Kiinan vaikutusvallan kasvusta on tullut myös Euroopassa yleinen huolenaihe. Viime päivinä Suomessa on keskusteltu kansanedustajien Kiina-yhteyksistä ja siitä, ovatko poliitikot liian sinisilmäisiä kiinalaiselle rahalle.

– Monesti ajatuskulku on meillä sellainen, että Kiina on yksi monoliitti, joka toimii melkein samalla tavalla joka paikassa. Sehän ei missään nimessä pidä paikkaansa, Koivurova sanoo.

Hänen mielestään Suomessa pelätään ehkä liikaakin Kiinan toimia eikä hahmoteta sitä, että esimerkiksi kiinalaiset yritykset ovat kirjava joukko toimijoita, vaikka niillä onkin usein kytköksiä Kiinan valtioon.

Koivurova johtaa Lapin yliopiston Arktista keskusta ja on ollut laatimassa valtioneuvostolle selvitystä Kiinan roolista arktisella alueella. Hänen tähdentää, että Kiinan toimista sen lähialueilla kuten Hongkongissa tai Etelä-Kiinan merellä ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä siihen, miten Kiina toimii Suomessa tai Pohjoisella Jäämerellä.

– Geopoliittinen dynamiikka Kiinan lähialueilla on täysin erilainen maan lähialueilla kuin arktisella alueella, jossa Kiina on kohtuullisen kevyt toimija.

Pohjoismailla on vahvat oikeusjärjestykset, ja Kiina joutuu sopeutumaan näihin edellytyksiin, Koivurova huomauttaa.

Kiinan toimien ja intressien arviointiin liittyy kuitenkin länsimaissa aina annos epävarmuutta.

– Tietenkään Kiinasta ja kiinalaisista yrityksistä ei voi koskaan tarkasti tietää. Se on meille vähän tuntematon alue.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta keskustelee todennäköisesti tiistain kokouksessaan puheenjohtaja Mika Niikon (ps.) Kiina-yhteyksistä. Niikon Kiina-kytkökset nousivat esiin, kun Suomen Kuvalehti kertoi hänen olleen puoluetoverinsa Ville Vähämäen kanssa perustajaosakkaana yhtiössä, joka kytkeytyy Kiinan valtion rahoittamaan teknologiakonserniin. Yhtiökumppanina toimi kiinalainen Hang Si, joka rahoitti Niikkoa vaaleissa liki 5 000 eurolla.

Ulkoasiainvaliokunnan jäsen Anne-Mari Virolainen (kok.) sanoo odottavansa Niikolta selvitystä tapahtuneesta voidakseen muodostaa kokonaiskuvan tilanteesta.

– Niin kauan kuin asioita tulee tipoitellen esiin, se lisää tuskaa siitä, mitä tässä oikein on tapahtunut.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Elina Sinkkonen pitää tervetulleena, että kansanedustajien Kiina-yhteyksistä käydään julkista keskustelua. Suomessa uutisoidut tapaukset ovat mittakaavaltaan pieniä verrattuna monissa länsimaissa paljastuneisiin kytköksiin.

Sinkkonen nostaa esimerkiksi Uuden-Seelannin, jossa Kiina on rahoittanut poliitikkoja huomattavilla summilla ja hyödyntänyt heidän verkostojaan petaamalla heille poliittisen uran jälkeen hyväpalkkaisia pestejä kiinalaisyrityksissä.

– Suomessa ei ole vielä mitään tämäntyyppistä nähty, mutta toki se on mahdollista tulevaisuudessa.
Hänen mukaansa Kiina näyttäisi olleen poliitikkojen suuntaan selvästi aktiivisempi niissä maissa, jotka ovat sitä maantieteellisesti lähempänä ja joiden kanssa se on ollut läheisemmin tekemisissä pidempään.

Yleisesti on arvioitu, että Kiina pyrkii vaikuttamaan länsimaihin pehmeämmillä keinoilla ja hienovaraisemmin kuin Venäjä, joka on valmis luomaan kaaosta ja hajaannusta vaikkapa suoran vaalihäirinnän avulla.

Länsimaista löytyy kuitenkin useita esimerkkejä siitä, että halutessaan Kiina on valmis käyttämään myös aggressiivisia vaikuttamiskeinoja. Esimerkiksi Ruotsin välit Kiinaan ovat tulehtuneet pahasti sen jälkeen, kun Ruotsin kansalainen Gui Minhai pidätettiin Kiinassa.

Ruotsi on vaatinut toistuvasti Guin vapauttamista ja puolustanut tälle myönnettyä sananvapauspalkintoa. Kiina on hermostunut Ruotsin toiminnasta, ja Kiinan Ruotsin-suurlähettiläs on pyrkinyt aggressiivisesti puuttumaan ruotsalaismedian uutisointiin. Kiina on myös uhkaillut Ruotsia poikkeuksellisen voimakkaasti muun muassa taloudellisilla sanktioilla.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Elina Sinkkonen arvioi, että Kiina pyrkii yhä rohkeammin hiljentämään keskustelua, jota myös Euroopassa käydään esimerkiksi Kiinan ihmisoikeusloukkauksista.

Sinkkonen pitää täysin mahdollisena, että mikä tahansa Pohjoismaa voi olla seuraavaksi vastaavan tulituksen kohteena.

– Norjalla oli (Kiinaan) pitkään erittäin tulehtuneet välit ennen tätä, ja siinä on vasta hiljattain päästy eteenpäin, hän muistuttaa viitaten kriisiin, joka syntyi Norjan Nobel-komitean myönnettyä rauhanpalkinnon kiinalaiselle toisinajattelijalle Liu Xiaobolle.

Kiina voi nähdä Suomen yhteistyöhaluisempana kuin Ruotsin

Lapin yliopiston professori Timo Koivurova puolestaan arvioi, että Suomi on voinut välttyä Kiinan hampailta pragmaattisen ulkopolitiikkansa takia.

– Ruotsi on ollut pitkään ikään kuin maailmanlääkäri, joka on kertonut muille maille, miten niiden pitää kehittyä. Kyllähän Ruotsi latoo vaikka mitä Venäjästäkin, koska heillä ei ole ulkorajaa Venäjän kanssa.

Osasyynsä voi olla myös sillä, että Suomi on asemoinut itseään ikään kuin solmukohtana Eurooppaan ja ollut aktiivisesti pohtimassa Kiinaa kiinnostavia hankkeita kuten Koillisväylän datakaapelia.

– Mielestäni Kiinan näkökulmasta Suomi nähdään yhteistyötä aktiivisesti edistävänä osapuolena. Uskon, että tämä on osa sitä yhtälöä, miten Suomi jäsennetään Kiinasta käsin, Koivurova sanoo.

STT – Annu Marjanen