Hän oli modernin arabimaailman pitkäaikaisin johtaja. Hän nousi valtaan vuonna 1970 syrjäytettyään isänsä.
Qaboosin on kerrottu sairastelleen, ja hänellä arveltiin olevan suolistosyöpä.

Qaboosin seuraajaksi nousi hetimmiten hänen serkkunsa, kulttuuriministeri Haitham bin Tariq. Valinnan teki Omanin kuninkaallinen perhe. Perhe noudatti Qaboosin toivetta, jonka hän oli kirjoittanut sinetöityyn, perheelle osoitettuun kirjeeseen.

Valinta oli jossain määrin yllätys, sillä hallitsijan paikan oli arveltu menevän toiselle serkulle, varapääministeri Asad bin Tariqille.

Oman on itsevaltainen monarkia, ja sulttaanilla on ylin valta hallituksessa ja parlamentissa. Parlamentin asema on lähinnä neuvoa-antava.

Sulttaani Qaboos modernisoi maata ja harjoitti maltillista ulkopolitiikkaa. Tämän arvellaan suojanneen Omania myllerrykseltä, jota on nähty muissa lähialueiden maissa.

Monet länsimaat ovat kääntyneet Omanin puoleen, kun ne ovat tarvinneet välittäjää kiperissä tilanteissa alueella. Maalla on ollut näppinsä pelissä niin Iranin vuoden 2015 ydinsopimuksen valmistelussa kuin länsimaisten panttivankien vapauttamisessa aseryhmien hallusta.

Omanin viranomaisten kerrotaan johtaneen välitystyötä, kun Jemenissä vuonna 2012 siepatut Atte ja Leila Kaleva pyrittiin vapauttamaan. Omanin uskotaan maksaneen pariskunnan vapauttamisesta miljoonalunnaat.

Kalevan pariskunnan on kerrottu kiittäneen vapautumisensa jälkeen pidetyssä lehdistötilaisuudessa Omanin sulttaania.