Aluehallintoviraston mukaan työsuojeluviranomainen valvoo paikallisia sopimuksia myös ulkomaisten yritysten osalta, mutta käytännössä urakka voi olla mahdoton.

Tammikuun alussa voimaan tulleen lakimuutoksen jälkeen kaikki eli myös työntekijöitä Suomeen lähettävät yritykset voivat sopia paikallisesti niistä asioista, joista järjestäytyneet yritykset ovat voineet sopia jo aiemmin.

Aluehallintoviraston (Avi) tiedotteen mukaan työntekijöiden lähettämisestä on kyse, kun muusta valtiosta lähetetty työntekijä tekee Suomessa tilapäisesti työtä sopimuksen perusteella alihankintana, yrityksen sisäisenä siirtona tai vuokratyössä.

Eniten ulkomaista alihankintaa käytetään Suomessa rakennusalalla, jossa työsopimusten ja -ehtojen valvonta on ollut vaikeaa vaihtuvien ja kirjavien alihankintaketjujen vuoksi.

– Ilmoitusvelvollisuuden perusteella pystytään jossain määrin seuraamaan, missä ulkomaiset yritykset toimivat. Nyt myös työvoimaa lähettävän yrityksen pitää tehdä paikalliset sopimukset kirjallisena ja toimittaa ne alueen työsuojeluviranomaiselle kuukauden kuluessa, Seppänen sanoo Demokraatille.

Toimitusvelvollisuuden laiminlyönnistä voidaan määrätä 1 000-10 000 euron seuraamusmaksu. Kahdesta tai useammasta laiminlyönnistä voidaan määrätä yhteinen maksu, joka on enintään 15 000 euroa.

TIEDOTTEESSA korostetaan, että lakimuutoksen jälkeenkään sopimismahdollisuus ei ole rajaton. Toisin sanoen riippuu alan työehtosopimuksesta, mistä kaikesta on mahdollista sopia.

Paikallisella sopimuksella ei voida myöskään poiketa siitä, että lähetetyn työntekijän kohdalla tulee noudattaa lähtömaan työsuhteen ehtoja, jos ne ovat työntekijälle edullisemmat.

Antero Seppänen muistuttaa, että työehtosopimuksissa on suuria eroja: joissain lakimuutos voi muuttaa paljon, joissain ei mitään.

Käytännössä ”paikallinen sopiminen” voi tarkoittaa ja on usein tarkoittanut myös sitä, että työnantaja sanelee palkka- ja muut ehdot piittaamatta suomalaisesta lainsäädännöstä. Tällöin kielimuuri, tietämättömyys ja pelko työpaikan ja -keikkojen menettämisestä estävät tekijöitä pitämästä puoliaan.

LAKIMUUTOKSEN jälkeen työnantajan ei enää tarvitse olla järjestäytynyt eli kuulua työnantajaliittoon, jotta yrityksessä voidaan sopia paikallisesti niistä asioista, joissa työehtosopimus sen mahdollistaa.

Aiemmin työehtosopimuksiin perustuvat paikalliset sopimukset olivat mahdollisia vain liittoon kuuluville työnantajille.

Jos työehtosopimuksessa edellytetään sopijapuoleksi henkilöstön puolelta luottamusmiestä, sopimus tehdään luottamusmiehen kanssa. Jos luottamusmiestä ei ole valittu, lähetettyjen työntekijöiden on valittava keskuudestaan luottamusvaltuutettu edustamaan heitä.

Työnantajan tulee varmistaa, että luottamusvaltuutetulla on riittävät valmiudet hoitaa paikalliseen sopimiseen liittyvät tehtävät.

Kun tuolloinen työministeri Arto Satonen (kok.) esitteli viime syksynä lakimuutoksen paikallisen sopimisen laajentamisesta, palkansaajajärjestö SAK:ssa nähtiin se taas yhtenä osana hallituksen pyrkimyksiä romuttaa suomalainen työmarkkinamalli.

Puheenjohtaja Jarkko Eloranta piti mahdollisena, että työnantajilla saattaisi myös olla kiusaus sekaantua valtuutetun valitsemiseen ja muutenkin toimia työpaikoilla järjestäytymistä ja ammattiliittoja vastaan.