Kunnanvaltuustoihin nuoria päätyy todennäköisesti vielä vähemmän. Edellisissä kuntavaaleissa 18–29-vuotiaiden osuus on ollut kuuden prosentin luokkaa.

Nuorisotutkija Tomi Kiilakoski sanoo, ettei ole kovin hämmentynyt luvuista. Nuorten vaalimenestykseen vaikuttaa osin myös nuorten selkeästi eduskuntavaaleja alhaisempi äänestysprosentti kuntavaaleissa.

– Voidaanko tosiaan hyväksyä, että vain kolmannes nuorista äänestää? Sitä voidaan pitää jonkinlaisena kunnallisdemokratian kriisinä, Kiilakoski sanoo.
Kuntavaaleissa on kyse koulutuksen, liikunnan, kulttuurin ja veroprosentin kaltaisista nuorille tärkeistä asioista. Vuonna 2013 tehdyssä

– Se on valtava kuilu. Vanhemmilla ikäryhmillä ero ei ole läheskään samaa luokkaa. Poliittiseen osallistumiseen liittyvät ongelmat ovat osa laajempaa eriarvoistumiskehitystä, arvioi akatemiatutkija Hanna Wass Helsingin yliopistosta.

Vanhempien äänestäminen vaikuttaa merkittävästi myös aikuisiin. Wassin mukaan vanhempien äänestäminen vaikuttaa melko samalla tavalla 18- ja 40-vuotiaisiin, kun verrataan ihmisiä, joiden molemmat vanhemmat äänestivät, ja ihmisiä, joiden molemmat vanhemmat jättivät äänestämättä.

– Silloin ollaan perustavanlaatuisissa tekijöissä kiinni, eli esimerkiksi siinä, miten kotona on puhuttu politiikasta, mikä on oma kansalaisuusrooli sekä mikä on yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuus ja luottamus politiikkaan.
Myös esimerkiksi lehtitilauksista ja asuinalueiden eroista riippuvista sosiaalista verkostoista johtuvat erot kulttuurisessa pääomassa vaikuttavat poliittiseen aktiivisuuteen.

– Tämä on todella monimutkainen asia, joten ei voida puhua yksilön kiinnostuksesta tai motivaation puutteesta. Ehkä olisi aika päästä eroon siitä, että puhutaan laiskoista äänestäjistä tai nukkujista.

Kiilakosken mukaan vuosituhannen vaihteessa yhteiskuntatieteissä hellittiin ajatusta, että mielenosoitusten, boikottien ja eläinoikeusjärjestöjen kaltainen poliittinen aktiivisuus korvaisi edustukselliseen demokratiaan osallistumista. Kiilakoski ja Wass kuitenkin sanovat, että aktiivisuus eri muotojen välillä kasaantuu.

– On joitakin anarkistiryhmien kaltaisia poikkeuksia, jotka eivät äänestä. Kiva oletus olisi, että osallistumismuodot ovat vaihtoehtoisia, mutta se ei empiirisessä tutkimuksessa saa tukea, Wass sanoo.

Eläkeläisten osuus kuntavaalien ehdokkaista on nopeassa nousussa. Noin kuudesosa huhtikuun kuntavaalien ehdokkaista on täyttänyt 65 vuotta. Osuus on noussut nopeasti, sillä vielä vuoden 2004 kuntavaaleissa vain reilut kuusi prosenttia ehdokkaista oli täyttänyt 65 vuotta.

Koko 2000-luvun jatkunut kehitys nuorten ehdokkaiden suhteellisen määrän laskussa on samalla kiihtynyt. Huhtikuun vaaleissa alle kymmenesosa ehdokkaista on 18–29-vuotiaita. Kunnanvaltuustoihin nuoria päätyy todennäköisesti vielä vähemmän. Edellisissä kuntavaaleissa 18–29-vuotiaiden osuus on ollut kuuden prosentin luokkaa.

– Eläköityvien ihmisten osuus kasvaa. He ovat hyvässä kunnossa, ja heillä on aikaa ja tarmoa ottaa kantaa asioihin. He ovat sosiaalistuneet maailmaan, jossa kunnallispolitiikassa vaikuttaminen oli arvostettua ja siihen pyrittiin, arvioi nuorisotutkija Tomi Kiilakoski.

Vuosina 1945–1949 syntyneet suuret ikäluokat ovat jääneet lähes kokonaan eläkkeelle, mikä näkyy tulevissa kunnanvaltuustoissa. Helsingin yliopiston akatemiatutkijan Hanna Wassin mukaan suomalainen erityispiirre on, että valtavan korkea osallistumisaste säilyy niin pitkälle. Matalimman koulutusasteen saaneilla äänestysaktiivisuus kääntyy 70-vuotiaiden kohdalla laskuun, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla se on vielä 85-vuotiaina 90 prosentin tuntumassa.

– Kun nuorista niin harva äänestää kuntavaaleissa ja nuoria on vähän ehdolla, on päivänselvää, että saadaan kunnanvaltuustot, jotka ovat ikääntyvän Suomen kuva ja politisoivat asioita ikääntyvän Suomen näkökulmasta, Kiilakoski sanoo.

Mikko Isotalo