– Selonteko oli siinä mielessä hyvä, että se herättää ajatuksia, mutta viisaasti ei pyri antamaan valmiita vastauksia, SDP:n kansanedustaja Lauri Ihalainen summaa.

SDP:n ryhmäpuheenvuoron käyttäjä kansanedustaja Joona Räsänen korosti Ihalaisen mukaan aivan oikein, että työn murros tuo aina myös mahdollisuuksia eikä vain uhkia ja mahdollisuuksia pitää rakentaa ja kielteisiä vaikutuksia poistaa.

– Työelämän murros on tosiasia ja jatkuvaa. Perusasennoitumisen tulee olla se, että muutoksen tulee olla aina työntekijöille turvallisempi kuin paikallaan pysyminen, Ihalainen paaluttaa.

Ihalaisen mielestä selonteossa olisi pitänyt syvällisemmin pysähtyä miettimään, mikä on työn periaatteellinen merkitys yksilöille ja yhteiskunnalle.

Ihalainen toteaa, että lienee myös niin, että työ ei ole tulevaisuudessa yksinomainen väylä kiinnittyä yhteiskuntaan. Merkityksellisyyttä haetaan muualtakin.

Työn yhteiskunnallista merkityksellisyyttä korostaa se, että pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme idea ja rahoituspohja nojaa mahdollisimman korkeaan työllisyysasteeseen.

– Nyt työllisyysasteemme on liian alhainen (69%). Julkisen talouden turvaamiseksi yhden prosentin työllisyysasteen nosto tuo julkiseen talouteen tuloja noin 800 miljoonaa euroa. Pyrkimys nostaa työllisyysaste 72 prosenttiin ei ole vielä riittävä, Ihalainen painottaa.

Myös huoltosuhde haastaa maatamme. Vuonna 2016 oli 59 lasta ja vanhusta 100 työikäistä kohden. Arvioiden mukaan 2030 suhde on 60 lasta ja vanhusta 100 työikäistä kohden.

– Hoivapalvelujen saatavuuden ja arvokkaan vanhuuden turvaamisesta on pidettävä huolta.

Työn murros näkyy monella tavalla.

– Työ muuttaa muotoaan ja irtoaa osittain ajasta ja paikasta. Työmarkkinat polarisoituvat, keskiluokkaisia ja -palkkaisia töitä ja ammatteja häviää. Digitalisaatio, robotisaatio, automaatio ja tekoäly hävittävät työtä, mutta kasvattavat uutta ja uudenlaista työtä, Ihalainen sanoo.

– Niitä, jotka tekevät töitä vähintään kahdelle työnantajalle on jo yli 155 000. Kaikki ihmiset eivät tule työllään toimeen – puhumattakaan yhdellä työllä. Kasvava ilmiö on niin sanotun alustatalouden joukkoistetun työn tekijät, jotka napsivat työtä verkosta palkkiopohjalla.

Työn tekemisen tavat moninaistuvat. Sama ihminen voi olla lyhyellä aikaa kokoaikatyössä, pätkä- ja silpputyössä, koulutuksessa, työttömänä tai itsensä työllistäjänä. Puhutaan myös hybridiammattien kasvusta – tehdään useata työtä yhtä aikaa.

– Olennaista on toteuttaa sellainen työelämäuudistus, joka mahdollistaa turvallisen siirtymän näistä nivelkohdista työstä toiseen eikä työttömyyteen. Tämä vaatii muutosturvamallin kehittämistä, koulutusta, sosiaali- ja työttömyysturvan uudistamista ja työhön tukevia palveluja. Tällä uudistuksella on kiire.

Vaikka työn tekemisen muodot muuttuvat ja nyt työllisyyden kasvu perustuu ensisijaistesti naisten osa-aikatyön kasvulle, Ihalainen muistuttaa, että lähes 70 % työntekijöistä työskentelee kokoaikaisessa työsuhteessa.

Tulevaisuusselonteossa pohditaan myös työn käsitteen määrittelyä.

– Pidän tärkeänä, että myös palkkatyökäsitettä laajennetaan niin, että oikeus ammatilliseen koulutukseen työelämän muutosten myötä on osa palkkatyökäytäntöä. Työ ja jatkuva oppiminen ovat osa työsuhdetta.

Työllisyydellä ja talouskasvulla on ollut kiinteä yhteys. Ihalainen pohtii, riittääkö työllisyyden ylläpitämiseen pienempikin talouskasvun vauhti. Toisaalta, entä jos nopeankaan talouskasvun vauhti ei heijastu samalla tavalla työllisyyteen.

– Selvitystyötä tästä aiheesta tarvittaisiin. Varsinkin, kun meidän pitäisi irrottaa talouskasvu luonnonvarojen tuhlaamisesta. Lienee selvää, että tuottavuuden nostaminen on jatkossakin talouskasvun tärkeä moottori.

– Työn murroksen suuri haaste on se, pysyvätkö kaikki mukana nopeasti muuttuvassa työelämässä ja vaatimustasojen noustessa. Riski eriarvoisuuteen ja työstä syrjäytymiseen sekä suuri pitkäaikaistyöttömyyden määrä ovat jo nyt huolestuttavia.

Ihalaisen mielestä palkansaajan kiinnostavuutta, osallisuutta ja luovuuden voimaa olisi vahvistettaava työelämässä. Se nostaisi tuottavuutta.

– Nykyajan työelämä ei saisi olla demokratialta ja osallisuudesta aidattu vapaa vyöhyke. Työntekijöihin pitää luottaa ja antaa autonomiaa työssä ja myös oikeutta epäonnistua. Suomessa tulisi ottaa rohkeita askelia työelämän demokratian vahvistamiseksi.

– Paikallista yhteistyötä ja sopimista – osaavaa neuvottelujärjestelmää – voidaan laajentaa moniin työehtosopimusten ulkopuolisiinkin asioihin kuten koulutukseen, tuottavuusasioihin ja muutosten hallintaan.

Ihalainen painottaa myös, että palkansaajien mahdollisuuksia osallistua yritysten päätöksentekoon ja hallintoon pitäisi lisätä.

– Tätä asiaa koskevat neuvotellut kannattaisi viritellä uudelleen. Veto jäi kesken kiky-ratkaisu tiimellyksessä.