Hankintalaki määrittää, millä ehdoilla julkinen sektori saa ostaa tuotteita ja palveluja. Marttinen korosti valtioneuvoston mediatilaisuudessa, että hallituksen esityksen tavoitteena on lisätä reilua kilpailua ja markkinataloutta julkisissa hankinnoissa ja rajoittaa kuntienkin sidosyksiköiden käyttöä.

Nyt julkiset toimijat voivat hänen mukaansa tehdä niin sanottuja in house -hankintoja eli hankintoja sidosyksiköiltään kilpailuttamatta niitä. In house -yhtiöt ovat esimerkiksi kuntien tai hyvinvointialueiden omistamia yhtiöitä, jotka tuottavat muun muassa jätehuollon, taloushallinnon ja ruokahuollon palveluita.

Esityksen mukaan hankintayksikön tulisi jatkossa omistaa vähintään 10 prosenttia yhtiömuotoisesta sidosyksiköstä.

Riippumaton lainsäädännön arviointineuvosto kritisoi aiemmin prosenttirajan valintaa tutkimustiedon ja datan puutteesta.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan julkisia hankintoja tehdään noin 38 miljardilla eurolla vuodessa. Kilpailu niissä on kuitenkin sen mukaan verrattain vähäistä: 40 prosenttiin kilpailutuksista osallistuu enintään kaksi tarjoajaa.

– Toimivat markkinat ja reilu kilpailu ovat avainasemassa talouskasvun vauhdittamisessa ja paikallisten yritysten kasvu- ja menestysmahdollisuuksissa. Uudistuksen jälkeen ne pääsevät aidosti mukaan tarjouskilpailuihin, Marttinen julisti.

Hallitus esittää, että avoimella menettelyllä toteutettu, niin sanotun EU-kynnysarvon ylittävä tarjouskilpailu olisi lähtökohtaisesti uusittava, jos kilpailutuksessa on vain yksi tarjoaja. Jos hankinta on valmisteltu vapaaehtoista markkinakartoitusta hyödyntäen, kilpailutusta ei tarvitsisi uusia.

Esityksen mukaan suuremmat julkiset hankinnat tulisi jatkossa jakaa osiin, jotta pienemmillä yrityksillä olisi enemmän mahdollisuuksia osallistua kilpailuihin.

– Hankintayksiköiden on yhä mahdollista tuottaa itse palveluita ja ostaa niitä sidosyksiköiltä ulkoisten kilpailutusten lisäksi. Kunnat ja hyvinvointialueet voisivat hyödyntää yhteishankintoja ja muodostaa hankintarenkaita, joissa useampi toimija hyödyntää samaa ”selvityshenkilöä” ja kilpailutusta, Marttinen kommentoi.

LAAJASTI sekavaksi ja riittämättömästi valmistelluksi kritisoitu hankintalakiesitys vedettiin kaksi viikkoa sitten viime tingassa takaisin oikeuskanslerin vaatimuksesta.

Oikeuskansleri edellytti, että hallituksen tulee perustella tarkemmin esityksen vaikutukset kuntien perustuslailla turvattuun itsehallintoon sekä arvioida sen vaikutuksia erikokoisiin kuntiin.

Marttinen kieltäytyy yhä näkemästä asiassa tai valmistelussa mitään poikkeuksellista:

– Tämä on iso kokonaisuus, josta on monia näkemyksiä. Valmistelussa on sattunut virheitäkin, mutta ne on korjattu hyvässä yhteistyössä oikeuskanslerinviraston kanssa. Nyt on varmistettu, että esitys ei puutu kuntien itsehallintoon liiallisessa määrin.

Siitä huolimatta, että hallituksen esitys ja työministeri pitävät julkisyhtiöitä lähtökohtaisesti haitallisina markkinoiden toiminnalle, kyse ei Marttisen mukaan ole ideologisesta hankkeesta.

– Totta kai taustalla ovat yhtenevät poliittiset näkemykset, ja hanke on kirjattu hallitusohjelmaan. Mutta tarkoitus on ennen kaikkea lisätä reilua kilpailua, pk-yritysten toimintamahdollisuuksia ja alueellista elinvoimaa.

Esitys menee eduskuntakäsittelyyn ja todennäköisesti myös perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Marttinen ei ottanut tiedotustilaisuudessa suoraa kantaa jälkimmäiseen.

- Eduskunta päättää, mihin valiokuntiin esitykset lähetetään. Tietenkin perustuslakivaliokunnan on mahdollista ottaa asia käsittelyyn, jos se nähdään tarpeelliseksi.

YKSI voimakkaimmista esityksen kritisoijista on ollut Kuntaliitto, jonka mukaan uudistus toisi kunnille ja hyvinvointialueille jopa 600 miljoonan euron lisäkustannukset,

Kuntaliiton arvion mukaan mekaaninen 10 prosentin omistusraja ei liioin lisää kilpailua, vaan uhkaa hajottaa tehokkaita yhteistyörakenteita.

– Keskeinen kysymys on se, miten kilpailua voidaan lisätä alueilla, joilla toimivia markkinoita ei käytännössä ole, Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen sanoo tiedotteessa.

Karhusen mukaan etenkin pienet kunnat joutuvat uudistuksen kanssa vaikeuksiin osaajapulan ja heikon markkinatilanteen vuoksi.

– In house -järjestelyillä on saatu osaamista hankintojen ja volyymietua hintojen kilpailutuksiin. vuoksi. Pitkäjänteinen seudullinen yhteistyö on vaarassa kadota, kun toimivat rakenteet on pakko purkaa.

Karhusen mukaan kuntien huolena eivät ole vain kustannukset.

– Erityisesti ruoka- ja ICT-palveluissa on kyse myös huoltovarmuudesta ja kyberturvallisuudesta.

ETUJÄRJESTÖ Suomen Yrittäjät (SY) taas kehuu esitystä siitä, että se tekee julkisista hankinnoista avoimempia ja ”kikkailu kilpailutusten kiertämiseksi loppuu”.

– Sidosyksiköiden vähimmäisomistusvaatimus avaa markkinoita pk-yrityksille, mikä luo kasvua ja työpaikkoja. Nykyinen laki on mahdollistanut kilpailutusten välttämisen jopa yhden osakkeen nimellisellä omistuksella. Paremmat kilpailutukset säästävät julkisia varoja, SY:n toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen kommentoi tiedotteessa.

Pentikäinen kiittelee hallituksen esitystä siitä, että yrittäjien, yritysten ja veronmaksajien odotuksia on kuultu. Sen sijaan vapaaehtoisen markkinakartoituksen SY haluaisi pakolliseksi. Esityksessä se olisi pakollinen vasta yli 10 miljoonan euron hankinnoissa.

ESITYKSEN mukaan sidosyksikköjä koskevaan sääntelyyn sisältyisi tiettyjä poikkeuksia. Omistusvaatimus ei koskisi pieniä, lakisääteistä tehtävää hoitavia yksiköitä, kuten kirjastojen tietojärjestelmäpalveluita, eikä vesihuoltolaitoksia.

Lisäksi terveyspalveluissa sidosyksiköiden kanssa tehtyjä sopimuksia voitaisiin hyödyntää pidempään. Näin voitaisiin turvata palveluiden jatkuvuus.

Jätehuoltoa koskeva poikkeus on Marttisen mukaan tarkoitus säätää osana valmistelussa olevaa jätelain uudistusta. Sidosyksiköiden vähimmäisomistusta koskeva säännös tulisi sovellettavaksi lain voimaantulon jälkeen porrastetusti.

Juttua muokattu klo 17.06: korjattu kieliasua.