Räsänen sanoi velkajarrutyöryhmän loppuraportin julkaisutilaisuudessa haluavansa puolueiden kertovan avoimesti työkalunsa, joilla sopeutusurakka saadaan hoidettua.

– Toivon, että mikään puolue ei lähde antamaan katteettomia lupauksia yhtään mistään asiasta. Joskus on tupannut käymään niin, että puolueet ovat ennen vaaleja lupailleet paljon erilaisia asioita, niinkuin nyt viime vaalien alla nykyiset hallituspuolueet lupailivat, ja sitten tiedämme, että vaalien jälkeen nämä lupaukset eivät ole toteutuneet.

– Sen takia toivon, että jokainen puolue osaa mitoittaa omat lupauksensa sellaisiksi, että ne kyetään tosiasiassa myös toteuttamaan vaalien jälkeen, Räsänen kommentoi Demokraatille keskiviikon tiedotustilaisuuden jälkeen.

KYSYIMME palkansaajakeskusjärjestöistä ja kolmesta ammattiliitosta, millaisia ajatuksia Räsäsen toive taloustilanteen ja velkajarrusovun huomioimisesta niiden vaalitavoitteissa herättää. Keskusjärjestöt SAK, STTK ja Akava ottavat Räsäsen toiveen vastaan varsin samoin sävelin.

– Tietenkin toiveita voi aina esittää mutta, etujärjestön tehtävä on tietenkin miettiä omasta näkökulmastaan niitä toimia, jotka meidän mielestämme edistää työllisyys- ja taloustilanteen parantamista, STTK:n puheenjohtaja Else-Mai Kirvesniemi kiteyttää.

Kirvesniemi kuitenkin kertoo, että lähiaikoina julkaistavissa vaalitavoitteissaan STTK on huomioinut myös talouden ja yhteiskunnan tilanteen.

– Totta huomioimme yhteiskunnallisen tilanteen, mutta meidän näkövinkkelistämme tietenkin toimenpiteet ovat varmasti hyvin erilaiset kuin yrityspuolella.

Taloustilanteen huomioimisesta raportoivat myös ensi viikolla tavoitteensa julkaisevan Akavan puheenjohtaja Maria Löfgren ja kevään aikana tavoitteensa pöytään tuovan SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta.

– Akava on ylipäätään ollut aika maltillinen perinteisesti ja katsonut myös julkisen talouden tilannetta. Se on meillä ikään kuin dna:ssa, että ei lähdetä esittämään ihan valtavia kustannuksia. Emme ole missään suhdanteessa sellaisia esittäneet, Löfgren sanoo.

– Varmasti yleinen talouden tilanne ja julkisen talouden tilanne etujärjestöissä ja SAK:ssakin tunnistetaan, eikä kukaan varmasti ole sitä mieltä, etteikö julkista taloutta jouduta eri toimin tasapainottamaan tulevallakin hallituskaudella. Se varmasti näkyy myös tavoitteiden asettelussa ja siinä, mikä on niin sanotusti toiveiden hintalappu – ainakin suurin piirtein, Eloranta muotoilee.

– Mutta se, että me valmistelisimme vaikkapa velkajarrutyöryhmän ajattelun mukaisesti 8-11 miljardin sopeutusta meidän tavoitteissamme, niin sitä me emme tietenkään tee.

Eloranta huomauttaa Kirvesniemen tapaan, että ”etujärjestöt ovat etujärjestöjä”, joiden ensisijainen tehtävä on edistää jäsentensä etua ja samalla tuoda esiin, miten se hyödyttäisi yhteiskuntaa laajemminkin. Ne eivät siis katso kokonaisuutta samalla tavalla kuin esimerkiksi hallituksessa täytyy katsoa.

– Eiväthän elinkeinoelämän järjestötkään tingi vaatimuksista omille eturyhmilleen, vaikka ne heikentäisivät merkittävästäkin julkista taloutta. Esimerkkinä suurten veronalennusten vaatiminen, hän huomauttaa.

Löfgren muistuttaa Räsäsen toiveeseen liittyen, että työmarkkinoiden sopimisen rakenteet ovat muuttuneet, eivätkä työmarkkinajärjestöt enää vuosikausiin ole pohtineet yhdessä sopeutuskeinoja tai muita valtiontalouteen suoraan vaikuttavia keinoja.

– Se tarkoittaa sitä, että jokainen esittää mitä esittää.

Räsäsen tapaan myös keskusjärjestöjen johtajat toivovat, että puolueet tuovat vaalien kynnyksellä aidosti toteuttamiskelpoisia ehdotuksia.

– On tärkeää, että puolueet kertoisivat ne aidot keinonsa, ettei käy niin, että niitä pimitetään vaaleihin saakka ja kun hallitusneuvottelut alkavat, alkaa tulla ikäviä sopeutustoimia pöytään, Löfgren sanoo.

AMMATTILIITOISTA vastataan Joona Räsäsen toiveeseen samansuuntaisesti kuin keskusjärjestöistä.

– Kyllä mekin ajassa elämme ja tiedämme tietysti, mikä taloudellinen tilanne on. Me näemme sen omien jäsentemme työttömyytenä, heikkona toimeentulona ja niin edelleen. Varmasti myös omat tavoitteet asetetaan sen mukaan, kun niitä myöhemmin keväällä julkaistaan, SAK:laisen Teollisuusliiton Riku Aalto sanoo.

Myös akavalaisen Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio kertoo, että vaalitavoitteet on mitoitettu ”vastuullisesti huomioiden vallitsevan taloustilanteen”.

– Pidämme tärkeänä, että julkisen talouden kestävyyttä vahvistetaan pitkäjänteisesti ja ennakoitavasti. Ja että puolueet keskittyvät taloudellista kasvua ja työllisyyttä tukeviin ehdotuksiin, Karsio vastaa Demokraatille viestitse.

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen kertoo lomaltaan tekstiviestitse, että liitto on käsitellyt vaalitavoitteita viimeksi tiistaina ja ne julkaistaan kevään aikana. Tehyn terveiset Räsäselle muotoilee liiton pääekonomisti Anni Marttinen.

– Mehän emme Tehynä ole missään vaiheessa kannattaneet velkajarrua ja näemme, että se tulee olemaan todennäköisesti haitallinen talouskasvulle. Jos ajatellaan tilannetta, että talouskasvua ei ole näkynyt vuosiin ja joudutaan sopeuttamaan 8-11 miljardia, niin se ei ole todennäköistä, että lähtisimme tekemään tavoitteitamme siihen nähden, Marttinen sanoo.

Marttinenkin kuitenkin pitää erittäin tärkeänä, että vaalitavoitteissa otetaan huomioon taloustilanne. Se, missä mittakaavassa niin tehdään, on toinen kysymys.

Marttinen kirjoittaa Tehyn näkemyksistä velkajarrusta myös perjantaina julkaisemassaan blogissaan.

MILLAISIA toiveita ja odotuksia ay-liikkeen suunnalta eduskuntavaalien kynnyksellä voidaan odottaa? SAK:n Eloranta luonnehtii, ettei mitään suuria yllätyksiä ole tiedossa, vaan luvassa on osin jo aiemmin julkisuuteen kerrottua tuttua tavaraa.

– Työelämän lainsäädännön kehittämistä oikeistohallituksen jäljiltä tasapainoisempaan suuntaan, jossa palkansaajienkin asema jälleen kerran vahvistuisi eikä vain heikkenisi. Näemme, että ne ovat pitkälti valtion ja julkisen talouden näkökulmasta neutraaleja. Ne eivät aiheuta kuluja, mutta eivät tuo kauheasti tulojakaan, hän kuvailee.

Hän kuitenkin mainitsee, että myös joitakin panostuksia tarvitaan esimerkiksi lakkautetun aikuiskoulutustuen korvaamiseen liittyen ja ”sosiaaliturvan korjaussarjoja”.

– Tietysti talouden tilanne rajoittaa luovuutta. Jokainen ymmärtää, että ei tässä ihan mahdottomia kyetä tekemään. Se on selvä juttu.

Else-Mai Kirvesniemi kertoo, että STTK:n tavoitteissa näkyy vahvasti työelämän tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden parantaminen.

– Se tarkoittaa osittain tällä hallituskaudella tehtyjen toimenpiteiden viilaamista tai jopa peruuttamista. Taidan kuitenkin säilyttää jännityksen vielä tavoitteiden julkaisuun asti, että mitä ne konkreettisesti ovat, Kirvesniemi sanoo.

Maria Löfgren kertoo, että Akava aikoo esittää huomattavia lisäpanostuksia korkeakoulutukseen ja tutkimukseen. Hän kuitenkin arvioi, etteivät ne rasita julkista taloutta.

– Me esimerkiksi kohdentaisimme kehyksissä jo olevia rahoja vähän uudelleen. Haluamme tuoda esiin, että yhtä vakava ongelma kuin velkaantuminen on kasvun puute. Siksi haemme pitkäjänteisiä kasvueväitä Suomelle.

RIKU Aalto antaa palaa, kun hän arvioi hallituksen kulunutta kautta ja sen tekemiä merkittäviä heikennyksiä työlainsäädäntöön ja sosiaaliturvaan. Hän muistuttaa, että ne myytiin kansalle lupauksella uusista työpaikoista.

– Toivoisin, että lusikka otettaisiin kauniiseen käteen ja katsottaisiin, olisiko järkevää tehdä muita toimia ja palauttaa jo ihan omin voimin päätöksiä toiseen suuntaan, koska selvästikin näyttää siltä, että ne eivät ole toimineet niin kuin hallitus on olettanut, Aalto sanoo ja muistuttaa ay-liikkeen varoittaneen tästä jo silloin, kun toimia pitkillä poliittisilla lakoilla aikoinaan vastustettiin.

Aallon mukaan Teollisuusliiton vaaliohjelmassa on sekä työlainsäädäntöön että sosiaaliturvaan liittyviä tavoitteita, mutta lunnollisesti myös teollisuuspoliittisia tavoitteita.

– Jos ykköskärkeä haetaan, niin tavoitteenamme on tietysti se, että tuleva hallitus ja eduskunta palauttavat jäsenmaksun verovähennysoikeuden. Sillä on muutakin kuin fiskaalista merkitystä. Sillä osoitetaan, halutaanko tukea järjestäytynyttä työmarkkinaa.

Talentia huomioi omissa myöhemmin tänä vuonna julkaistavissa vaalitavoitteissaan vallitsevan taloustilanteen, mutta korostaa puheenjohtaja Jenni Karsion mukaan samalla, että sosiaalipalvelut eivät ole vain kuluerä, vaan investointi ihmisiin ja yhteiskunnan tulevaisuuteen.

– Toivomme, että SDP tunnistaa sosiaalipalveluiden elinkaarivaikutukset: oikein kohdennetut ja riittävät palvelut ehkäisevät raskaampien ja kalliimpien toimenpiteiden tarvetta myöhemmin, vahvistavat työ- ja toimintakykyä sekä tukevat työllisyyttä, hän sanoo viitaten Räsäsen toiveeseen.

Hän muistuttaa, että välittömät ja lyhytnäköiset leikkaukset sosiaalipalveluista eivät useinkaan tuo todellisia säästöjä, vaan siirtävät ja kasvattavat kustannuksia tulevaisuuteen.

– Kun ennaltaehkäiseviä ja perustason palveluja heikennetään, seurauksena on usein raskaampien palvelujen tarpeen kasvu, inhimillisen kärsimyksen lisääntyminen sekä julkisen talouden kokonaisrasituksen kasvu, Karsio viestittää.

– Kestävä talous ja vaikuttavat sosiaalipalvelut tukevat toisiaan pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyden purkamiseen tarvitaan sosiaalipalveluita, hän muistuttaa.

Tehyn Anni Marttinen kiteyttää, että ammattiliiton vaalitavoitteissa on kolme isoa kokonaisuutta: sote, lakiehdotukset ja talous.

– Ja kyllä me olemme ottaneet huomioon velkajarrun tuomia paineita, hän sanoo.