Gabriella Smithin ”Carrot Revolution” kätkee sisäänsä filosofisen ajatuksen tavanomaisen yllättävistä käänteisistä merkityksistä.

Kamus-kvartetin rytmikkäästi viuhuen käynnistynyt esitys oli virkistävä ja ajatuksia avaava. Tanssillisuus, kansanperinteen kaiut, toiston mantramainen tehokkuus toimivat kuin boostattu moottori uuden keskiluokan auton konepellin alla.

Laveasti laveeraavat jousetja hankausaineen assosiaatiot, kiihtyvä kilkatus, glissandon siemenet ja raukeava epävire pitivät kiinnostuksen taukoamatta yllä.

Heinrich Ignaz Franz von Biber oli 1600-luvun mestareita. ”Sonata Representativa” kertoi hauskasti ja ilmeikkäästi luontoeläjistäohuiden sävelsäikeiden kutojasta satakielestä nauku-kissaan, ruostekurkku-sammakosta musketöörin lajityyppiin. Pekka Kuusisto mukautui eri hahmoihin kuin luonnostaan kitaristi Jarmo Julkusen kera.

Tytti Arolan ”Metsä” loihti kuuluville seinäntakaisen tilan aitona ja kutsuvana. Metsä soi, se jopa tuoksui! Jean Sibeliuksen ”Puusarjan” (”Kun pihlaja kukkii”, ”Yksinäinen honka”, ”Haapa”, ”Koivu” ja ”Kuusi”) soitti norjalainen Ingfrid Breie Nyhus, persoonallinen eläytyjä ja säveltäjän ajatusten huomaavainen tulkki.

Luontokappaleista kertoili leppeästi kasvitieteilijä Seppo Vuokko.

Eläimistähän pitävät kaikki, eikö?

Eläimet ja luonto, siinä mainio aihe sävellykselle. Olisiko mielikuvitukselle rajoja lainkaan?

Konsertin avasi Alan Ridout´n ”Ferdinand the Bull”. Tämän härkälapsen tarinan konsertissa kertoi hämmästyttävän mukaansatempaava lukija, Mirjami Heikkinen.

Ferdinand, härkälapsi, elää suuren tammen alla kukkia ihaillen, vailla himoa suosion upottaville soille, härkätaisteluareenoille. Hän vain haluaa haistella kedonkukkia eikä ollenkaan tavoittele tapetuksi tulevan seppeleitä.

Ja miten sillä lailla härkä saattoi kasvaa? Koska hänellä oli hyvä äiti-suhde. Siinäpä se. Härkälapsi kasvoi ja selviytyi, lopulta takaisin tammensa alle.

Mirjami Heikkinen luki eläytyvästi tekstiosuudet härkätaisteluteemaisessa konsertissa. (Kuva: Maarit Kytoharju/Meidän festivaali)

Musiikki heräsi alun tarveharkinnan jälkeen vallan vimmaiseksi. Ylväs orkesteri ei säästellyt mutkissa, ei mäissä. Eläinten ja luonnon puolesta pahaa vastaan. Sävelet sinkoilivat kuin silppurin sälä, soinnut pirstaloituivat. Voi sanoa, että tässä mentiin suoraan viritystapit edellä!

Mitkä karnevaalit!

Yksi musiikinhistorian kuuluisimmista eläinsävellyksistä lienee Camille Saint-Saënsin ”Eläinten karnevaali”. Sen ei pitäisi yllättää, mutta miten kävi festivaalikonsertissa.

Esityksen mukautettu käsittelytapa toikin eläimet ja luonnon aivan kuulijaan kiinni, kaikkinensa ja varsin uudesti käsiteltyinä. Tarina oli siirretty nykyhetken luonto- ja eläinmaailmaan ja siinäpä ajateltavaa riitti, yäk! Myös musiikki oli koskettavasti nykyaikaan sovelletussa hengessä soitettua. Tuttua ja improvisoitua, nuotilleen ja uudesti nuotinnettua.

Opetus?

Kun ajatellaan, ketkä niitä sankareita härkätarinassa olivat, nehän olivat tappajia, keihäin ja pistimin varustautuneet areenan verenhimoiset esiintyjät. Taistelijat, jahas.

Ja kuka voitti? Nuori härkä tietysti ja luonto, koko eläinkunta. Mutta se oli vain tarua, mitä onkaan se aikuisten oikeesti?

Entä oliko näissä teoksissa kyseessä mitkään kivat karnevaalit? Ovatko nykypäivien eläinten kohtelut ja luonnon raiskaaminen oikein ja erityisesti huomista, kasvavia ja vielä syntymättömiä sukupolvia ajatellen rakentavia?

Ajattelepa valaita, muovimeriä, hampaattomia norsuja… entä mitä on se vesien rehevöityminen. Ajattele kuivuutta, hirmumyrskyjä, köyhyyttä, nälkää. Ajattele Suomen kansallislinnun, joutsenen, kohtaloa ilman Yrjö Kokon alkuun polkaisemaa hanketta.

Voisit ajankulukseksesi vaikka aloittaa ajattelemalla mitä tarkoittavat sanat luonto, luonnonmukaisuus, luonteet. Huominen.

Joskus opetettiin lapsille, nuorille, aikuisille sanat: Tehkää hyvin!

Hyvin tekivät nyt festivaalin muusikot ja lukija. Hyvän haltian henkeä mukaillen maailma heräsi hetkeksi toivon tilaan, kohti huomistaan.

Luontoa luonnon läheisyydessä

Linnut ovat muutakin kuin vain Hitchcockin lintuja. Hyvästä esimerkistä käy vaikkapa englantilaissäveltäjä William Byrd.

Elina Mustosen konsertti Halosenniemessä oli luonnon kauneuden ylistystä monella tapaa.

Byrdiltä kuulluista teoksista tutuin on ”Pavana Lachrimae”, jossa kaihon tunnelma kietoo kuulijan harsoonsa sävelten myötä. Avausteoksessa ”The Carman’s Whistle Byrd” yltää lapsenmielisyyden kosketusetäisyydelle asti, mikä kertoo säveltäjän, miksei solistinkin, varmaotteisuudesta ja luottamuksesta omiin taitoihin. Päätösteos ”Fantasia” on rauhoittava terävän määrätietoisine juoksutuksineen ja sointupilareineen.

Rutinoituneella, rohkealla ja voimakkaasti ilmaisukykyisellä cembalistilla on varaa ja aikaa, ehkä tarvekin, ikään kuin nojata fraasien tai yksittäisen sävelen päällä. Musisointi ei ole pelkkää rytmisykettä, marssiaskelten täsmäkaiuttelua. Soitossa korostuu niin ikään korukuvioiden tehovaikutus, mutta sekin vailla mitään korvillelyöntejä.

Olli Mustosen sävellys ”Sielulintu” on ammentanut karjalaisesta ortodoksiperinteestä. Toinen viittaus on alfabeettinen ja säveltäjähierarkkinen. Sävellyksen teemassa soivat sävelet c-a-g-e (Cage, John).

Olli Mustonen tavoittelee meditatiivisuuden kautta kosketusta syviin pohjavireisiin, mutta irrottautuu voiman kiihtyessä yhä kauemmas odottelun ja varovaisuuden vaikutuspiiristä. Vaikka katkeaminen on äkkinäistä, tauon varaan on vain lähdettävä.

Jean-Philippe Rameau viittaa teoksissaan lintuaiheeseen, linnut todellakin siivittävät teoksia. ”La Poule” mm. on kana, ”Le Rappel des Oieseaux” muistuttaa siipikarjan olemassaolosta. ”Les Triolets” voisi viitata myös runomuotoon.

Valoisuus on säveltäjän tavaramerkki, lempeys ja kiihkeys piirteitä jotka määrittävät teoksia. Hellyyteen saakka ulottuva ote on säveltäjälle tuttua, tunnustelu ja pohdiskelu luonteenomaista. Haikeanpuoleisuus on sekä harhailevaa että kenties samalla tarkemmin näkevää.

Viimeisessä Rameaun teoksessa tunnelma kohoaa finaalin lailla. Asenne on ponteva, sävelkulku sekin ponnahtelevaa. Kompleksisuus nostaa vaatimustasoa mutta myös palkitsee kuulijan tarkkaavaisuuden.

Tämän konsertin aihepiiriä esitteli lintujen persoonallisuutta tutkinut Barbara Class.