Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

D-analyysit

Politiikan berberiviikko: moni asia on näköjään yhteiskunnassa pyllystä – tai liian hyvin

Sotamuseo
Päätoimittajalta

Petri Korhonen

Kirjoittaja on Demokraatin vastaava päätoimittaja.

Juorulehti julkaisi tirkistelevän kuvajutun Suomen pääministerin takalistosta. Siitä on riittänyt pöyhimistä koko viikoksi, vieläpä parillakin ajan henkeä paljastavalla tavalla.
Ihmisen nolo esineellistäminen on tietysti suurin ihmetyksen aihe. Miten vielä vuonna 2022 joku julkaisu voi vakavissaan perustella, että lastenvaunujensa kanssa liikkuvan päättäjän salaa kuvaaminen ja typerän seksistinen vihjailu olisi journalismia? Tai edes hyvää viihdettä?

No, lehti sai klikkinsä, joita se todennäköisesti alkukesän hiljaisen verkkomainosmyynnin takia tarvitsi. Ei näitä juttuja tehtäisi eikä julkaistaisi, jos netinkäyttäjät vain päättäisivät olla avaamatta niitä.

Oudompaa oli kuitenkin se, miten kuvasta pahastuivat myös jotkut populistit: heidän mielestään poliitikolla ei saisi olla takapuolta tai ulkoilutrikoita. Jos poliitikolla on ilman yleistä lupaa hallussaan jommatkummat, se on populistilogiikan mukaisesti suora kutsu tulla valokuvaamaan niitä.

Perussuomalainen kunnallispoliitikko paheksui asua.

Persauksen kanssa esiintyminen, jopa paparazzin uhrina, on kuulemma tarkoitushakuista kuvaamiseen houkuttamista ja vääränlaista imagonrakentamista. Eli pääministeri on suorastaan viekoitellut juorulehden kuvaajan linsseineen pebanderinsa kimppuun.

Populistipoliitikkojen näkökulmasta hyvän johtajan pitäisi keskittyä perättömyyksiin, kuten heidän pomonsa ovat usein osoittaneet.

Onneksi muu media tuli tässä hätiin. Alkuviikosta muutamat toimittajat osoittivat solidaarisuutta ja sovittivat ammattikuntamme käyttäytymistä: he uivat pääministerin virka-asunnon rannassa vapaaehtoisesti koko pyrstövärkki paljaana. Tiettävästi kukaan ei silti kuvannut tapahtunutta, edes salaa.

Sinänsä peffaan tuijottaminen ei ole politiikassa uutta.

Oppositio haluaa, että media kuvaisi mahdollisimman tarkasti, miten syvältä arsesterista vaikkapa hallituksen talouspolitiikka heidän mielestään on. Jos media ei tässä onnistu, sekin on median vika.

Työmarkkinapoliitikot taas luultavasti toivovat, etteivät esimerkiksi kunta-alan palkkaratkaisulla raamitetut hoitajaliitot pane ns. persusta penkkiin vaan tyytyvät samaan kuin muutkin.

Toisaalta osataan sitä Ruotsissakin: siellä pääministeripuolueen kansanedustaja sai keskiviikkona ahterinsa tervatuksi mediassa vielä banaalimmalla takapuoliasialla.

Edustaja oli ilmeisesti asumiskulukorvauksia saadakseen ilmoittanut asuinpaikakseen mökinröttelön, josta puuttui muun muassa toimiva vessa. Selitykset siitä, miten hän muka hoiti tarpeitaan naapurin maatilan navetassa, kuuluvat politiikan käymäläpuheiden aateliin.

Sattumalta tällä viikolla ulkoisia imagoasioita on puitu myös Suomen kansainvälisissä suhteissa.

Siksi aassinsiltana tämänkin jutun kuvituksena on liuta miehiä kireissä housuissa ja saapikkaissa: Suomen Kaartin sotilaita vuosien 1877-1878 Turkin sodan jäljiltä.

Turkki on viime päivinä kovasti halunnut jatkaa Naton orkesterissa ensiviulun soittamista, mutta lopputulos on ollut enemmänkin suoraan hanurista.

Turkin yksinvaltiaan mielestä Suomen Valtiontelevision pitäisi lopettaa hänen vastustajiensa haastattelut ja varmaan luoda muutenkin Turkista kauniimpaa kuvaa.

Turkkilaiset sosiaalisen median vuorovaikuttajat (kansankielellä trollaajat) ovat tälläkin viikolla hanakasti muistutelleet, että Suomella olisi pitkä historia suuren ja mahtavan ottomaanien valtakunnan pilkkaamisesta.

Olemme muka väheksyneet Turkkia ja sen komeaa johtajaa, ja nyt maksamme siitä hintaa Nato-jarrutuksen muodossa.

Todisteita ivailuistamme on vain hyvin vaikea löytää. Ainoa tapaus joka tulee mieleen, on tuolta 144 vuoden takaa.

Turkkilaisia vastaan tsaarin joukoissa sotinut Suomen Kaarti teetti silloin meeminä levinneen pilkkalaulun Turkin pomosta:

”Konstantinopolin portin päällä oli Turkin sulttaanin kuva. Suomen pojat ne sanoivat, hyi hitto kun se on ruma.”

Laulusta tuli aikansa viraalihitti. Se on voinut vaikuttaa mielikuviimme Turkin hallitsijoiden ulkoisesta viehättävyydestä, ja kaihertaa Ankaran valtiaita jo pitkään.

Päätoimittajan viikkosuositus:

Ehkä Suomen kannattaa tässä tehdä Turkille heidän kaipaamansa myönnytys. Se hoituisi vaikkapa ulkoministeriön lausunnolla:

”Pahoittelemme rivisotilaidemme Turkin valtionjohdosta aikoinaan käyttämää bodysheimaavaa ilmaisua. Haluamme korostaa, että vuonna 1878 Turkin sulttaani ei ollut lainkaan ulkoisesti saati sisäisesti ruma. Nykyään asiat ovat onneksi toisin.”

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
39€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE