­– Tietokirjallisuus on hyvin laaja alue. Kyllä pidän Stubbin teosta muistelma-elämäkertana ihan selkeästi, Leikola toteaa Demokraatille.

Keskustelu Tieto-Finlandia-palkinnon ehdokkaista nousi otsikoihin eilen, kun palkittu toimittaja ja taidekriitikko Otso Kantokorpi kirjoitti Aleksander Stubbin elämänkerran Tieto-Finlandia ehdokkuudesta murskaavasti Facebookissa.

– Otso on Otso ja hänellä on aina välillä tapana repiä pelihousut, Leikola kuittaa Kantokorven kommentit hyväntahtoisesti.

– Olen itsekin toimittaja, mutta koen että tuossa palkinnossa sivuutetaan tutkijat kokonaan, Kantokorpi totesi haastattelussa.

Leikola kertoo kiinnittäneensä itsekin huomiota siihen, ettei teosta, jossa popularisoidaan tieteellistä tutkimusta, ole tällä kertaa Tieto-Finlandia ehdokkaiden joukossa. Hän kuitenkin jatkaa samassa lauseessa, ettei pysty itse arvioimaan, onko tänä vuonna sen kaltaisia teoksia ylipäänsä ollut tarjolla.

– Pitää muistaa, että mukana on aina enemmän korkeatasoisia teoksia kuin mitä lopulliseen ehdokasjoukkoon mahtuu. Lopulliset erot kuudennen ja seitsemännen teoksen välillä saattavat olla hyvin pieniä ja perustua esimerkiksi mielipiteeseen.

Mitä tulee toimittajien sataprosenttiseen rooliin ehdokasteosten kirjoittajina Leikola ei ainakaan suoralta kädeltä näe sitä suurena ongelmana.

– Sanoisin varovasti arvioiden, että Suomessa vuoden aikana julkaistujen tietokirjallisiksi teoksiksi luokiteltavien kirjojen kirjoittajista 90 prosenttia tekee muitakin töitä elättääkseen itsensä.

Stubbin muistelmateosta Leikola ei vielä ole ennättänyt lukea, aivan kuten ei Kantokorpikaan. Hän kuitenkin pohdiskelee, että poliitikkojen muistelmateoksia tehdessä käytännöt vaihtelevat hyvin paljon.

Usein kuitenkin teosta on ollut kirjoittamassa niin sanottu varjokirjoittaja tai se on tehty yhteistyöllä, kuten Stubbin ja Karo Hämäläisen tapauksessa.

– Tässä tapauksessa on selkeästi ollut kaksi kirjoittajaa ja kaksi roolia.

Onko Stubb sitten ehdokkuuden myötä tietokirjailija?

– Hän on ainakin saanut nyt yhden ison kirjan kasaan. Seuraan mielenkiinnolla tuleeko hänen uransa jatkumaan, Leikola naurahtaa.

Hän kuitenkin muistuttaa, että joidenkin poliitikkojen teokset on kirjoitettu varsin yksin ja niitä on silti pidetty hyvinä kirjallisina teksteinä. Esimerkkejä hän kaivaa aina Urho Kekkosesta alkaen.

– Kekkosen kirjoja ja esimerkiksi Sauli Niinistön ”Viiden vuoden yksinäisyys” -teosta pidettiin kirjallisesti hyvinä. Keskeistä on, että kirjan jännitteen pitäisi kantaa ja lukijan pysyä koukussa.

– Vaikken Stubbin teosta olekaan lukenut, niin arvosteluiden perusteella en epäile, etteikö näin kyseisessä teoksessa ole. Ennen kaikkea pidän kuitenkin hyvänä asiana, että kirjallisuudesta herää keskustelua.