Kilpailukielto iskee kaikkiin palkansaajaryhmiin, mutta erityisesti se vaikeuttaa korkeakoulutettujen mahdollisuutta ammatin harjoittamiseen ja uralla etenemiseen. Palkansaajakeskusjärjestö Akava laskee, että nyt kaikista korkeakoulutetuista 40 prosenttia kuuluu kilpailukiellon piiriin ja uusissa työsopimuksissa yli 60 prosentissa kielto sisältyy sopimukseen.

Sopimusten määrä on ryöpsähtänyt viime vuosina. Yhteiskunta-asioiden päällikkö Vesa Vuorenkoski Akavasta ei ihmettele yhtään työnantajien intoa sisällyttää kilpailukielto työsopimukseen.

– Siitä sopiminen luo taloudellista arvoa työnantajalle, eikä tätä arvoa ole tarvinnut korvata työntekijöille mitenkään.

– Itse asiassa ne ovat hieman yksinkertaisia työnantajia, jotka eivät esitä kilpailukieltosopimusta.

Lainsäädäntö kuitenkin määrää, että yli puolen vuoden kilpailukiellosta pitäisi saada korvaus. Valtion virkamieslaki kyllä takaa karenssin ajalta sadan prosentin korvauksen, mutta yksityisellä puolella tilanne on aivan toinen.

Akavan kyselyn perusteella väljä työsopimuslain säännös aiheuttaa sen, että vain kaksi prosenttia asiantuntijoista saa korvausta yli kuuden kuukauden kilpailukiellosta. Johtajista 21 prosenttia saa korvauksen. Lain mukaan kilpailukielto voidaan huomioida palkassa. Näin käy harvoin.

– Mitä korkeampi asema työmarkkinoilla on, sitä paremmin pystyy neuvottelemaan niin korvauksesta kuin palkanlisästä, Vuorenkoski arvioi kyselyn tulosta.

Edellinen työministeri Timo Harakka (sd.) ehti asettaa työryhmän selvittämään, millainen korvausmalli kilpailukiellon sidonnaisuusaikana sopisi Suomeen. Työryhmässä ovat edustettuina niin palkansaaja- kuin työnantajajärjestöt sekä muita asiantuntijoita. Se kokoontuu seuraavan kerran tiistaina.

Akava on tehnyt tuoreen vertailun, miltä Suomen kilpailukiellot näyttävät, kun rinnalle laittaa muut Pohjoismaat, Norjan, Tanskan ja Ruotsin käytännöt. Tanskassa ja Norjassa uudet lait tulivat voimaan vuonna 2016. Ruotsissa taas solmittiin vuonna 2015 työehtosopimus kilpailukieltosopimusten käytön periaatteista.

Suomi on – valitettavasti kielteisellä tavalla – outo lintu kolmen verrokkimaan rinnalla, joissa kaikissa on säännelty korvauksen tarkka määrä.

– Tämän vertailun luulisi kiinnostavan, kun Suomi haluaa houkutella ulkomaisia osaajia maahan. Miksi kukaan osaaja valitsisi Suomen, kun kuulee tällaisesta kilpailukieltomaailmasta, joka rajoittaa uran jatkoa, Vuorenkoski huomauttaa.

Hänen mukaansa Akava haluaa vertailulla antaa työryhmälle ja poliittisille päättäjille käsityksen, miten käytännöt toimivat muissa Pohjoismaissa – ja vaikuttaa siihen, mihin suuntaan pitäisi Suomessakin mennä.

Akavalle mieluisin malli löytyy Norjasta, jossa korvaus on noin 6 000 euron kuukausiansioihin asti sata prosenttia. Korvaus siitä yli menevästä osuudesta on 70 prosenttia noin 9 000 euroon saakka. Sen jälkeen korvausta ei enää saa.

– Korvaus astuu voimaan saman tien irtisanoutuessa, eikä ole väliä, menetkö kilpailijan leipiin vai et. Lisäksi euromääräiset luvut on sidottu vielä indeksiin. Ihan mahtavaa, Vuorenkoski toteaa.

Tanskassa korvaus on 40 prosenttia irtisanomisajan palkasta, kun kilpailukiellon sidonnaisuusaika on kuusi kuukautta. Korvaus nousee 60 prosenttiin, kun sidonnaisuusaika on enintään 12 kuukautta. Ensimmäiset kaksi kuukautta on maksettava könttäsummana työsuhteen päättyessä.

Ruotsissa korvaus määritellään hieman eri tavalla, kun lähtökohtana on täysi korvaus palkan ja sidonnaisuusajan alemman tulon erotuksesta. Työnantajan korvausvelvollisuus on kuitenkin rajoitettu 60 prosenttiin erotuksesta.

Lisäksi Norjan ja Tanskan lainsäädännössä on säädökset muun muassa asiakkaiden houkuttelukiellosta ja yritysten välisestä rekrytointikiellosta.

Vuorenkoski kertoo, että kollegoilta tulee hieman ristiriitaista viestiä, miten lakeja noudatetaan.

– Työnantajat yrittävät edelleen keksiä kaikkia mahdollisia keinoja, porsaanreikiä, jotta täsmällisiä sääntöjä ei tarvitsisi noudattaa. Siksi on korvauksen ohella tärkeää säädellä, miten työnantaja voi irtisanoa sopimuksen.

Suomessa työryhmällä on maaliskuun loppuun asti aikaa tehdä ehdotuksensa työministerille kilpailukiellon sidonnaisuusajan korvauksesta.

– Odotuksena on, että esitys ei tule olemaan yksimielinen, jolloin työministerin pitää ratkaista, mihin suuntaan tätä kysymystä lähdetään viemään, Vuorenkoski arvioi.

Akava aikoo joka tapauksessa laatia vielä yksityiskohtaiset ehdotuksensa tulevaan lainsäädäntöön.