nähneensä uutisotsikon, mutta muutoin hän ei ole siitä tietoinen eikä ole keskustellut asiasta Kataisen kanssa.

Komission nykyinen puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ei aio asettua ehdolle enää uudelle kaudelle. Italialaislehti La Repubblica arvioi maanantaina, että Juncker saattaisi väistyä paikalta jo lähiaikoina.

– Ainahan huhuja pyörii. Näin jonkin uutisotsikon, mutta en ole muuten tietoinen, Orpo sanoi suomalaistoimittajille ennen euroryhmän kokousta Brysselissä.

Nimen nouseminen esiin on hänestä merkki hyvin tehdystä työstä.

– Jos Kataisen nimi noteerataan, on hän varmasti tehnyt hyvää työtä.

Kataisen nousu veikkailuihin on luonnollista, sillä hän on komission varapuheenjohtaja ja samasta EPP-puolueesta kuin Juncker. Komission tiedottaja kiisti jälleen maanantaina, että Juncker olisi väistymässä kesken kauden.

Moottoripyöräverosta suivaantunut entinen PS-vaikuttaja kuntavaaleihin – nyt SDP:n listoilta

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Perussuomalaisista viime vuoden lopulla eronnut nokialainen valtuutettu Mika Laakso lähtee ehdokkaaksi kuntavaaleihin – nyt sosialidemokraattina. Asia varmistui maanantaina.

Nokian sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö ottaa ilomielin Laakson riveihinsä.

– On hienoa saada Mika Laakso mukaan demareiden ehdokaslistalle. Hän on osoittanut yhteistyökykynsä ja sitoutumisensa yhteiseen tekemiseen nokialaisten hyväksi vuosien aikana, Nokian Demarien kunnallistoimikunnan varapuheenjohtaja Arja Laitinen toteaa.

Laakso toimi yli kahdeksan vuotta Nokian kaupunginvaltuustossa perussuomalaisten ryhmäpuheenjohtajana sekä kaksi vuotta Nokian kaupunginhallituksessa 2. varapuheenjohtajana. Hän oli myös perustamansa Nokian perussuomalaiset ry:n puheenjohtaja sekä useita vuosia perussuomalaisten Pirkanmaan piirihallituksessa.

Mika Laakso totesi perussuomalaisista erotessaan olleensa usein puoluejohdon kanssa eri mieltä asioista, mutta silti puolustaneensa perussuomalaisia ajatuksia.

Kuppi meni niin sanotusti nurin perussuomalaisten venkoilusta moottoripyöräveron kanssa.

– Tähän vedän kuitenkin rajan. Moottoripyörät ja niihin liittyvä elämäntapa, veljeyden ja yhteenkuuluvuuden tunne, ovat minulle moninverroin tärkeämpiä kuin puoluepolitiikka, Laakso perusteli tuolloin Ylelle.

Kuntavaaleihin liikenee yhteensä 3 miljoonaa euroa – Vaaliruuhka pienentää puolueiden budjetteja

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

Eduskuntapuolueet käyttävät kuntavaaleihin vähemmän rahaa kuin edellisellä kerralla vuonna 2012. Kahdeksasta eduskuntapuolueesta neljä kertoo pudottavansa selkeästi vaalibudjettiaan. Kolme puoluetta aikoo käyttää vaalikampanjaansa suunnilleen yhtä paljon rahaa kuin edellisissä kuntavaaleissa.

Puolueet kertovat käyttävänsä kuntavaaleihin yhteensä noin kolme miljoonaa euroa. Edellisissä kuntavaaleissa puolueet käyttivät noin 3,8 miljoonaa euroa. Eniten rahankäyttöään hillitsevät kokoomus ja SDP, jotka sanovat käyttävänsä 350 000–400 000 euroa viime kertaa vähemmän.

Puolueet perustelevat vaalibudjettiensa kutistumista pääasiassa pienentyneellä puoluetuella ja vaaliruuhkalla. Puoluetuki on pudonnut vuonna 2012 jaetusta noin 34 miljoonasta eurosta tämän vuoden alle 30 miljoonaan.

– Kun on useat vaalit tulossa lyhyen ajan sisään, resursseja on jaettava, jotta ne riittävät kaikkiin vaaleihin, sanoo RKP:n puoluesihteeri Fredrik Guseff.

Huhtikuun kuntavaalit aloittavat reilun kahden vuoden putken, jolloin järjestetään yhteensä viidet vaalit.

Vihreät nostaa budjettinsa vuoden 2008 kuntavaalien tasolle noin 450 000 euroon. Vuonna 2012 puolue käytti vain noin 125 000 euroa, koska edellisvuoden vaalitappio eduskuntavaaleissa oli leikannut puolueen rahoitusta.

– Vuoden 2008 jälkeen puoluetukea on useasti leikattu, minkä vuoksi puolueiden rahoitus on tänään selvästi pienempi kuin tuolloin. Pidämme tulevia kuntavaaleja niin tärkeinä, että olemme halunneet sen satsauksen tehdä, sanoo vihreiden puoluesihteeri Lasse Miettinen.

Puhe kulujen jatkuvasta kasvusta on ihan puppupuhetta.

Suuri osa puolueista sanoo käyttävänsä sosiaaliseen mediaan ja verkkomainontaan enemmän rahaa ja resursseja kuin aiemmin. Puoluesihteereiden mukaan lehdistä ja muusta perinteisessä mediasta mainoksia taas ostetaan edelliskertaa vähemmän.

Puolueiden käyttämät rahat ovat puoluetuen lisäksi peräisin jäsenmaksuista, yksityishenkilöiden lahjoituksista sekä varainhankinnasta.

Puolueiden käyttämät rahat ovat vain pieni osa kuntavaalien kampanjakuluista. Kunnallisalan kehittämissäätiön toimeksiannosta vaalirahoitusta tutkinut Tomi Venho arvioi, että vuoden 2012 kuntavaaleissa kampanjoihin käytettiin yhteensä 32 miljoonaa euroa, josta ehdokkaiden osuus oli 15 miljoonaa euroa. Puolueiden kunnallisjärjestöt käyttivät Venhon arvion mukaan 11 miljoonaa euroa, mutta tarkkaa summaa on vaikea laskea.

– Kunnallisjärjestöjen tietoja ei saa mistään, kun ei ole julkista asiakirjalähdettä, josta niitä voisi ryhtyä kokoamaan, Venho kritisoi.

Pidemmällä aikavälillä kuntavaalien rahankäyttöä ei Venhon mukaan ole kukaan tutkinut tai laskenut.

– Kyllä vaalikuluilla jonkinlainen pitkän aikavälin kasvutrendi on, mutta puhe kulujen jatkuvasta kasvusta ja kasvun kiihtymisestä on ihan puppupuhetta. Esimerkiksi taloustilanne on aivan varmasti vaikuttanut.

Vaalirahan merkitys on Venhon mukaan kuntavaaleissa ehdokkaan kannalta selkeästi pienempi kuin muissa vaaleissa. Suurimmissa kaupungeissa valtuutetuiksi valitut käyttivät vuonna 2012 keskimäärin tuhansia euroja, pienemmissä kunnissa suurelle osalle valtuutetuista riitti satasten vaalibudjetti.

STT–MIKKO ISOTALO, SUSANNA JÄÄSKELÄINEN