Naton pääsihteerin Jens Stoltenberg sanoi tänään, että pääkysymys Suomen ja Ruotsin Nato-prosessissa ei ole, tehdäänkö ratifioinnit yhtä aikaa vaan se, että molemmat ratifioidaan jäseniksi mahdollisimman nopeasti.

Aiemmin Naton suunnalta on viestitty tiukasti siitä, että Suomi ja Ruotsi liittyvät yhtä aikaa. Nyt siis on raotettu toisenlaistakin toteutumismahdollisuutta.

Demokraatti kysyi ulkopoliittisen instituutin (UPI) johtajalta Mika Aaltolalta, tarkoittaako Stoltenbergin lausunto jonkinlaista paradigman eli ajattelutavan muutosta Natossa.

Aaltola sanoo, että kun hän on kulisseissa jutellut ihmisten kanssa eri pääkaupungeissa, jo marraskuussa rupesi näyttämään siltä, että kannattaa varautua siihen, että mennään eri tahtia.

AALTOLA nosti hiljattain Turkkiin suuntautuneen työmatkansa jälkeen esiin mahdollisuuden, että Suomi voisi viestiä kykyään erottaa Suomen ja Ruotsin Nato-hakemukset. Tämä herätti kohun ja moni poliitikko katsoi Aaltolan harhautuneen tutkijan roolistaan politiikan kentälle.

Ulkopoliittisen instituutin neuvottelukunnan on tarkoitus puida asiaa ensi viikolla. Aaltolan johtama UPI on eduskunnan yhteydessä toimiva riippumaton tutkimuslaitos.

Kun Aaltolalta tiedustelee nyt, onko hän sitä mieltä, että Suomen pitäisi signaloida Turkille, että voisimme liittyä Natoon eri tahtia Ruotsin kanssa, hän sanoo tämän olevan visainen kysymys. Siitä voisi Aaltolan mukaan myös seurata ”petollista peliä”.

– Eli jos Suomi sen signaloi, Turkissa ollaan todella tyytyväisiä, mutta viedäänkö asioita maaliin kuitenkaan. Siinä on se nöyryytyspeli-mahdollisuus.

Toisaalta Aaltola näkee – keskusteltuaan diplomaattien kanssa niin Helsingissä, Turkissa kuin muuallakin – Turkissa olevan myös periaatteellista kantaa päästää Suomi Natoon ensin.

– Turkissa vain nyt nähdään, että Suomi on näistä kahdesta kandidaatista kelpoisempi ja Suomi voitaisiin päästää sisään. Sitten kesäkuussa katsottaisiin sitä, miten Ruotsin terrorisminvastainen lainsäädäntö etenee ja saadaan voimaan. Heinäkuussa voisi olla sitten kummankin jäsenyys paketissa. Ei se peräjälkeisyys ole maailmaa kaatava asia, jos se ei siitä veny, Aaltola toteaa.

Ruotsi on muuttamassa terrorisminvastaista lainsäädäntöään.

AALTOLA näkee, että Stoltenbergin tämän päivän lausunto on eräänlaista realiteettien toteamista.

– Tässä loppumetreillä on järkevääkin se, että ruvetaan vähän miettimään, miten tämä nyt oikeasti menee, että mistä fantasioista ja ideaaleista joudutaan luopumaan. Turkki on kuitenkin nyt Naton toiseksi suurin konventionaalinen mahti ja äärimmäisen strategisella paikalla. En usko, että Yhdysvallat lähtee avaamaan mitään kauhean monimutkaisia diilejä Suomen ja Ruotsin yhtäaikaisuuden vuoksi. Suomen kannattaa vaikuttaa niihin asioihin, mihin voi vaikuttaa kahdenkeskisessä suhteessa ja kertoa Ruotsille sitä, että meistä on apua. Tässä vedetään teidät perässä. Kun katsoo Ruotsin äänenpainoja, nehän ovat vähän tähän ajatukseen jo tottuneetkin.

Aaltola nostaa esiin myös sitä, että niin Suomessa, Ruotsissa kuin USA:ssakin on noussut Turkin jarrutellessa Nato-jäsenyyksiä jopa kyllästyneitä kommentteja siitä, että Turkki voitaisiin erottaa Natosta, jos se estää Naton avoimien ovien politiikkaa.

Tähän Aaltola huomauttaa Turkin olevan Naton kannalta Bosporinsalmella Mustallamerellä yhtä tärkeällä geostrategisella paikalla kuin Suomi. Turkin poissaolo Natosta tarkoittaisi uusien liittolaisuuksien syntymistä maalle ja samalla lännelle ahdinkoa Mustallamerellä.

Jos Nato-jäsenyyksien hyväksyminen venyisi kesän yli, Aaltola näkisi, että Natossa voitaisiin käyttää erottamisajatustakin painostamiskeinona.

– Mutta toivotaan, että tämä saadaan nyt maaliin.

Varsin yleisesti ajatellaan, että Suomi ja Ruotsi voisivat kummatkin olla jäseniä kesän Naton Vilnan huippukokoukseen tultaessa. Muutoin voitaisiin Aaltolan mukaan puhua isosta ulkopoliittisesta epäonnistumisesta.

ULKOMINISTERI Pekka Haavisto (vihr.) totesi tänään medialle Stoltenbergin lausunnoista, että hänen tiedossaan ei ole mitään, mikä olisi muuttunut.

– Asiat ovat nyt Turkin pöydällä. Totta kai tähdätään siihen, että sekä Suomi että Ruotsi olisivat (Naton) heinäkuun Vilnan huippukokoukseen mennessä jäseniä Natossa, Haavisto sanoi.

Aaltola pohtii, että yksi toimintatapa voisi olla kertoa nyt Turkilla, että Suomen ja Ruotsin hakemukset ovat erilliset ja niiden kanssa voidaan edetä eriaikaisesti.

– Kyllä se voi olla yksi signaali sille, että Turkki etenee, mutta katsotaan nyt mikä riittää. Nämä ovat vähän sellaisia taktisia siirtoja nämä loppumetrit. Ihan loppusuorallahan tässä ollaan, Aaltola jatkaa.

Hän muistelee, miten aikoinaan ”villeimmät” olettivat, että Nato prosessi kestää neljä kuukautta.

– Silloin olisi kannattanut olla realiteetteja enemmän, ettei luoda sellaisia odotusarvoja, jotka tuottavat pettymyksen tunnetta Suomessa. Tässähän on vähän oltu petytty Turkkiin, Unkariin ja Yhdysvaltoihin, kun ne eivät tee tarpeeksi Suomen eteen. Jos siinä olisi ollut alun perin vähän realistisempi aikataulu, että kyllä se sen vuoden ainakin ottaa, sitten ehkä ei olisi tällaista hötkyilyä ja paniikin tunnetta näillä loppumetreillä, joissa aina tapahtuu. Harvoin Nato-laajentumisen yhteydessä ovat sekundaattorilla maat liittyneet samaan aikaan.

PALATTAESSA Aaltolan Turkin matkan jälkeisiin kohua herättäneisiin lausuntoihin, hän toteaa, ettei skenaario Suomen ja Ruotsin eriaikaisesta liittymistä ollut seurausta vain hänen käymistään keskusteluista Turkissa. Hän muistelee kirjoittaneensa tällaisesta mahdollisuudesta jo syksyllä Twitterissä.

– Se, että se nyt aiheutti hämminkiä, johtuu siitä, että vähän on sellaista ahdistusta, henkeen kovasti ottaa ja maitohappoa valuu vähän siinä loppusuoralla. Nyt kannattaa pitää katse pallossa eikö pöyristyä ihan jokaisesta tviitistä ja asiasta. Se kertoo tietyllä lailla vähän paniikkitunnelmista, jos ei kyetä keskustelemaan näistä vaihtoehdoista, Aaltola sanoo.

Kun häneltä kysyy, näkeekö hän presidenttipeliäkin siinä, että ulkoministeri Pekka Haavistokin otti hänen Turkin matkan jälkeisiin lausuntoihinsa kriittistä etäisyyttä, hän toteaa, ettei soisi Suomessa vuonna 2023 kohdeltavan kovin rankasti tutkimuslaitosta sen toteuttaessa lainsääädännöllistä tehtäväänsä.

– Nyt tälläkin hetkellä meitä (UPIn tutkijoita) on Washingtonissa ja itse menen Saksaan loppuviikosta. Se on peruskauraa, normipäivä. Ja sitten jos ulkoministeri hätkäyttää ja tuo esiin jopa UPIn rahoituksen, niin kuulostaa vähän Unkarilta ja Turkilta se touhu, Aaltola täräyttää.

Tarkkaan ottaen Haavisto sanoi 9.2. eduskunnassa , että Ulkopoliittiseen instituuttiin liittyy sellainen leima kansainvälisestikin, kun se on eduskunnan rahoittama ja toimii lähellä eduskuntaa, että se saatetaan mieltää puoliviralliseksi instituutioksi.

- Siinä mielessä se ei ole ihan samassa asemassa kuin kokonaan erilliset tutkimuslaitokset, jotka saavat muualta rahoituksensa. Siinä on oltava tarkkana, että viesti on selkeä, että tutkijat tekevät tutkijan työtä ja neuvottelijat ja poliitikot tekevät omaa työtänsä, Haavisto totesi.

Näetkö myös, että tässä olisi ihan presidenttipelistä kyse?

– Eihän sitä nyt voi poissulkea sellaista mahdollisuutta, että vaalit lähestyvät.

Aaltola on ollut korkealla erilaisissa presidenttiehdokaspörsseissä.

Hän toteaa, että ihmiset saattavat kokea hän nimensä uhkana, vaikka hän on sanonut ei presidentinvaaleille.

– Silti se saattaa sitten ärsyttää, että mukava kopauttaa, jos sellainen tilanne tulee. Ja tuleehan niitä näissä, kun reissussa käydään, niin ainahan siellä voidaan nähdä tyylivirheitä.

Katsotko, että Haavisto nyt ehkä vähän juuri tästä syystä kopautti sitten?

– Se voi olla yksi tulkinta, mutta en ole hänen kanssaan jutellut asiasta. Hänhän mediaan tuli asiasta puhumaan. En ole jutellut hänen kanssaan. Taustalla on tietysti erilaisia spekulaatioita sitten, mihin hän oikein pyrki tällä ulostulollaan, mutta toivottavasti se on vain hyveellistä keskustelua Suomessa.