Kaksi kuudesta ehdolle asetetusta romaanista vie tuosta lukemasta reilusti yli puolet, mutta ehkäpä Rehn on ne kaukoviisaana ehtinyt lukea jo ennakkoon. Ne näet olivat mielestäni jo ennakkoon hyvin vahvat ehdokkaat listalle, siis Miki Liukkosen “O” ja Jaakko Yli-Juonikkaan “Jatkosota-extra”.

Juha Hurmettakin olen odotellut listalle vuosien varrella ja nyt aika oli viimein kypsä. Teatterimieheksi aina tituleeratun, mutta omintakeisen proosan komeasti hallitsevan Hurmeen suomalaista kulttuurihistoriaa pitkältä aikaväliltä koluava “Niemi” voi olla vahvoilla Rehnin lopullisessa ratkaisussa.

Jos Westö olisi ehdolle päässyt, Rehn olisi voinut tehdä “lipposet” eli valita voittajaksi palkinnon jo kerran aiemmin saaneen kirjailijan. Näinhän on ainoan kerran käynyt 2005, kun Paavo Lipposen valinta oli Bo Carpelanin “Kesän varjot” (“Berg”). Seuraavan vuoden voittaja olikin sitten nimenomaan  Westö.

Ehdokkaiden julkistustilaisuudessa Salusjärvi korosti poikkeuksellisen  vahvasti raadin  olleen erimielinen: “Riitasointuja syntyi paljon, kun jonkun kirjan nostattamat reaktiot eivät useinkaan saaneet samankaltaista vastakaikua kanssalukijoissa.”

Aika mutkikkaasti ilmaistu, että omista suosikeista on pidetty kiinni viimeiseen asti. Liekö puheenjohtajan ääni ratkaissut montakin pattitilannetta, kun ehdokaslista tuntuu kovasti Salusjärven näköiseltä. Poetiikan puolesta monesti puhuneen kulttuurikriitikon johtamassa raadissa lauluntekijätaustaisen Tommi Liimatan, lyyrikkona aloittaneen ja uljaasta lauseestaan tunnetun Liukkosen tai kiteytettyä lyhytproosaa paljon kirjoittaneen Hanna Haurun nouseminen valittujen joukkoon ei ole yllätys.

Vaikka sitten olisi isompien tai pienempien riitelyjen kautta syntynyt, tämänvuotinen kuusikko on kokonaisuutena kiinnostavampi kuin monet edeltäjänsä. Konkareiden ja niin sanottujen kiintiökirjojen (no, on siellä yksi esikoinen, Cristina Sandun “Valas nimeltä Goliat”) puuttuminen tekee sekstetistä kutkuttavan. Voi olla, että kirjakauppiaat eivät hypi korkealle ilmaan tämä lista kädessään, mutta katsotaan tätä asiaa uudestaan joulumyynnin kiihtyessä, jolloin Rehn on valintansa tehnyt. Se tapahtuu 29.11

Yli 2 500 sivua kahdessa ja puolessa viikossa… hmm. Helppo nakki Väyryselle, mutta entä muille? Toivottavasti Rehn on tosiaan jo muutaman teoksen ehtinyt joukosta ennalta lukea.