Ei Suomessa eikä kokonaisuutena Euroopassa. Etukäteen puhuttiin, kuinka kasvava kansallismielisten ryhmä voisi rapauttaa parlamentin toimintakykyä. Yhteistyön rakentajien ja EU-myönteisten reilu enemmistö säilyi.

Meidän demariryhmä on edelleen vankasti parlamentin toiseksi suurin. Olemme vajaat kolmekymmentä paikkaa EPP:tä jäljessä, mutta tuplasti suurempi kuin vihreät ja puolet suurempi kuin keskustaryhmittymä Alde (kesk ja RKP). Sisäisiä muutoksia Eurooppaa myönteisesti rakentavien puolueiden kesken tapahtui. Alde kasvaa lähinnä Ranskan sisäisen muutoksen johdosta, kun Ranskan demariedustajien määrä putosi neljästätoista viiteen edustajaan ja Macronin listalta tuli 21 meppiä.

Vihreän parlamenttiryhmän lisäys oli vähän alle 20, josta suurin osa Saksasta. Uudesta vihreiden 69 edustajan ryhmästä peräti 22 eli kolmannes on saksalaisia. Aika hurjaa 28 maan unionissa.

Paljon akateemisen analyysin tilaa on saanut fakta, etteivät suurimmat ryhmät kansanpuolueiden EPP (kok.) ja S&D (sd.) muodosta enää kaksistaan enemmistöä – ja tämä olisi uusi järisyttävä muutos. Voin kuitenkin kokemuksesta kertoa, ettei muutos ole iso ja merkittävä parlamentin arjessa. Yksikään puolue ei ole jatkossakaan vaa’ankieliasemassa. Ei Vihreät eikä keskiryhmien Alde, sillä enemmistö syntyy, kun suurimmat EPP, S&D ja jompikumpi Vihreät tai Alde, löytävät yhteisen sävelen.

Tätä kirjoittaessa meppipaikkoja ei ole vahvistettu ja vaalien jälkeen tapahtuu aina myös pieniä siirtymisiä ryhmien välillä. Parlamentissa on myös parikymmentä meppiä, joilla ei ole itsestään selvää poliittista kotia. Ryhmien kokomäärät siis täsmentyvät vielä. Paljon jänniä enemmistöjä löytynee jatkossakin!