Pohjois-Savon Lapinlahdella on jäänyt kiinni Suomen toistaiseksi suurin salametsästysrinki, joka on toiminut poikkeuksellisen törkeästi. Rauhoitettuja ja uhanalaisia eläimiä on tapettu huvin vuoksi, pedoista on otettu nahat muistoksi, raatoja on säilytetty pakastimissa.

Yleensä salametsästykseen liittyy taloudellisen hyödyn tavoittelu. Karhunlihaa myydään pimeästi etelän luksusravintoloille, hirviä taas pieniin lihajalostamoihin.

Nyt Lapinlahdella kaikkia vuosina 2019-2022 laittomasti tapettuja eläimiä ei ole edes käytetty ruuaksi. Motiivina näyttää olleen joku muu: petoviha, huvitteluntarve, eläinrääkkäyshimo.

Oikeasti kannansäätelyyn vetoaminen tai selitys “otin oikeuden omiin käsiini” ovat paskapuhetta, kaunistelua rikokseen ryhtymiselle.

Kaupunkilaisena on valtavan helppo leimata Lapinlahti eräänlaiseksi Syvä joki -henkiseksi takametsäksi, jossa hampaattomat paikalliset soittelevat banjoa kuistillaan ja ammuskelevat kaikkea mikä liikkuu.
Näin ei kuitenkaan ole.

Lapinlahti on aktiivinen kunta, joka tunnetaan muun muassa vireästä taidetoiminnastaan, yhteisvastuun hengestä, takavuosina myös körttiläisyydestä. Metsästysasioista vastaava maatalousministeri Sari Essayah (kd) on paikallinen kunnanvaltuutettu. Alue ei ole mitään umpiperää, sieltä on hyvät yhteydet lähiseudun isompiin kaupunkeihin.

Miksi sitten yhteisvastuu ei toiminut, eivätkä edes aktiiviset ja fiksut kuntalaiset tehneet mitään salametsästyksen pysäyttämiseksi?

SYY ON SAMA, kuin miksi helmikuussa Espoossa musiikkialan Emma-gaalan vieraat tai henkilökunta eivät ilmoittaneet poliisille juhlaväen kokaiininkiskomisesta.

Ilta-Sanomat uutisoi torstaina, että sen Metro-Areenan gaalavessoista ottamista näytteistä oli paljastunut huomattavan paljon jäämiä kovista luksushuumeista.

Moni vessoissa käynyt luultavasti huomasi mitä siellä touhuttiin, mutta kertoiko kukaan poliisille tästä veristä ammattirikollisuutta ylläpitävästä toiminnasta? Luultavasti ei.

Kuten Lapinlahdella, tämäkin huvittelu tiedetään laittomaksi, sitä ei välttämättä pidetä kehuttavana – mutta koska se ei aiheuta itselle suoranaista vaaraa tai haittaa, siitä ei “vasikoida”.

Emma-gaalan järjestäjätkin pahoittelivat nyt huumelöytöjä ihan samalla tavalla korvat luimussa kuin Lapinlahden metsästysseuralaiset tai kuntapäättäjät salatappoja. Kyllä ei ole hyväksyttävää tämmöinen.

Mutta koska lait ja määräykset koetaan vanhentuneiksi, ihminen nyt vain ottaa metsästys- tai päihdekäyttöoikeuden omiin käsiinsä, selitellään.

Sitäpaitsi Emma-gaala on vastuullinen juhla, sehän selvitti muun muassa oman hiilijalanjälkensä. Metsästäjätkin ovat vastuullisia, he ruokkivat riistaa ja pitävät yllä suomalaisten ainutlaatuista luontosuhdetta.

PIENELLÄ paikkakunnalla metsästysseurojen keskellä asuva ihminen on tässä hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin viihdealan ammattilainen.

Vasikointi polttaisi välit työkavereihin, näiden perheisiin ja lapsiin, ja siitä saisi vasikan maineen – vaikka kuinka toimisi oikein ja lain kirjaimen mukaisesti.

Eikä tämä nyt ole rikoksena niin vakavaa, sanoo nenää valkaiseva stadilaismuusikko yhtä tosissaan kuin koiraansa suojeleva, sutta ampuva savolainen metsästäjäkin.

Kumpikin todennäköisesti paheksuu sosiaalisessa mediassa toistensa toimintaa, kieltäytyen ymmärtämästä miksi joku voi vähätellä kovien huumeiden kauppaan liittyviä moraalisia ongelmia tai eläinten oikeutta elämään.

Molemmat kokevat, että oikeusjärjestelmämme kohtelee väärin heidän haluamaansa elämäntapaa.

Ja molemmat inhoaisivat vielä enemmän naapuriaan tai kollegaansa, joka puhuisi asiasta poliisille.